Lue keskustelun säännöt.
Äitini halveksuu miestäni
07.09.2023 |
(kolmas kerta toden sanoo, osaako joku sanoa miksi tämä keskustelu on poistettu jo kahdesti?)
Ollaan oltu mieheni kanssa useampia vuosia yhdessä, meillä on perhe ja asiat hyvin oman perheen kesken. Äitini on aina suhtautunut mieheeni jotenkin halveksien, puhuu hänestä rumasti, arvostelee ulkonäköä, vaatteita, käytöstä, valintoja, miehen sukua, oikeastaan kaikkea. Ajattelin että ajan kanssa helpottaa mutta huonolta näyttää...
Äitini on sanonut että hänen ei tarvitse pitää miehestäni koska minun kumppanihan hän on, ei äidin ja olen tästä samaa mieltä. En kuitenkaan ymmärrä mikä miehessäni saa äidissäni aikaan niin suuret aggressiot, että hän keksii vaikka päässään outoja juonikuvioita siitä miten laiska ja pahaa tarkoittava mieheni on eikä koskaan vahingossakaan tulkitse mitään mieheni sanomaa tai tekemää positiivisesti vaan ennemmin kääntää ja pyörittelee kaiken negatiiviseksi. Kun sanon äidilleni että "ei pidä paikkaansa" jos hän keksii jotain päästään miehestäni, niin sitten minä olen se riidan haluinen joka ei kestä yhtään mitään kritiikkiä miehestään ja äitini sanoo usein loukattuaan että "kyllä minullakin on oikeus sanoa mielipiteeni". En jaksa enää, tuntuu kuin äitini koettaisi tahallaan saada minut vihaamaan miestäni huomaamatta että oikeasti vain oudoksun hänen harhaisia puheitaan. Mikä ihme äitiäni vaivaa ja saako tätä millään loppumaan?
Kommentit (8)
Minulla oli sama ongelma niinpäin että inhosin ihan kaikkia äitini miesystäviä. Jos jostain tykkäsin niin sitten äitini taas ei tykännyt hänestä ja hylkäsi hänet ettei ollut kemiaa ja minua harmitti. Kamalinta oli se kun pakotettiin asumaan samassa huushollissa sellaisen kanssa jota inhosi. Jos jotain sanoi vastaan niin sai selkään.
Ota vähän etäisyyttä äitiisi ja tapaa häntä ilman sitä miestäsi. Anna äidillesi aikaa ilman sen miehesi läsnäoloa. Pidä sitten se puoliso pois teidän suhteestanne eikä anna sen puolisosi pilata sitä. Se on vaan niin ettet mahda sille mitään jos joku ei siedä jotain ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sallit tuon olemalla äitisi kanssa tekemisissä. Äitisi ei arvosta sinua ja valintojasi. Ehkä miehesi muistuttaa jotain äitisi inhoamaan ihmistä, ehkä äitisi vain haluaa lytätä sinua ja valintaasi. Ehkä äitisi on kateellinen. Isästäsi et mainitse. Onko äidilläsi puolisoa?
Kiitos vastauksista! Myönnän että annan äidilleni liikaa tilaa puhua rumasti parisuhteestani/ miehestäni. Olen lapsesta saakka omaksunut tavan vältellä konflikteja äidin raivokohtausten pelossa. Olen kuitenkin ollut ylpeä niistä muutamista kerroista kun olen saanut puolustettua miestäni ja itseäni, se ei ole koskaan ollut mitenkään helppoa minulle.
Huomaan vierailevani äitini luona usein mieluummin lasten kanssa ilman miestäni jotta hänen ei tarvitse stressata tekevänsä taas jotain äitini mielestä väärin eikä minun tarvitse pelätä konflikteja. Välttelen välillä tietoisesti myös miehestäni puhumista sillä joskus näyttää että pelkkä hänen mainitsemisensa saa tunnelman kireäksi. Tämä tekee minut kuitenkin sisäisesti surulliseksi sillä mieheni on kuitenkin yhtä kuin perheeni ja joudun kieltämään luonnollisen tarpeeni puhua elämästäni johon hän perustavasti nyt kuuluu. Eli osaan kyllä olla äitini seurassa ilman miestäni ja puhumatta miehestäni mutta tiedostan että tämä ei pidemmän päälle tee hyvää mielelleni. Huolettaa myös että kun lapset kasvaa niin eikö heistä ole outoa että yhtäkkiä ollaan paikassa jossa on kuin isää ei olisi olemassa. Ja tuskin mummo puhuu lapsenlapsilleen heidän isästään yhtään sen lämpimämmin kuin minullekaan.
Viimeiselle: äitini on isäni kanssa yhdessä, heidän suhteensa on melko kivikkoinen ja siihen on sisältynyt alkoholismia, uhkapelaamista ja väkivaltaa. Riidat ovat heillä lähes päivittäisiä ja äiti purkaa minulle paljon suhteensa huolia ja murheita. Olen itsekin miettinyt että äidin aggressiivisuus voi johtua ihan vaan hänen omista pettymyksistään elämässä mutta on vain vaikea hyväksyä että oma äiti haluaa tietoisesti loukata minua ja perhettäni tunteakseen itsensä tai oman suhteensa paremmaksi...
Ap
Äiti on kateellinen sun hyvästä suhteesta, ku hänellä itellä on viinanjanoinen ja riitelevä mies.
En tiedä, mikä äitiäsi vaivaa, mutta ei normaali, käytöstavat hallitseva ihminen puhu toisista pahaa vaikka ei heistä pitäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi kontrolloi kaikkia läheisiään, ehkä häntä ärsyttää ettei voi kontrolloida miestäsi? Ota etäisyyttä ja käsittele lapsuuden traumojasi. Et osaa ajaa omaa etuasi koska äitisi on lytännyt sinua lapsesta asti.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi kontrolloi kaikkia läheisiään, ehkä häntä ärsyttää ettei voi kontrolloida miestäsi? Ota etäisyyttä ja käsittele lapsuuden traumojasi. Et osaa ajaa omaa etuasi koska äitisi on lytännyt sinua lapsesta asti.
Tämäkin teoria kuulostaa mahdolliselta. Toisin kuin minun lapsuudenperheeni jäsenet, mieheni ei koeta tuntosarvet pystyssä kuulostella jokaista äitini elettä ja tulkita jokaista piilomerkitystä sanoissa ja äänenpainoissa, vaan hän on anteeksipyytelemättä oma ihana, toki myönnetään, joskus hieman ajattelematon, rento itsensä. Ehkä siksi osittain häneen rakastuinkin, kun hän on niin virkistävä vastakohta sille mielistelylle mihin itse olin tottunut. Ja ehkä siksi äitini ei häntä voi sietääkään.
Pitäisikö minun ottaa asia puheeksi äitini kanssa kasvotusten kuten joku ehdotti? Auttaako ylipäätään äitini kaltaisten ihmisten kanssa puhuminen mitään?
En tiedä saako äidin puheet loppumaan, mutta voit tehdä paljon itsenäistyäksesi hänestä ja miettiäksesi, puuttuuko äidin elämästä jotain, jospa hän suuntaisi tarmonsa muualle. Voit myös laittaa hänelle sääntöjä. Jos äidillä on oikeus mielipiteeseensä, on sinullakin oikeus omiisi ja yksi niistä voi olla, että keskustelu päättyy siihen kun kitinä ja kiilaaminen alkaa.
Tue miestäsi, jos hänet haluat pitää. Saatat antaa äidillesi liikaa tilaa tuohon meuhkaamiseen. Kysy äidiltäsi, miksi hän haluaa hajottaa lastenlastensa perheen, ja mitä hyvää hän kuvittelee siitä seuraavan.