Mikä koirarotu sopii lapsiperheeseen? ov

lapsiperheeseen. Muistakaa että se on noutaja ja alunperin jalostettu pienriistan talteenottajaksi. Nykyään useat kasvattajat vaan antavat piupaut rotumääritelmälle ja ovat jalostaneet arkoja, pelokkaita ja täysin noutovietittömiä koiria.



PRKL!

Jos hakee seurakoiraa, niin kannattaa vakavasti pysyä seurakoiraryhmän koirissa.



Säälittää käyttökoirat, joita hankitaan lähinnä ulkonäöllistä syistä sohvakoiriksi. Moni koira on varmasti onnellinen ihan perheen lemmikkinä, mutta käyttökoiran vieteillä varustettu tätä harvemmin on.



Tuo kultaistennoutajien luonteen huononeminen on ihan fakta ja vaikka luonne on jalostuksessa liian vähäisessä osassa monessa muussakin rodussa, ei se poista tätä ongelmaa kultsujen kohdalla tai tee siitä hyväksyttävämpää.



Jos muita luonteen puolesta pilattuja rotuja halutaan listata, niin ihan ensimmäiseksi tulee mieleen pitkäkarvainen collie eli tämä ihana "lassie". Suosion myötä on jalostettu vain määrä ja näyttelyitä varten ulkonäköä. Kuitenkin rotu on palveluskoirarotu, mutta vähänpä näitä pehkoja nykyään näkyy tositoimissa. Serkkunsa lyhytkarvainen on "rumempana" pärjännyt luonne- ja terveysasioissa piirun verran paremmin, mutta kyllä nahkoissakin hyvän koiran saaminen on vaikeaa.



Novascotiannoutaja, joka on myös kiva perhekoira, on myös nyt suosionsa huipulla jalostuksellisesti lähes umpikujassa. Rotu kärsii autoimmuunisairauksista, noutajien taipumuskokeesta ei pääse läheskään kaikki koirat läpi ja luonteessakin alkaa jo näkyä ongelmia tilastollisesti. Rodun geenipooli on todella suppea.



Tähän samaan listaan menee myös labradorinnoutaja, josta on jalostettu raskas koira, joka ei selviä noutajatehtävistä vaativassa maastossa. Terveys ei ole hyvä ja tullin, poliisin ja opaskoirakoulun on hankittava sekarotuisia koiria ulkomailta, jotta homma pelittäisi.

loistava lapsiperheen rotu. Ystävällinen, helppo kouluttaa ja tulee lasten kanssa hyvin toimeen

vaatii tosin lempeän ja johdonmukaisen kasvatustyylin, joten jos miehesi on tottunut metsaästyskoiriin, niin niille sopiva kasvatustyyli ei sitten sovi partikselle.



Partista pitää harjata usein, mutta ei varsinaisesti trimmata.

Meillä on lapsiperheessä labbis ja en kyllä suosittele.



Siis taustaa.. Meidän labbis on nyt jo 9 v ja mitä ihanin otus ja tulee toimeen lasten kanssa todella hyvin. Lapset 3 v ja 1 v. Mutta jos meillä olisi ollut lapsia silloin kun koiramme oli 1-3 v, niin ei olisi kyllä tullut mitään. Komppaan täysin yhtä kirjoittajaa, jota harmitti se, että noutajia tyrkyteään lapsiperheeseen seurakoiraksi. Meidän labbiksella oli kolme ensimmäistä vuotta sellainen määrä energiaa, että sen purkamiseen mitkään hihnalenkit eivät olisi ikinä riittäneet. Sen kanssa tehtiin valtaisa määrä noutoharjoituksia sekä tottelevaisuuskoulutusta. Kiltti se oli aina, mutta se energian määrä!!!!!!!

Pitkäkarvainen collie on parhaassa tapauksessa oiva lapsiperheen lemmikki, mutta todennäköisempää on saada ääniherkkä ja hermoheikko tapaus, jonka kanssa ei pärjää kukaan, eikä mikään. Normaali elämä on vaikeaa ja kouluttamisesta ei tule juuri mitään.

