Katsoin eilen Valkoisen Masain ja oli niin hyvä että täytyy lukea seuraavaksi se kirjakin.

mut kirjasta tuli lähinnä sellanen vaikutelma et sillä naisella ei oo ihan kaikki kotona... ja lisäks HIEMAN pinnallinen ihmiskuva

Tai no makuasia. Kovin moni ei kai lähtisi tuntemattoman miehen perään keskelle afrikkaa. Siksi pohdinkin että mikä se juttu niitten välillä oli mikä sai ne kiintymään toisiinsa välittömästi?



Vai oliko se molemmille vain seikkailunhalua?

Itse en ikinä- ikinä-ikinä- tekisi niin!



Siis rakastua johonkin villi-ihmiseen vain ulkonäön/erottisen jännitteen takia niin kovasti että muuttaa asumaan keskelle tuntematonta afrikkaa jonnekkin kirppuseen/täiseen/syyhyseen savimajaan. Ja mies ei siis edusta mitenkään tasa-arvoista/sivistynyttä jne arvomaailmaa, koska on lukutaidoton luolamiestason ihminen (mikä sinänsä ei ole yhtään sen huonompi kuin länsimainen ihminen).



Tarkoitan vaan että on niin kaukana kaikesta meikäläisestä katsantokannasta, että todella nostan hattua tuolle naiselle rohkeudesta, sinnikkyydestä ja ennakkoluulottomuudesta. Itse en pystyisi elämään ja vaarantamaan esim. omaa terveyttään samalla tavalla kuin tuo nainen.

sen verran " sivistynyt" tai sanoisinko sydämen sivistynyt että oli vastaanottavainen naisen tavoille ja tiettyy pisteeseen joustikin.



Ihailin sen maailman yksinkertaisuutta, ei turhaa sähläämistä materian tms perässä kuten länsimaissa.

Perhe elää ympärillä aina.



Mutta aika kammottavissa oloissa ne naiset joutuu elämään.



Vieläkin ihan pyörryksissä! :)



ap

ap

Luin kirjan ennen kuin näin elokuvan... Mielestäni kirjan tarina oli ihan hyvin saatu lyhyesti ja ytimekkäästi elokuvaksi! Eihän niitä jatkuvia sahaamisia kylistä kaupunkiin & kädenvääntöjä ties kenen kanssa voinut siihen elokuvaan mahduttaa. Katsoitteko leffan " Making of.." -koosteen? Se kannattaa katsoa, selittää ehkä hieman paremmin sekä elokuvaa,että aitoa Corinnea. ;)

Itse olen ollut elokuvan tekomaisemissa Mombasassa, Likonissa ja myös Ukundassa, josta kerrotaan kirjassa...Kirja/elokuva oli kuin paluu menneisyyteen, itsekin yksikseni vaeltelin ties missä kylissä ja slummeissa paikallisten kanssa....Ei kyllä tullut mieleeni sinne jäädä :), mutta joku päivä kyllä menen uudestaan.