Oppiiko alkoholisti ikinä?
En tiedä, mitä tällä kirjoituksellani edes haen, ehkä jonkinlaista näkökulmaa ja argumentteja. Mutta asiaan:
Olen ollut tässä useita vuosia parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on jollakin tasolla alkoholisti. Hän saattaa olla pitkiäkin aikoja juomatta (joskus meni jopa melkein vuosi), yleensä pari kuukautta, mutta sitten jokin tapahtuma laukaisee juomisen, ja sitä jatkuu viikon putkeen. Emme asu yhdessä, eikä hän ole mitenkään väkivaltainen juoppo, joten en ole sitten vain tavannut häntä silloin kun on juonut. Asiassa on vuosien mittaan alkanut eniten rassata se juomisesta valehtelu - "lopetan tänään", "kävin vain yhdellä baarissa ja menen just kotiin", kaikki nämä klassiset. Hän on esimerkiksi saattanut sanoa lopettaneensa putkensa edellisenä päivänä, ja sitten seuraavana päivänä soitan, kuulen taustaäänistä, että hän on baarissa, ja hän ihan kirkkain silmin sammaltaa, ettei ole juomassa. Erityisesti viime vuosina hän on pyhästi vannonut menevänsä hoitoon. Olen siis jo useamman kerran juomaputken jatkuessa sanonut, etten voi jatkaa suhdetta hänen kanssaan enää, että ainoa mahdollisuus olisi, jos hän menisi hoitoon ja sitoutuisi siihen. Humalassa ja krapulassa hän usein siis tiedostaa, että juominen on hänelle ongelma, ja lupailee tällaista. Tietenkin, koska alkoholistihan lupailee kaikenlaista.
No, selvittyään krapulasta hän toteaa, ettei hoidolle ole mitään tarvetta. Oikeasti tiedän, että hän ei vain uskalla mennä sinne, koska pelkää maineen menettämistä. Hän on melko näkyvä hahmo paikallisesti, yrittäjä ja hyvin aktiivinen somessa. Olen useaan otteeseen hänelle sanonut, että tällä hetkellä hänen asiakkaansa ja mahdolliset asiakkaansa juoruilevat hänen selkänsä takanaan, koska hänen juomisensa on jonkinlainen julkinen salaisuus. Moni on sen kyllä nähnyt, mutta eiväthän ihmiset kohteliaisuuttaan sano mitään. Olen yrittänyt perustella, että jos hän menisi hoitoon ja sen jälkeen ihan avoimesti kertoisi ihmisille, että hänellä oli alkoholiongelma mutta hän päätti muuttaa elämänsä, sillähän saisi vain hyvää näkyvyyttä itselleen ja paljon luotettavamman maineenkin. Krapulassa tämä kuulostaa hänestä oikein järkevältä, mutta täysin selvittyään hän sitten taas toteaa, ettei mene minnekään hoitoon. Rahoitus hänellä siis hoituisi siihen kyllä, eli ei ole siitäkään kiinni. Kyseessä on ns. myllyhoito.
Hänellä on ikää nyt 57 vuotta, ja hänen ympäriltään on kuollut monia ihmisiä viinaan. Hänen tuttavapiirissään on siis paljon ihmisiä, jotka juovat aivan liikaa. Sekään ei vaikuta.
Onko kellään kokemusta siitä, onko järkevintä vain luovuttaa? Henkisesti olen ottanut etäisyyttä häneen jo pitkään, mutta tässä vaiheessa olen lähinnä ystävänä huolissani. En vain enää tiedä, millä saa taottua järkeä toisen päähän.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
En luottaisi pätkän vertaa noihin juttuihin että on välillä juomatta. Alkoholisti voi sanoa niin ja tarkoittaa sillä että ei ole juonut itseään räkäkänniin, mutta joka ilta on otettu "vähän" konjakkia ja pari olutta.
Haha joo, yhden otin = otin kasipäkin, en ole juonut kuukauteen = olin viime viikonlopun selvinpäin
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi sairastuisi syöpään tai halvaantuisi, pohtisitko samoja asioita?
Alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin.
Miksi siis kieltäytyy hoidosta? Harvempi syöpään sairastunut kieltäytyy.
Olen itse alkoholisti (nainen, 49 v) ja sanoisin että ei kannata jäädä odottamaan, että oppii. Ne lopettamisaikeet krapulassa eivät ole aitoja. Aivokemia, välittäjäaineet on sekaisin muutaman päivän juomisen lopettamisen jälkeen, viikonkin jos on useita päiviä juonut. Kaiken katumisen ja en juo enää ikinä, joka lausutaan tuona aikana, voi katsoa olevan pelkkää aivokemian heilunnan mekaanista tuotosta, joka ei todennäköisesti enää päde sitten kun taas pääsee normaaliin morkkiksettomaan ja itsevarmempaan oloon.
