Lue keskustelun säännöt.
En aijo valehdella lapsilleni pukista.
22.12.2006 |
Onko muita jotka kertovat totuuden, että pukkia ei oikeasti ole ja lahjat ostavat vanhemmat ja tutut. Miten olette asian selittäneet lapsille? Onko ollut hyvä pidemmän päälle että ette ole menneet mukaan valheeseen?
Kommentit (26)
Filosofit tulivat tulokseren " miten niin satua ja valehdella "
Kehityksen lannalta satu on sekä lapsille, että aikuiselle hyväksi... varsinkin tämä monisyinen ja oman aseman mukaan muuttuva joulupukkitarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satu on hyväksi kehitykselle, sen tunnustavat varmaan kaikki, mutta ei se sitä tarkoita, että sadut tarvitsisi uskotella totena. Satuja ja tarinoita kerrotaan ja ne kuvitetaan mielikuvituksella ja niistä opitaan ongelmanratkaisua sekä sosiaalisia taitoja.
Mikä se sellainen positiivinen tulos on, jossa opittu taito on epäluottamus aikuisiin? Mikä se sellainen mielikuvitus on, joka soittaa ovikelloa niin, että muutkin voivat sen kuulla?
Vain kuinka monelle on jäänyt päälimmäisenä traumjoa siitä ettei enää usko vanhempiinsa missään ?
Pikemminkin lapsi, silloinkun se oivaltaa pukin olevan kollektiivinen satuhamo oteaan jeikkiin mukaan toielle puolelle. Hyväähän se tekee kasvaa uskomaan, ettei kaikki mitä jopa äiti ja isä sanovat ole aina totta.
Hyvää tekeviä valkoisia valheita pääsellään usimmikin, ja monesti se pidemmänpäälle järkevämpää ja kohteliampaa kun karun totuuden laukominen joka paikassa.
mutta onneksi tällä saitilla on aina päteviä oikolukijoita paikalla.
Siinä meni useampi joulu synkissä tunnelmissa. Tuntui silloin että miten joku voi valehdella tollasta.
Tätä on monesti selitetty sillä, että ihminen kaipaa turvaa ja rakkautta joka on vastiikketonta, tasapuolista ja vilpitöntä. Miksei lapsii saisi uskoa Joulupukkiin?
Esikoiselle aikoinanani selitin alun alkean, etten joulupukkia ole olemassa. Pidemmän päälle oli huono juttu. Nyt teini- ikäisenä haluaa uskotella satua pinimmille sisarilleen.