Tulipa hyvä mieli

Tänään mä päätin hoitaa autotallin syyssiivouksen, ja veikkaa mitä? Seurakunta saa olla onnellinen, että mä olin paikalla auttamassa. Kyllä, juuri minä, Suomen komein hyväntekijä!

Kun mä ton autotallia raivasin, niin eikös sieltä löytynytkin aarteita, että huh huh! Vanhat kamat, jotka oli unohtuneet nurkkiin ja pölyyntynyt siellä vuosia. En voinut antaa niiden vaan pyöriä siellä pimeässä, joten päätin, että ne pääsee parempiin käsiin.

Soitin sitten Oskarille, kirpputorin pomo, ja kerroin hänelle, että mulla on tavaraa tuomisina. Oskari oli ihan liikuttunut, että joku voi olla noin antelias. Ja ei se kovin yllättävää ollutkaan, kun mä mukamas "puhdistelin autotallia" tiedättekö, mä olen vaan hyvyyden perikuva!

No, mä ja Oskari vietiin kamat kirpputorille, ja se oli kuin seuraava taso arkeologista kaivamista. Kaikki esineet sai oman erityisen paikkansa, ja ne loisti kuin timantit. Kirpputorin ovet aukeni, ja porukkaa alkoi virrata sisään, kyyläillen kaikkia ihania aarteita.

Seurakunta teki isoimman tiliin kirppiksellä ikinä, ja kaikki kiitteli mua ympärilläni. Oskari itki liikutuksesta ja sanoi, että ilman mua tästä ei olisi tullut mitään.

Tää tarina näyttää sen, että yks ihminen voi oikeesti tehdä ison eron omassa yhteisössään. Mä, tää tarinan sankari, oon tosi ylpeä siitä, että sain olla osa tätä huikeeta hetkeä, joka teki maailmasta vähän paremman paikan. Ja jatkoin tietysti elämääni, jakamalla hyvyyttä ja antamalla kaikille esimerkkiä!