Vaikuttaa siltä, että tuo mies ei oikeasti koe alkoholia itselleen kovin suureksi ongelmaksi, paitsi krapulamorkkiksissa, jolloin se ei ole aitoa. Hän on juonut tähänkin asti noin, ja se ei ilmeisesti ole mitenkään vienyt "pohjille", ja on erittäin oletettavaa että hän jatkaa samalla tavalla jatkossakin. Itselläni vähän sama - ei mulla ole oikeasti motivaatiota raitistua, koska teen työtä, tienaan hyvin, kaikki asiat hoituu, vaikka juonkin paljon. Minulla se ero, että en ole parisuhteessa enkä sellaista halua, joten juomiseni haittaa vain minua jos jotain. Mutta vaikka se että mies ap:n tapauksessa haluaisi selvästi että suhde jatkuu ja rakastaakin, niin ei kuitenkaan aidosti ole riippuvuussairautta parantava asia.
Joten sanoisin, että ap:n pitää valita, että joko jaksaa miestä tuollaisena kuin hän on, eikä yritä muuttaa, tai sitten lähtee ja etsii vähemmän juopon miehen.
Ei todennäköisesti muutu tuosta mihinkään suuntaan, joten jos et tuollaisen kanssa parisuhdetta halua, lähde.
Kyllä jotkut alkoholistit lopettaa. Lopputulos on sitten yllätys monelle. Joskus hyvä, joskus paha.
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Ei ole kyse oppimisesta. Riippuvuus on paha, sairauden tasolla joillakin, ehkä hakevat henkistä apua alkoholista. Vaikka se toimii melkein päinvastoin lopulta. Ehkä joillakin työpaineita tai työympäristö ruokkii sitä lisää, kaveripiiristä väärä esimerkki. Olisiko apua yksityisen lääkärin vieroitusohjeista tai hypnoterapeutti tai muu terapeutti? Jolla olisi riittävä ammattitaito ja ystävällisyys. Koska hän ei halua vieroitukseen johonkin toiseen paikkaan, haluaa olla kotonaan. Ettei tilanne pahene? Onko käynyt verikokeessa yksityisellä, maksa ja haima.
Alkoholisti kernaasti perustelee työpaineilla, stressillä ja sen sellaisilla. Ja voi niillä joku pikku vaikutus joskus ollakin mutta toisaalta, jos alkoholistilla on kaikki tuollaiset asiat mitä parhain päin, niin siitä löytyy taas alkoholistin päänupissa helposti ajatus "ottaa sen kunniaksi", ja taas mennään kaseikkoa kohti että rytisee.
Vieroituksista ja muista vastaavista hoidoista on ristiriitaisia kokemuksia, joku saattaa hyötyäkin mutta voi käydä niinkin että hoidosta päässyt ensi toimenaan kävelee viinakauppaan ja koko hoitojakso on sitten sillä kuitattu.
Vaikeaa se on mutta joku yhteneväinen kokemus tuntuu alan ihmisillä olevan: Pitää käydä niin pohjalla ettei enää ole muuta mahdollisuutta kuin kaiken menettäminen tai elämänmuutos. Se "pohja" lienee kullekin omansa, joillakin menee lasolivaiheeseen ja jotkut pääsevät vähemmällä mutta pohjan tajuamisessa lienee se avain.
Alkoholismi on sairaus, mikä pysyy loppuiän. Vaikka ottaisi apua vastaan niin loppuelämä mennään päivä kerrallaan. + 7 V raittiina on jo hyvä saavutus. Alkoholistin käytöshäiriöt saattavat jatkua kymmeniä vuosia juomattomuuden lopettamisen jälkeenkin.
Jos ei näe omaa ongelmaansa niin, että hakisi siihen edes apua, ei alkoholistin lähellä ole tervettä olla. Empaattinen ihminen voi omia itselleen alkoholistille kuuluvat ongelmat. Mikään yksittäinen syy ei laukaise olemassa olevaa sairautta, se on vain alkoholistin tekosyy oikeuttaa juomistaan. Älä toimi mahdollistajana.
Moni mies haluaa vaimon, joka parantaa. Kukaan toinen ihminen ei voi parantaa alkoholistin sairautta.
