Ehdotin miehelle sukunimen vaihtoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäkää nimet vaihtamatta. Mahdolliset lapset sitten sinun nimellesi tai yhdistelmä.

Miksei miehen nimi käy lapsille?

Justhan tuossa sanottiin, että hänen kiusaajallaan oli sama sukunimi.

Kiusaajan se nimi sitten pitäisi vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, mun kiusaajat ei tulisi mun häihin, vaikka olisi miehen vanhempia. Jos tää ei sopisi miehelle, siitä ei tulisi mun aviomies.

Muissa kahvikesteissä voisi nähdä mutta ei mun häissä tai lasten ristiäisissä.

Toiseksi, sinähän pyydät vain sitä mitä mieskin: vaihtamaan sukunimeä. Molemmat pyytää samaa asiaa, mutta sulla on perusteltu syy olla ottamatta kiusaajanimeä.

Tekisin myös selväksi sen niin miehelle kuin appivanhemmille, että koulussa koin niin kovaa henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa serkun taholta, että tämä ei mun kotiini tulisi -ei ikinä. Teoilla on seurauksensa ja yläasteikäinen kyllä tietää, milä on väärin. Serkku ja mies saisivat olla läheisiä, mutta joutuisivat tapaamaana muualla kuin mun kotona, vaikka toki se olisi miehenkin koti. Jos tää ei miehelle sopisi, niin jänestä ei jälleenkään tulisi aviomies.

Onko tuo serkku edes pyytänyt anteeksi ja katunut oikeasti?

Minä minä minä.

Minun häät, minun lapset, minun koti.

Niin? Minulle ne on minun, ja miehelle ne ovat hänen. Jos minun serkkuni olisi kohdistanut mieheeni väkivaltaa, niin minun serkkuni ei tulisi mieheni häihin, mieheni kotiin tai mieheni lasten ristiäisiin, vaikka nuo juhlat olisivat myös minun.

Mitä rakkautta se olisi, että mieheni joutuisi kokemaan tarkoituksella kielteisiä tunteita niissä juhlissa, joiden pitäisi olla elämän kohokohtia?

Ymmärrän, että tarkoitat, että pitäisi puhua meidän juhlistamme, meidän kodistamme ja lapsistamme. Kyse ei ole näistä asioista sinänsä, vaan tunteista ja kielteisistä takaumista, jotka häiritsisivät juhlahetkiä. Tunteet ovat aina yhden hengen kokemia, ja siksi juhlien tunnelma on minun, kodin turvallinen/turvaton ilmapiiri on minun ja rakkaus lapsiini on minun. Ja kuten sanottu: ihan samalla tavalla haluan turvallisen olon puolisolle.

Sekä tuo puolisolle turvallista oloa, jos tämän pitää luopua rakkaasta läheisestään sen takia, mitä tämä läheinen teki 20 vuotta sitten?

Luopua? Kenen pitää luopua? Mies voi valita minut ja serkkunsa tapaamisen muualla kuin meidän kodissamme tai sitten valitsee serkun tapaamisen omassa kodissaan.

Serkkuhan on kiusatessaan ja väkivaltaa harjoittaessaan valintansa tehnyt. Kyllä lapsikin tietää, että kiusattu ei kiusaajan seurassa halua olla.

Jännisten sukua miehesi serkkuineen?

Kutsu kylän kilttikset.

Eikö helpointa ole kun molemmat pitää oman sukunimen? Mun mielestä jotenkin vanhanaikaista ottaa yhteinen sukunimi ja lapsen sukunimen sitten vaikka arpoo? 

Kumpikin pitää nimensä, miksi tahtoisit ottaa toisen nimen?? Tai ottakaa yhteinen nimi joka ei ole kummankaan nykyinen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, mun kiusaajat ei tulisi mun häihin, vaikka olisi miehen vanhempia. Jos tää ei sopisi miehelle, siitä ei tulisi mun aviomies.

Muissa kahvikesteissä voisi nähdä mutta ei mun häissä tai lasten ristiäisissä.

Toiseksi, sinähän pyydät vain sitä mitä mieskin: vaihtamaan sukunimeä. Molemmat pyytää samaa asiaa, mutta sulla on perusteltu syy olla ottamatta kiusaajanimeä.

Tekisin myös selväksi sen niin miehelle kuin appivanhemmille, että koulussa koin niin kovaa henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa serkun taholta, että tämä ei mun kotiini tulisi -ei ikinä. Teoilla on seurauksensa ja yläasteikäinen kyllä tietää, milä on väärin. Serkku ja mies saisivat olla läheisiä, mutta joutuisivat tapaamaana muualla kuin mun kotona, vaikka toki se olisi miehenkin koti. Jos tää ei miehelle sopisi, niin jänestä ei jälleenkään tulisi aviomies.

Onko tuo serkku edes pyytänyt anteeksi ja katunut oikeasti?

En ole kuullut anteeksipyyntöjä enkä nähnyt katumusta

Jos ei ole muuta ongelmaa, niin tästähän sen voi tehdä.

Ettekö voi sopia asian jo näiden vuosien jälkeen nyt pikaisesti ennen häitä ? Pyydä vaikka miestä kertomaan viesti serkulleen että koit kiusaamisen traumaattisena ja heität nyt pallon serkulle että pyytääkö nöyrästi anteeksi ja käyttäytyy hyvin kohtaasi jatkossa vai pysyykö suosiolla pois elämästänne .

Miksi nykyaikana pitäisi enää vaihtaa sukunimeään, kun on täysin sosiaalisestikin hyväksyttyä kummankin pitää oma nimensä? Mulla on aina ollut oma nimeni, lapsi on isänsä nimellä ja mitään muuta "hankaluutta" tästä ei ole ollut kuin esitellessä on pitänyt lisätä mukaan sukunimi, kun kertoo, kenen lapsen äiti on (olen Maija Meikäläinen, Teija Teikäläisen äiti" sen sijaan, että pääsisi yhden sukunimen sanomisella).

Kuulostaa aika erikoiselta, että serkku on miehen kanssa hyvin läheinen, mutta silti nyt vasta häiden alla kävi ilmi, että se läheinen serkku (jolla on jopa vielä sama sukunimi kuin miehelläsi) onkin entinen kiusaajasi. Et siis ole ikinä tavannut tätä miehelle erittäin läheistä serkkua, nähnyt hänestä yhtään valokuvaa tai ollut millään tavalla tekemisissä hänen kanssaan aiemmin?

Mutta nimiasiaanhan on helppo ratkaisu. Kun kerran kumpikaan ei halua vaihtaa sukunimeä, pidätte molemmat omanne. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, mun kiusaajat ei tulisi mun häihin, vaikka olisi miehen vanhempia. Jos tää ei sopisi miehelle, siitä ei tulisi mun aviomies.

Muissa kahvikesteissä voisi nähdä mutta ei mun häissä tai lasten ristiäisissä.

Toiseksi, sinähän pyydät vain sitä mitä mieskin: vaihtamaan sukunimeä. Molemmat pyytää samaa asiaa, mutta sulla on perusteltu syy olla ottamatta kiusaajanimeä.

Tekisin myös selväksi sen niin miehelle kuin appivanhemmille, että koulussa koin niin kovaa henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa serkun taholta, että tämä ei mun kotiini tulisi -ei ikinä. Teoilla on seurauksensa ja yläasteikäinen kyllä tietää, milä on väärin. Serkku ja mies saisivat olla läheisiä, mutta joutuisivat tapaamaana muualla kuin mun kotona, vaikka toki se olisi miehenkin koti. Jos tää ei miehelle sopisi, niin jänestä ei jälleenkään tulisi aviomies.

Onko tuo serkku edes pyytänyt anteeksi ja katunut oikeasti?

Minä minä minä.

Minun häät, minun lapset, minun koti.

Niin on.-eri

Mä kyllä harkitsisin uudelleen koko avioliittoa.

Lähinnä siksi että miehelle on ihan ok olla läheinen kiusaajan kanssa ja kutsua hänet vielä häihinne ja sen päälle vielä vaatia samaa sukunimeä.

Vaikka ei serkkunsa kiusaaja-taustaa tiennyt niin outoa ettei sillä mitään vaikutusta ole heidän väleihinsä asian tultua ilmi.

sama sukunimi ei ole välttämättömyys. joten kumpikin pitää omansa. sitten alatte lapsia hankkimaan, niin silloin voitte pohtia että mikä sukunimi lapselle.