Huonosti käyttäytyvät lapset / passiiviset vanhemmat kyläpaikassa

Teidän lapset hakataan koulussa ja ainoa mitä osaavat tehdä on itkeä että ei noin saa tehdä, äiti sanoi.

Pukekaa ne mussukat merkkivaatteisiin ja suuttukaa kun konttivat pihalla ötököitä tutkimassa.

Huutakaa jos leikkivät äänekkäästi.

Hyvin te mammat vedätte. Rikollisten lapset kusettaa teidän mussukoiden rahat ja lelut.

Vierailija kirjoitti:

Teidän lapset hakataan koulussa ja ainoa mitä osaavat tehdä on itkeä että ei noin saa tehdä, äiti sanoi.

Pukekaa ne mussukat merkkivaatteisiin ja suuttukaa kun konttivat pihalla ötököitä tutkimassa.

Huutakaa jos leikkivät äänekkäästi.

Hyvin te mammat vedätte. Rikollisten lapset kusettaa teidän mussukoiden rahat ja lelut.

Mitäh??

Ap

Olen ihan samaa mieltä, että kylässä(kin) pitää osata käyttäytyä, eikä kasvattaminen lopu kodin ulkopuolella. Jos kuitenkin yritän kovasti ajatella asiaa toisen näkökannasta, niin ehkä kylässä ollessa on hieman hankalampi kasvattaa. Huom! Hieman.

Uudet paikat villitsee muksuja ja itsellänikin alkaa useamman keskustelun keskellä vilistä aivoissa siihen malliin, että helposti saattaa mennä jotain muksujen toilailuja ohi suun.

Aika usein on ollut myös toisin päin. Eli olen korjannut lasteni käyttäytymistä, mutta isäntäperhe itse vähättelee sanomaani ja antaa ymmärtää, että minun pitää relata. Silloin voi olla vähän hankala ymmärtää missä isäntäperheen rajat menevät. Enkä halua luoda inhottavaa ilmapiiriä, mutta en aio myöskään antaa lasteni käyttäytyä miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä, että kylässä(kin) pitää osata käyttäytyä, eikä kasvattaminen lopu kodin ulkopuolella. Jos kuitenkin yritän kovasti ajatella asiaa toisen näkökannasta, niin ehkä kylässä ollessa on hieman hankalampi kasvattaa. Huom! Hieman.

Uudet paikat villitsee muksuja ja itsellänikin alkaa useamman keskustelun keskellä vilistä aivoissa siihen malliin, että helposti saattaa mennä jotain muksujen toilailuja ohi suun.

Aika usein on ollut myös toisin päin. Eli olen korjannut lasteni käyttäytymistä, mutta isäntäperhe itse vähättelee sanomaani ja antaa ymmärtää, että minun pitää relata. Silloin voi olla vähän hankala ymmärtää missä isäntäperheen rajat menevät. Enkä halua luoda inhottavaa ilmapiiriä, mutta en aio myöskään antaa lasteni käyttäytyä miten sattuu.

En usko että teidän perheenne kanssa meillä olisi mitään ongelmaa. Olemme ihan perusrentoja ihmisiä ja hyvä yritys riittää, sellainen ystävällinen kunnioitus kyläpaikkaa kohtaan. Lapset on lapsia ja harjoitteluahan se vielä on ja vanhemmatkaan eivät ole täydellisiä.

Puhun enemmänkin tilanteesta, jossa vanhemmat eivät edes yritä, tai yritys on todella vähäistä.

Tuo on kieltämättä vaikea tilanne, jos kyläpaikka vähättelee kasvatustasi.

Tämä tapahtuu aika usein varmaankin herkkujen syömisen kanssa. Vanhemmat sanovat "ei lisää herkkuja" ja emäntä/isäntä samaan aikaan tyrkyttää lapsille lisää, mikä ei mielestäni ole fiksua toimintaa. Nämä ovat varmaankin hieman tasapainoilua vaativia asioita..? En tiedä miten tuossa tulisi toimia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin niin, lapsen tulee istua selkä suorana ja kädet ristissä kun aikuiset käy läpi kuinka pahaa toimistolle ostettu uusi kahvi on.

Överiksi vedetty esimerkki, mutta valitettavasti olen törmännyt tuon esimerkin toiseen ääripäähän, jossa aikuiset juttelevat ja lapsi tulee huutamaan viereen saadakseen huomion hetinytvälittömästi.

Pahimmillaan lapselta pyydetty anteeksi, ettei keskustelua lopetettu heti kun lapsi näin halusi.

Silloin olen minäkin alkanut käyttäytyä huonosti. Eivät sitten ole ne vieraat halunneet tulla uudestaan.

Harva asia äitinä hävettää yhtä paljon kuin se, ettei omat lapset osaa käyttäytyä. Joku uhmaikä nyt tulee kasvatuksesta riippumatta, mutta ei sekään tarkoita ettei kasvatuksella olisi mitään väliä.

Pienet lapset ei pysty vielä itse ottamaan vastuuta käytöksestään siinä määrin, kun olisi tarve. Siksi se on aikuisen tehtävä. Joskus siinä onnistuu hyvin ja joskus ei, mutta en kyllä haluaisi näyttäytyä kenenkään silmissä vanhempana joka ei edes yritä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin olen minäkin alkanut käyttäytyä huonosti. Eivät sitten ole ne vieraat halunneet tulla uudestaan.

Miksi ihmeessä olet päätynyt tuollaiseen ratkaisuun?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Harva asia äitinä hävettää yhtä paljon kuin se, ettei omat lapset osaa käyttäytyä. Joku uhmaikä nyt tulee kasvatuksesta riippumatta, mutta ei sekään tarkoita ettei kasvatuksella olisi mitään väliä.

Pienet lapset ei pysty vielä itse ottamaan vastuuta käytöksestään siinä määrin, kun olisi tarve. Siksi se on aikuisen tehtävä. Joskus siinä onnistuu hyvin ja joskus ei, mutta en kyllä haluaisi näyttäytyä kenenkään silmissä vanhempana joka ei edes yritä.

Juuri näin! Varmasti itsekin tulen muutaman kerran häpeämään palleroiseni käytöstä. Lapset on lapsia ja harjoittelu on kesken, aikuisen tehtävä on ottaa tilanne haltuun ja kasvattaa! Kyllä se tulee hävettämään ja paljon jos siinä ei onnistukaan.

Mutta näin kyläpaikan näkökulmasta: hyvä yritys on tärkein ja riittäisi hyvin. En siis tässä raivoa mistään pienistä käytösmokista, joita sattuu ja tapahtuu ja joskus myös vanhemman silmä välttää jne.

Ap

Kädet pestään kun tullaan sisälle, ennen ruokailua ja sen jälkeen ja leipä/ruoka kädessä ei lähetä vaeltamaan. Sanon myös. Sohvilla ei hypitä eikä seisota, 

Tämähän se on nykyään... Sitten on näitä, joille on sanottu jo monta kertaa ja jotka tasan tarkkaan tietävät, ettei jotain asiaa saa tehdä, mutta virne naamalla tekee kuitenkin. Vanhempi vain lässyttää, että voi voi Kalle-Irmeli, kun noin ei saa tehdä, kun sitä ja tätä. On ihan hyvä, että kerran tai kaksi selitetään. Mutta kun sama vain toistuu, niin pitää laittaa rajat ja komentaa kunnolla. Ei lapsi siitä rikki mene eikä saa traumoja.

Eikä ihan aina tarvitse edes selittää. Kyllä aikuisilla pitää olla auktoriteetti lasten yli. Ja ihan jokaisella aikuisella on oikeus komentaa omassa kodissaan ja muuallakin, jos lapsi ylittää rajat. Pahinta on, jos lapsilta sallitaan mitä vain, mutta aikuisilta kielletään siihen puuttuminen ja lapsen komentaminen. Ongelmia luvassa.

Sitten on näitä, jotka muuttavat äkkiä käytöstään, kun huomaavat, että joku näkee. Eli on päivänselvää, että tietävät kyllä, kuinka kuuluisi toimia. Näitä puhuttelen aina siihen malliin, etten suoraan syytä, jos en kunnolla nähnyt, mutta kuitenkin niin, että ohjeistan yleisellä tasolla. Saatan myös katsoa merkitsevästi.

Siskon lasten vierailu oli tuskaa, he aukoivat kaikki keittiöön kaapit, kulkivat ympäriinsä ruuan kanssa ja sotkivat, haahuilivat missä sattuu ja sisko ei ikinä sanonut mitään. Saivat kotonakin tehdä mitä lystäävät, mutta olisin kyllä arvostanut jos sisko olisi edes yrittänyt hillitä tuota. En kyllä itsekään ikinä komentanut lapsia, sisko olisi pahastunut ja en halunnut rikkoa välejä tuon takia.

Se on todella vaikeaa puuttua toisten kasvatukseen ja vaikka kuinka nätisti sanoisi niin vanhemmat usein pahastuvat jos heidän lasten tekemisiin puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä, että kylässä(kin) pitää osata käyttäytyä, eikä kasvattaminen lopu kodin ulkopuolella. Jos kuitenkin yritän kovasti ajatella asiaa toisen näkökannasta, niin ehkä kylässä ollessa on hieman hankalampi kasvattaa. Huom! Hieman.

Uudet paikat villitsee muksuja ja itsellänikin alkaa useamman keskustelun keskellä vilistä aivoissa siihen malliin, että helposti saattaa mennä jotain muksujen toilailuja ohi suun.