Tänään mä sen teen, jätän tuon sairaan ihmisen. Kaiken tuen olen antanut mitä tästä ihmisestä lähtee. Itse oon nyt pahasti uupunut, lähes itsemurhan partaalla. Miksi uskoi hänen parantumiseen, valheisiin, siihen että tämä pullo on viimeinen. Luotin parempaan huomiseen, että hän tajuaisi, mutta sitä päivää ei ikinä tullut. järkyttävää katsoa kun niin rakas ihminen on luovuttanut elämänsä alkoholille ja askeleet käy kohti kirkkomaata. Todelliseksi mysteeriksi jäi, mitä siinä ihmisen aivoissa tapahtuu sillä hetkellä kun tartut yhä uudestaan pulloon välittämättä läheisistä eikä mistään muustakaan. Kertokaa minulle, sydämeni on auki kun se vuotaa verta, mutta kuuntelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Ei ole kyse oppimisesta. Riippuvuus on paha, sairauden tasolla joillakin, ehkä hakevat henkistä apua alkoholista. Vaikka se toimii melkein päinvastoin lopulta. Ehkä joillakin työpaineita tai työympäristö ruokkii sitä lisää, kaveripiiristä väärä esimerkki. Olisiko apua yksityisen lääkärin vieroitusohjeista tai hypnoterapeutti tai muu terapeutti? Jolla olisi riittävä ammattitaito ja ystävällisyys. Koska hän ei halua vieroitukseen johonkin toiseen paikkaan, haluaa olla kotonaan. Ettei tilanne pahene? Onko käynyt verikokeessa yksityisellä, maksa ja haima.
Alkoholisti kernaasti perustelee työpaineilla, stressillä ja sen sellaisilla. Ja voi niillä joku pikku vaikutus joskus ollakin mutta toisaalta, jos alkoholistilla on kaikki tuollaiset asiat mitä parhain päin, niin siitä löytyy taas alkoholistin päänupissa helposti ajatus "ottaa sen kunniaksi", ja taas mennään kaseikkoa kohti että rytisee.
Vieroituksista ja muista vastaavista hoidoista on ristiriitaisia kokemuksia, joku saattaa hyötyäkin mutta voi käydä niinkin että hoidosta päässyt ensi toimenaan kävelee viinakauppaan ja koko hoitojakso on sitten sillä kuitattu.Vaikeaa se on mutta joku yhteneväinen kokemus tuntuu alan ihmisillä olevan: Pitää käydä niin pohjalla ettei enää ole muuta mahdollisuutta kuin kaiken menettäminen tai elämänmuutos. Se "pohja" lienee kullekin omansa, joillakin menee lasolivaiheeseen ja jotkut pääsevät vähemmällä mutta pohjan tajuamisessa lienee se avain.
Hyvin sanottu!
Onko tämäkin tepon trollaus huumeiden puolesta? Eli kohta alkaa kuulua, että kannabis sopii kaikille eikä se aiheuta riippuvuutta yms
Juoppo on riippuvainen, eikä pääse riippuvuudestaan irti ennenkuin kuolee, ainakaan jos joku hänen juomisensa mahdollistaa.
Rakkauden teko on jättää tuollainen juoppo. Silloin jotkut hoksaavat, että kas, mun elämäni keskipiste onkin viina eikä lähimmäiset. Se voi antaa kimmokkeen raitistumiseen, mutta yleensä ei.
Itsesi voit pelastaa, juopon voi pelastaa vain juoppo itse.
Mene al-anoniin tai tutustu edes tähän Avominne-hoidon videoon, jossa kerrotaan, mitä päihderiippuvuus ja läheisriippuvuus ovat.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi sairastuisi syöpään tai halvaantuisi, pohtisitko samoja asioita?
Alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin.
Alkoholistin paapominen ei häntä paranna. Älä viitsi verrata asioita, jotka ovat vertailukelvottomia. Päihdeongelmaista ei voi kukaan muu auttaa kuin hän itse.
Sano ettei saa pesää jollei lopeta dokaamista.
Jos alkoholisti ei lopeta niin pahemmaksi menee vaan. En ymmärrä miksi ihmiset jäävät alkoholistin kanssa jos eivät itse ole alkoholisteja.
Eihän alkoholismi sairautena omasta tahdosta oli kiinni. Voimakas riippuvuus ei ole kiinni siitä mitä henkilö tietää tai mitä haluaisi olla. Sitähän se riippuvuus tarkoittaa. Häntä heiluttaa koiraa eikä koira häntää.
Jos miehesi sairastuisi syöpään tai halvaantuisi, pohtisitko samoja asioita?
Alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin.