Meneekö muilla hermo *aina* kun puhuu äidin kanssa puhelimessa?
Joka kerta kun soitan äidille, niin päätän että nyt pysyn rauhallisena ja annan sen höpöttää outoja ja vaihtaa puheenaihetta ja olla kuuntelematta mitä mulla on sanottavaa jne. Ja joka kerta epäonnistun.
Äitini on siis jo 75v, mutta ihan terävä. On siis ollut aina samanlainen. Tuntuu että ei edes halua kuunnella mitään mitä ehdotan esim. ratkaisuksi johonkin ongelmaan. Usein jos kysyn jotain vaihtaa lennosta puheenaihetta. Kaikki on kauhean vaikeata eikä osaa päättää mitään ja vänkää samoista asioista vuodesta toiseen.
Onko muilla samaa ongelmaa? Onnistutteko puhumaan äitinne kanssa ärsyyntymättä? Vinkkejä kiitos!
Kommentit (32)
Ei se sinun äitisi kaipaa mitään ratkaisuja, vaan ihan kuuntelijaa. Miksi ihmisillä on niin vaikea tajuta tätä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Äiti 82 v. diagnoosina harhaluuloisuushäiriö. Yritän lähinnä olla kuulematta, mitä hän selittää. Tunnin yksinpuhelu onnistuu ihan helposti.
Laitatko luurin jonnekin pöydälle ja touhuat muuta samalla kun äiti puhuu :-D
Vierailija kirjoitti:
Ei se sinun äitisi kaipaa mitään ratkaisuja, vaan ihan kuuntelijaa. Miksi ihmisillä on niin vaikea tajuta tätä.
Kyllä välillä kaipaa ratkaisuja ja jopa kysyy mun mielipidettä. Mutta mun ehdotukset ei koskaan kelpaa ja ei osaa tehdä päätöksiä.
ap
Mulla ei ole äitiä, mutta oli yhteen aikaan iäkäs ja vähän sekopää tuttu, joka jaksoi puhua ja selittää.
Samalla kuunnellessa puolella- tai neljänneskorvalla saattoi rauhassa lukea sähköpostit, uutiset, säät.
Nykyisin iäkkään sukulaisen kanssa (terävä, aikaansa seuraava yli 85 v.) pidän tietokonetta auki ja puhutaan päivän polttavista tapahtumista ja luen hänelle uutispätkiä, pohditaan pressaehdokkaiden ominaisuuksia, kehutaan ja haukutaan milloin ketäkin. - Kivaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se sinun äitisi kaipaa mitään ratkaisuja, vaan ihan kuuntelijaa. Miksi ihmisillä on niin vaikea tajuta tätä.
Kyllä välillä kaipaa ratkaisuja ja jopa kysyy mun mielipidettä. Mutta mun ehdotukset ei koskaan kelpaa ja ei osaa tehdä päätöksiä.
ap
Eli haluaa vain puhua asiasta.
Sehän on muutenkin hänen oma asiansa mitä päättää tai tekee. Vai kerrotko ehdotuksia vain sillä ehdolla että ne toteutetaan.
Ei puhelimessa niinkään mene, mutta lähes aina kun käyn vanhempieni luona menee, ihan siksi, että äiti käyttäytyy isääni kohtaan todella ikävästi ja itsekeskeisesti. Ja kun tätä on kestänyt siitä asti kun muistan. Vaikea ymmärtää, etteivät eronneet ajat sitten, tässä vaiheessa kai mukavampi (ovat kasikymppisiä), että vierellä vanha tuttu.
Menee. Äiti on 75. Täyttää päivänsä kaikenlaisella turhalla ja sen jälkeen valittaa, kun on niin kauheaa pyöritystä. Viimeksi perussiivonnut naapurinsa (sairaalassa) kämpän.
Vanheneminen näyttäisi olevan vain viisaiden laji.
Ei noin käy äidin kanssa, mutta isän kyllä.
Se vaan valittaa ja valittaa, yleensä äidistä ja muista ihmisistä, eikä näe ikinä mitään vikaa itsessään tai omassa käytöksessään.
Tähän mennessä oon pystynyt pitämään suuni kiinni mutta joku päivä saatan räjähtää.
En haluisi kuitenkaan räjähtää. Isä on 7-kymppinen.
Tästä seuraa ahdistusta ja se että välillä oon vastaamatta isän puheluihin.
Olen päättänyt olla todella tarkkana sitten kun itse vanhenen etten ikävystyttäisi ketään kuoliaaksi. Kysyttäessä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se sinun äitisi kaipaa mitään ratkaisuja, vaan ihan kuuntelijaa. Miksi ihmisillä on niin vaikea tajuta tätä.
Ja se hyödyttää mitä asioiden hoidon ja etenemisen suhteen?
Kyllä! Ihan tismalleen sama! Ja jotenkin aina kun nimenomaan olen päättänyt olla provosoimatta, valittaa ja puuttuu minun (kohta 50v.) asioihin niin kauan, kunnes lopulta vaan menee hermo. Suurin osa asioista olisi aivan helppo ratkaista, mutta tosiaa ei ota mitään ratkaisuehdotuksia vastaan. Sen sijaan minun asioita ratkaisi kyllä mielellään - omalla täysin epäloogisella ja tehottomalla tavallaan vielä. :D Ihan mahdotonta!
Kyllä täälläkin! 76-vuotias äiti ei kuuntele mitä mulla on asiaa,vaan puhuu heti päälle omia juttuja ja sairauksiaan, ja ei ota neuvoja vastaan.
Minun äitini on aina ollut höppänä ja yksinkertainen ihminen. Ei jaksaisi kuunnella. Ja usein jos minulla on jotakin mukavaa kerrottavaa niin äiti höpöttää pitkään jostakin taksikortista. Soittelen vain velvollisuudesta, en sen takia että olisi hirvittävän mukava keskustella.
Kyllä mulla menee, ollaan molemmat suht temperamenttisia ja itsepäisiä. Yritän olla erilainen lapsiamme kohtaan, ettei niillä menis hermo minuun, mutta joskus epäonnistun 😅
En jaksa kuunnella kun haukkuu aina muita ja on aina jotain vailla.
No aikalailla sama ongelma. Äiti on 79-vuotias ja haluaa ymmärtää vain ne asiat ja näkökannat jotka hänelle sopii, hän on ollut myös aina sellainen, ei vaan ikääntyneenä. Olen vähentänyt soittamista, koska koen, ettei minun tarvitse olla äitini linjoilla, hän saa kävellä järveen jos siltä tuntuu, mutta minun asioihin vahvasti puuttuminen, jota hän on aina harrastanut päättyy siihen, kun sanon asiat suoraan, sen jälkeen hän ei soita tai vetää herneet nenäänsä, no sitten hän tekee niin. Olen aina ollut äiti-kammoinen, kaikista ei vaan yksinkertaisesti ole äideiksi.
Lisää tuohon vielä persuilu ja täydellinen empatiamattomuus sinun asioitasi kohtaan niin saat minun äidin. Ollaan viimeksi juteltu lähes vuosi sitten. Ei vaan pysty.
Tuskastelee jo elokuussa joulua, kun hänen pitää aina tehdä kaikki. Sanoin ettei tarvitse meidän vuoksi raataa, mutta suuttui siitäkin.
Kyllä. Äiti 82 v. diagnoosina harhaluuloisuushäiriö. Yritän lähinnä olla kuulematta, mitä hän selittää. Tunnin yksinpuhelu onnistuu ihan helposti.