Noutajat, sprinkut ja kaikki palveluskoirat tarvitsevat vähintään yhden kunnon (1h+) lenkin päivässä pissatusten lisäksi ja myös koulutusta ja muuta aktivointia. Parin kilsan lenkki tai leikkipustoon kävely ei tunnu missään, toki on hyvänä lisänä.



Suosittelen cavalier kingcharlesinspanielia, bostoninterrieriä, jotain bichonia tms. pientä, mutta aktiivista koiraa. Ne jaksavat hyvin lenkkeillä pidempäänkin, mutta eivät tarvitse välttämättä niin paljon ulkoilua ja aktiviteettejä.

huolimatta siitä mihin koirarotuun päädytte, niin olkaa tarkkoja koiran terveystaustoista!! jotkut täällä on jo maininnutkin kuinka koirien jalostus on viety liian pitkälle, josta tuloksena on valitettavasti sairaita koiria!



puhun kokemuksesta, sairasta koiraa ei oo helppo hoitaa!

omalla koiralla on kaikki mahdolliset allergiat ja korvatulehduskierre vaivaa.

On todella aktiivinen rotu, jolla tekemättömyys voi purkautua esim. kodin tuhoamisena tai liikana vahtimisena.

tunteeko joku täällä sitä?

Esim. whippet tai englanninvinttikoira.



Vinttikoirat eivät vastoin yleistä luuloa tarvitse pitkiä lenkkejä. Ne ovat laukkatyypin koiria, joille on tyypillistä lyhyet ja nopeat pyrähdykset. Toki pitemmät lenkit ovat tarpeen peruskunnon takia. Vinttareille paras ulkoilumuoto on vapaana juokseminen (toisen vinttikoiran kanssa).



Vinttkoirat ovat luonteeltaan helppoja ja sopivat lapsiperheisiinkin. Ne ovat usein myös vähähaukkuisia. Miinuksena on saalisvietti eli koira saalistaa näkönsä avulla ja esim. pieni koira, kissa tai pupu voi laukaista saalisvietin. Siksi vinttareita ei kannata pitää irti esim. kaupunkialueella.



Tokoon ja agilityyn vinttikoira ei ehkä kaikista tulostavoitteellisin rotu, mutta kyllä niitäkin kisoissakin näkyy.



Kaikista pienin vinttikoira eli italianvinttikoira voi olla lapsiperheeseen liian hentoinen, vaikka tiedän kyll useita lapsiperheitä, joissa on italiaano.

Meillä niitä useampi...



Mutta Basu ei ole pieni koira, painoa kertyy 28-40 kiloa. Säkä noin 40 cm.



Pieniä rajoituksia on olemassa liikunnan suhteen ensimmäisenä ikävuotena mutta kun siitä pääsee ohi niin aivan mahtavan lenkkikaverin siitä saa. Jaksaa enemmän kuin uskoisi.



Luonne on kuin mansikkahilloa.



Mutta tämä rotu (niinkuin kaikki muutkin) vain rakastavaan perheeseen sillä ajatuksella että se on teillä koko ikänsä.



Miettikää siis todella tarkkaan, koira on teillä parhaimmillaan 15 vuotta. Se on todella pitkä aika. Koira sairastaa ja onnettomuuksiakin sattuu. Onko teillä resursseja huolehtia koirasta parhaalla mahdollisella tavalla?

Koira on aivan täysi perheenjäsen!



Uskon kyllä että tiedostatte nämä asiat mutta suosittelen kaikkia miettimään todella todella tarkkaan mitä vastuuta koiran ottaminen tuo. Pienet lapset ja koira/t vaatii paljon paljon aikaa.



Mahdollista on ottaa myös uutta kotia etsiviä kaikenmoisesta ikähaitarista olevia koiria.



Nyt vaan reippaasti tutustumaan eri rotuihin, käykää näyttelyissä jos on lähellä ja soitelkaa rotuyhdistyksen pentuvastaaville ja miettikkää miettikää ja miettikää.

Kivoja koiria, joilla mukavasti energiaakin tarpeen vaatiessa. Trimmattavia, mutta kotikoira selviää ilmankin, trimmi lähinnä pientä korva yms. karvojen siistimistä.

Paimenkoirista corgi voisi toimia teillä. Noutajista kultainennoutaja tai labradorinoutaja voisi olla vaihtoehto. Dalmatiankoiranarttukin voisi olla toimiva vaihtoehto. Newfounlandin koira, jos haluatte ison koiran.



Koiran saaman liikunnan määrästä et kerro, se rajaisi rotuja hyvin. Miettikää myös, haluatteko koiran, jota lapset voivat itse ulkoiluttaa. Jättäkää siinä tapauksessa yli 20 kiloiset pois listalta. Jackrusselia en välttämättä suosittelisi. Hyvin aktiivisia, monilla niiden kanssa ongelmia ja eivät ihan helpoimpia lasten kanssa.

...

(lapsi on rattaissa tai ajaa fillarilla). Eli koira saa paljon liikuntaa (itsekkin voin viedä koiran päivällä lenkille samalla, kun vien lasta kerhoon tai menen lasten kanssa puistoon ym.).

Lapset eivät vielä saa ulkoiluttaa koiraa (=lapset ovat vasta 1v5kk, 3v ja 4v8kk).

Lapsetkin kasvaa ja tuttavaperheessä 10-vuotias pystyy jo ulkoiluttamaan englanninspringerspanielia (rauhallisella alueella) ja on jo vuoden tainnut sitä tehdä. Näillä tuttavilla on kaksi springeriä ja ovat aika mukavia veikkoja, luonteeltaan samalla tavalla lupsakoita kuin esimerkiksi ajokoirat. Kuitenkin paljon helpompia kouluttaa ja siitä kätevän kokoisia, että eivät mene lapsiperheessäkään rikki, mutta eivät toisaalta vie tolkuttomasti tilaa autossa (toisin kuin meidän toinen lähempänä metriä kuin puolta korkeudeltaan oleva hurtta) ja jo vähän isommat lapset voivat touhuta itsenäisestikin. Ja jos haluaa kokeilla koiraharrastuksiakin, niin niissäkin toimivat.

ihana, eloisa ja todella lapsirakas rotu.

meillä tanskandoggi ja tulee loistavasti lasten kanssa toimeen:)

kyvyistä ja haluista kasvattaa koirss ja tarjota sille rodunomaista mielekästä tekemistä. Mielestäni lapsiperheessä on niin paljon puuhaa muutenkin, että koiran tulisi olla turkiltaan mahdollisimman helppohoitoinen. Tärkeämpää olisi tarkkaan miettiä millaisia luonneominaisuuksia yleisesti koirallenne toivotte ja sitten alkaa selvitellä minkälaisella rodulla näitä ominaisuuksia olisi mahdollisimman paljon.



Eiköhän lähes rotu kuin rotu sopeudu lapsiperheeseen kun huolehditaan, että elämä sujuu reilusti sekä lasten että koiran kannalta.

Meille tuli pitkällisen harkinnan jälkeen bokseri, joka on osoittautunut erityisensopivaksi kaveriksi meille. Jossain toisessa lapsiperheessä se kuitenkin vilkkautensa ja energisyytensä puolesta olisi katasrofi. Mutta ainakin näitä perusrotuja kuten labradorinnoutaja tms. voi varmaan aina suositella.



Setteristä minä henk.koht. pidän, mutta taitavat olla myös aika vilkkaita ja liikkuvaisia.

Menevät mukavasti missä vaan, eivät hauku paljoa ja ovat siistejä ja helppohoitoisia sekä mitä rakastettavimpia otuksia. Suosittelen lämpimästi.