Mikä siinä on, että liikunta on niin monelle tällä palstalla niin hirveä asia?
Vaikka kaikki tietää terveyshyödyt, ja että meidät on luotu liikkumaan. Niin miksi se on niin vastenmielinen juttu täällä kaikille? En ymmärrä.
Kommentit (36)
Saman huomannut täällä ja tosielämässä. Harrastan itse nykyisin aktiivisesti liikuntaa, käyn salilla tekemässä kovan treenin 3-4 x viikossa, lepopäivinä sitten palauttavana kävelylenkkiä, uintia, vesijumppaa jne. Tämä tuntuu olevan monelle liikaa ja iso ihmetyksen aihe. Monelta tosiaan puuttuu pitkäjänteisyys ja onhan se helpompi vaan jäädä makaamaan sohvalle, mutta itse en sitä enää halua.
Olen itse entinen ylipainoinen liikunnan vihaaja, koululiikunta pilasi kaiken pitkälle aikuisikään. Saan nykyisin esim. salista älyttömän euforisen olon ja virtaa kaikkeen muuhunkin. Enpä olisi tätä vielä muutama vuosi sitten uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kestetä epämukavuuksia. Ja sitähän se liikunta alussa on, jos rapakunnosta aloittaa. Pitäisi löytyä myös pitkäjänteisyyttä ja sinnikyyttä. Sitäkään ei oikein enää tahdo ihmisiltä löytyä. Heti-kaikki-mulle-nyt!
Hahhaa! Sohvaperunat alapeukuttaa! "Kyllä mulla on sinnikyyttä...sinnikkäästi makoilen sohvalla ja mässäilen"
Alapeukutan lähinnä sinun omahyväisyydellesi ja tavallesi rakentaa olkiukkoja.
Minkä lasket liikunnaksi? Käykö fyysinen työ? Koiran ulkoilutus? Kauppareissu kävellen? Pitääkö olla ohjattua, vai kelpaako omatoiminen? Onko kerättävä tilastoa Ouralla, vai saako ihan oman fiiliksen mukaan mennä? Olis kiva jos joskus perusteltais vähän mitä liikunnalla tarkoitetaan. Tuskin kovin moni on kokonaan halvaantunut ja ilman minkäänlaista liikuntaa ja toisaalta, jos työssä kertyy askelia, nostoja yms, onko pakko vapaalla harrastaa yhtä paljon kuin istumatyöläinen...
Se on niin helppo sanoa vaikka mitä, kun niputtaa kaikki samaan ryhmään, eikä pohdi, että variaatioita on pilvin pimein
Ap miksi liikunta on sulle pakkomielle?
Täällä melkein vihataan liikuntaa ja terveyttä. Plus lihavuus vaikuttaa olevan ok, jotenkin, kun se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ap miksi liikunta on sulle pakkomielle?
Ei pakkomieli. Terveys yksinkertaisesti tavoiteltava asia jonka mukana elämä paranee. Oletko tyhmä tai jotain?
-eri
Liikunta on vähän kuin siivoaminen: se on pakko hoitaa, mutta ei siitä kyllä tippaakaan nauti. En saa liikunnasta mielihyvää, en minkäänlaisesta. Kokeillut olen vaikka mitä pilateksesta sambaan ja suppailusta painoharjoitteluun ja lukuisia muita lisäksi. Mikään ei ole kivaa, mistään ei tule endorfiineja.
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut täällä ja tosielämässä. Harrastan itse nykyisin aktiivisesti liikuntaa, käyn salilla tekemässä kovan treenin 3-4 x viikossa, lepopäivinä sitten palauttavana kävelylenkkiä, uintia, vesijumppaa jne. Tämä tuntuu olevan monelle liikaa ja iso ihmetyksen aihe. Monelta tosiaan puuttuu pitkäjänteisyys ja onhan se helpompi vaan jäädä makaamaan sohvalle, mutta itse en sitä enää halua.
Olen itse entinen ylipainoinen liikunnan vihaaja, koululiikunta pilasi kaiken pitkälle aikuisikään. Saan nykyisin esim. salista älyttömän euforisen olon ja virtaa kaikkeen muuhunkin. Enpä olisi tätä vielä muutama vuosi sitten uskonut.
Niinpä. Mutta kokeile asettua sellaisen asemaan, joka ei saa. Jolle liikunta antaa virtaa yhtä vähän kuin vessanpöntön peseminen ja on yhtä mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä näkyy aina laihdutuskeskusteluissa. Liikkua ei saisi, kun se muka lihottaa lisää. Pitää vaan kuihduttaa kuihtuneita lihaksia entisestään, että paino putoaa...
En ole ikinä lukenut tuollaista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Läskejä se ärsyttää, kun ollaan liian heikkoja. Sillon ei jää muuta vaihtoehtoja jäljelle, kun vihata sitä ja keksiä lisää tekosyitä itselleen. Tällä palstalla on hirveä määrä läskejä.
Hyvin tunnut viihtyvän meidän läskien mammojen seurassa.
N60
Jotkut tällä palstalla laskevat liikunnaksi vain urheiluvaatteet päällä tehdyt puuskutukset salillta tai ryhmissä tai lenkkipolulla.
