Tiedättekö mikä on pitänyt mut järjissäni?

Naapuri jonka kanssa en ole ikinä puhunut sanaakaan! enkä ole edes nähnyt heitä kuin pari kertaa.



Mä en JAKSA. Hoidan yksin kaksi lasta ja kaiken muun lisäksi. En jaksa enää edes komentaa lapsia ja kun en komenna niin meno vain kauheampaa ja sit en ainakaan jaksa. Säälittävää. Tuntuu välillä että tulen hulluksi.



Mutta ainut asia joka mua lohduttaa on tuo naapurista kuuluva lasten kiukkuaminen ja äidin huuto. Meiltä kuuluu varmasti samanlaista ääntä.



kiitos että pidätte meteliä!