35-39-vuotiaat! Samaistutteko kolmekymppisiin vai nelikymppisiin?
Olen 37 v ja huomaan jo samaistuvani 40+ naisiin. Hiljattain huomasin ajattelevani 45-vuotiaasta naisesta, että olemme melkein saman ikäisiä. Sitten tajusin että hänhän on minua lähes 10 vuotta vanhempi!
Onko 35+vuotias vielä kolmekymppinen vai jo nelikymppinen?
Kommentit (23)
Kolmekymppisiin tai nuorempiin. Tuntemani nelikymppiset elävät ihan erilaista elämää kuin minä.
Nykyajan 40 vuotiaat naiset käy baarissa ja heillä on poikaystävä. Toista oli ennen.
Olen 37. Samastun eniten n. 25-32 -vuotiaisiin. Tuon ikäisiä ovat myös ystäväni ja rakastajani. Aika vähän minulla on yhteistä useimpien ikäisteni kanssa.
No mä käyn skeittaamassa, soitan bändissä. Olen 51M. En yritäkään leikkiä nuorekasta, mutta en mä nyt oikein halua jumittuakaan.
Olen 39 ja samaistun enemmän 30 vuotiaisiin kuin 40 vuotiaisiin.
Elän sinkkuna ja lapsettomana, niin ehkä elämäntilanteissa enemmän samankaltaisuutta nuorempien kuin vanhempien kanssa.
Olen yli 40 ja samaistun kolmikymppisiin. Ehkä lapsettomuus vaikuttaa. Muut puhuvat teineistään ja minä puhun yhä omasta teini-iästäni.
Nelikymppisiin ja ikää on 39+. Jokin aika sitten huomasin ajattelevani 40-45v. naisista, että samaa ikäluokkaa. 49v. nainen on vielä "vanhempi". Oma veli 50+ on tosi vanha.
Vierailija kirjoitti:
Olen 39 ja samaistun enemmän 30 vuotiaisiin kuin 40 vuotiaisiin.
Elän sinkkuna ja lapsettomana, niin ehkä elämäntilanteissa enemmän samankaltaisuutta nuorempien kuin vanhempien kanssa.
Minulla sama juttu, paitsi että olen 37-vuotias.
Tuntuu muuten uskomattomalta, että siitä on melkein kaksikymmentä vuotta kun olin 18-vuotias! Ei tunnu lainkaan noin pitkältä ajalta.
Näin 5- kymppisenä en ihan nyt pääse kartalle mitä tarkoitat. Olen ollut sekä 3- kymppinen että 4- kymppinen enkä ole eläissäni samaistunut johonkin tiettyyn ikäluokkaan. Enkä edelleenkään ymmärrä miksi pitäisi edes samaistua.
Vierailija kirjoitti:
Näin 5- kymppisenä en ihan nyt pääse kartalle mitä tarkoitat. Olen ollut sekä 3- kymppinen että 4- kymppinen enkä ole eläissäni samaistunut johonkin tiettyyn ikäluokkaan. Enkä edelleenkään ymmärrä miksi pitäisi edes samaistua.
Mulle se on tietynlaista tätimäisyyttä, mitä ei vielä 30-37-vuotiaana ollut. Nyt ostan tätimäisiä vaatteita Tokmanniltakin ja pidän niitä ihan tyylikkäinä ja pukevina. Huomaan, että monilla nelikymppisillä on samaa tyyliä ja toisaalta myös muutenkin samankaltainen rauhallinen elämäntyyli ja nelikymppiset ehkä enemmän arvostaa rauhallista elämäntyyliä ja hiljaisuutta.
Täytin juuri 35 ja samaistun 3-kymppisiin ja alle. Myös miesystäväni on kuusi vuotta nuorempi. Olen akateeminen ja sekin vaikuttaa, ei lapsia vielä. En biletä kuten joku Sanna Marin, mutta tykkään siitä kuinka Sanna (38v täyttää) on hyvällä asenteella ja näyttää upealta ja menevältä. (unohtakaa tässä yhteydessä politiikka, älkääkä siihen jumiutuko 😄). Olen todella utelias erilaisista asioista enkä halua eräällä lailla jumiutua paikoilleni.
Vierailija kirjoitti:
Näin 5- kymppisenä en ihan nyt pääse kartalle mitä tarkoitat. Olen ollut sekä 3- kymppinen että 4- kymppinen enkä ole eläissäni samaistunut johonkin tiettyyn ikäluokkaan. Enkä edelleenkään ymmärrä miksi pitäisi edes samaistua.
Se ilmenee niin, että kuvittelee olevansa jonkun ikätoveri, ja sitten tajuaakin olevansa paljon vanhempi tai nuorempi. Tiettyjä asioita tavataan tehdä tietyn ikäisinä ja ihmiset puhuvat ajankohtaisista asioistaan.
44v. On mummokauhu päällä, pelkään että näytän tai kuulostan "tädiltä", että yhtäkkiä tulee joku tätimummoääni. Pelkään muiden näkevän tätimäisen henkilön, oikean sisäisen nuorekkaan olemuksen sijaan. Vaikka tuntuu että just oli 34v ja on muutenkin sisäisesti "nuorehko nainen". Ulkoinen muodonmuutos ei oikein sovi ihmiselle. Lapsena olet liian nuori kaikkeen, koko pieni ja kohta olet muka "vanha". Pieni ylipaino ei vähennä tätimäisyyttä tai mummovartaloisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 5- kymppisenä en ihan nyt pääse kartalle mitä tarkoitat. Olen ollut sekä 3- kymppinen että 4- kymppinen enkä ole eläissäni samaistunut johonkin tiettyyn ikäluokkaan. Enkä edelleenkään ymmärrä miksi pitäisi edes samaistua.
Se ilmenee niin, että kuvittelee olevansa jonkun ikätoveri, ja sitten tajuaakin olevansa paljon vanhempi tai nuorempi. Tiettyjä asioita tavataan tehdä tietyn ikäisinä ja ihmiset puhuvat ajankohtaisista asioistaan.
Siitä huomaa olevansa melkein 40, kun aidosti on aikaa toisten lapsille ja myös vanhuksille. Nuorempana oli aina niin paljon "omia asioita" ettei ollut aikaa pysähtyä lasten kanssa juttusille. Muistan, kun olin lapsi ja "tädeillä" ja "sedillä" oli aikaa jutella. Nyt olen kai itse sellainen täti-ikäinen, kun on aikaa höpöttää eri-ikäisten kanssa.
En tiedä. Mulle kaikki aikuiset on vaan aikuisia. No, onhan tietty 20v virallisesti aikuisia, mutta mun silmissä alle noin 25-30v tyypistä riippuen on vielä ihan nuorisoa. Siitä ylöspäin ei sitten ole oikein suurempaa eroa, jos työikäisistä puhutaan.