Tässä ketjussa on jo mainittu hyötyliikunnasta, sitä tekevät kaikki jossain määrin. Joidenkin koko päivä on jopa siivoamista ja liikkumista, jotkut ulkoilee koiran kanssa tunteja päivässä.
Mä liputtaisin tuon hyötyliikunnan puolesta. Sitä voi suurin osa lisätä päiväänsä vähän kerrallaan.
Multakin liikunnan ilon pilasi koulu. Siitä on vaikea päästä eroon, kun se on iskostunut lapsesta asti niin syvälle.
Voisin kokeilla uusia lajeja, mutta ei ole rahaa kokeiluihin. Jos järjestettäisiin ilmaisia tutustumisia eri lajeihin, voisin löytääkin jonkun sopivan.
Vierailija kirjoitti:
Läskejä se ärsyttää, kun ollaan liian heikkoja. Sillon ei jää muuta vaihtoehtoja jäljelle, kun vihata sitä ja keksiä lisää tekosyitä itselleen. Tällä palstalla on hirveä määrä läskejä.
Kaikki läskit eivät ole heikkoja. Itse läskinä harrastan erittäin rankkaa liikuntalajia kovalla intensiteetillä ja isoa lihasvoimaa vaativalla tasolla. Kun hoikat nuoret tytöt, joilla ei ole juurikaan tarvittavaa lihasvoimaa tai aerobista kuntoa lajiin naureskelevat tunnin alussa nähtyään mut, hymy hyytyy, kun tunti on päättynyt. Nautin siitä joka ikinen kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut täällä ja tosielämässä. Harrastan itse nykyisin aktiivisesti liikuntaa, käyn salilla tekemässä kovan treenin 3-4 x viikossa, lepopäivinä sitten palauttavana kävelylenkkiä, uintia, vesijumppaa jne. Tämä tuntuu olevan monelle liikaa ja iso ihmetyksen aihe. Monelta tosiaan puuttuu pitkäjänteisyys ja onhan se helpompi vaan jäädä makaamaan sohvalle, mutta itse en sitä enää halua.
Olen itse entinen ylipainoinen liikunnan vihaaja, koululiikunta pilasi kaiken pitkälle aikuisikään. Saan nykyisin esim. salista älyttömän euforisen olon ja virtaa kaikkeen muuhunkin. Enpä olisi tätä vielä muutama vuosi sitten uskonut.
Niinpä. Mutta kokeile asettua sellaisen asemaan, joka ei saa. Jolle liikunta antaa virtaa yhtä vähän kuin vessanpöntön peseminen ja on yhtä mukavaa.
Ei se liikunta mullekaan aiemmin antanut virtaa, vaan oli pakollinen paha ja aikamoista pakkopullaa johonkin 38-vuotiaaksi asti. En tiedä mitä tässä on tapahtunut viimeisen parin vuoden sisään, mutta nykyisin odotan ihan todella innolla joka kerta salitreeniä ja olo sen jälkeen on parasta mitä ihminen voi kokea housut jalassa. Osittain siis jonkinlainen tottumiskysymys ja tarpeeksi kova liikunta saa aikaan tuon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman huomannut täällä ja tosielämässä. Harrastan itse nykyisin aktiivisesti liikuntaa, käyn salilla tekemässä kovan treenin 3-4 x viikossa, lepopäivinä sitten palauttavana kävelylenkkiä, uintia, vesijumppaa jne. Tämä tuntuu olevan monelle liikaa ja iso ihmetyksen aihe. Monelta tosiaan puuttuu pitkäjänteisyys ja onhan se helpompi vaan jäädä makaamaan sohvalle, mutta itse en sitä enää halua.
Olen itse entinen ylipainoinen liikunnan vihaaja, koululiikunta pilasi kaiken pitkälle aikuisikään. Saan nykyisin esim. salista älyttömän euforisen olon ja virtaa kaikkeen muuhunkin. Enpä olisi tätä vielä muutama vuosi sitten uskonut.
Niinpä. Mutta kokeile asettua sellaisen asemaan, joka ei saa. Jolle liikunta antaa virtaa yhtä vähän kuin vessanpöntön peseminen ja on yhtä mukavaa.
Ei se liikunta mullekaan aiemmin antanut virtaa, vaan oli pakollinen paha ja aikamoista pakkopullaa johonkin 38-vuotiaaksi asti. En tiedä mitä tässä on tapahtunut viimeisen parin vuoden sisään, mutta nykyisin odotan ihan todella innolla joka kerta salitreeniä ja olo sen jälkeen on parasta mitä ihminen voi kokea housut jalassa. Osittain siis jonkinlainen tottumiskysymys ja tarpeeksi kova liikunta saa aikaan tuon?
Kokeileppas vielä salitreeniä ilman housuja
Liikunnanohjaajat ovat hyväkuntoisia hypersuorittajia, ja eihän niiden perässä pysy tällainen hikoileva pallomaha. Pitäisi olla ryhmäliikuntaa huonokuntoisille, jossa tahti on sopivan hidas (tällaisia toki on joillakin paikkakunnilla). Pitäisi saada kokemus, että minäkin pystyn liikkumaan ilman, että pyörryttää ja oksettaa.
Tämä näkyy aina laihdutuskeskusteluissa. Liikkua ei saisi, kun se muka lihottaa lisää. Pitää vaan kuihduttaa kuihtuneita lihaksia entisestään, että paino putoaa...