Aika usein on ollut myös toisin päin. Eli olen korjannut lasteni käyttäytymistä, mutta isäntäperhe itse vähättelee sanomaani ja antaa ymmärtää, että minun pitää relata. Silloin voi olla vähän hankala ymmärtää missä isäntäperheen rajat menevät. Enkä halua luoda inhottavaa ilmapiiriä, mutta en aio myöskään antaa lasteni käyttäytyä miten sattuu.

Ollaankohan me vähätelty muiden kasvatusta? Välillä nimittäin käy niin, että meillä kyläilevän lapsiperheen vanhempi meiltä kysymättä esim. päättää, että lapsi ei saa koskea esineeseen x. Ollaan silloin kyllä sanottu, että siihen saa koskea. Ei ole tullut mieleen, että se voitaisiin kokea vähättelevänä, kun kyseessä on kuitenkin meidän tavarat, eli meidän määräysvallassa oleva asia. Mutta pitäisikö vain antaa kieltää?

Vierailija kirjoitti:

Meillä noudatetaan meidän sääntöjä, jos vanhemmat eivät puutu niin minä puutun. Tämän jälkeen en enää kutsu kylään.

Meillä oli kaveri miehineen ja lapsineen pari vuotta sitten kyläilemässä. Lapset alkoi vetää kaapeista haurasta tavaraa lattialle ja toinen veti mustekynällä viivaa eteisen kaappiin. Vanhemmat vain katsoivat puuttumatta. Sanoin että voitte kerätä kakarat kainaloon ja suksia hiiteen.

Mitä lapatossuja te jotkut olette, kun ette osaa laittaa vähäjärkisiä pihalle omasta kodistanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva asia äitinä hävettää yhtä paljon kuin se, ettei omat lapset osaa käyttäytyä. Joku uhmaikä nyt tulee kasvatuksesta riippumatta, mutta ei sekään tarkoita ettei kasvatuksella olisi mitään väliä.

Pienet lapset ei pysty vielä itse ottamaan vastuuta käytöksestään siinä määrin, kun olisi tarve. Siksi se on aikuisen tehtävä. Joskus siinä onnistuu hyvin ja joskus ei, mutta en kyllä haluaisi näyttäytyä kenenkään silmissä vanhempana joka ei edes yritä.

Juuri näin! Varmasti itsekin tulen muutaman kerran häpeämään palleroiseni käytöstä. Lapset on lapsia ja harjoittelu on kesken, aikuisen tehtävä on ottaa tilanne haltuun ja kasvattaa! Kyllä se tulee hävettämään ja paljon jos siinä ei onnistukaan.

Mutta näin kyläpaikan näkökulmasta: hyvä yritys on tärkein ja riittäisi hyvin. En siis tässä raivoa mistään pienistä käytösmokista, joita sattuu ja tapahtuu ja joskus myös vanhemman silmä välttää jne.

Ap

"Muutamia kertoja" on vähättelyä jos lapsesi kokee normaalin uhmaiän. Puhutaan kuukausista/pahimmillaan vuosista häpeää, joka aiheutuu uhmiksen uhmailuista.

Tämä aidosti järkytti minua helpon vauvan jälkeen. Että tsemppiä vaan kaikille uhmiksille ja heidän vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva asia äitinä hävettää yhtä paljon kuin se, ettei omat lapset osaa käyttäytyä. Joku uhmaikä nyt tulee kasvatuksesta riippumatta, mutta ei sekään tarkoita ettei kasvatuksella olisi mitään väliä.

Pienet lapset ei pysty vielä itse ottamaan vastuuta käytöksestään siinä määrin, kun olisi tarve. Siksi se on aikuisen tehtävä. Joskus siinä onnistuu hyvin ja joskus ei, mutta en kyllä haluaisi näyttäytyä kenenkään silmissä vanhempana joka ei edes yritä.

Juuri näin! Varmasti itsekin tulen muutaman kerran häpeämään palleroiseni käytöstä. Lapset on lapsia ja harjoittelu on kesken, aikuisen tehtävä on ottaa tilanne haltuun ja kasvattaa! Kyllä se tulee hävettämään ja paljon jos siinä ei onnistukaan.

Mutta näin kyläpaikan näkökulmasta: hyvä yritys on tärkein ja riittäisi hyvin. En siis tässä raivoa mistään pienistä käytösmokista, joita sattuu ja tapahtuu ja joskus myös vanhemman silmä välttää jne.

Ap

"Muutamia kertoja" on vähättelyä jos lapsesi kokee normaalin uhmaiän. Puhutaan kuukausista/pahimmillaan vuosista häpeää, joka aiheutuu uhmiksen uhmailuista.

Tämä aidosti järkytti minua helpon vauvan jälkeen. Että tsemppiä vaan kaikille uhmiksille ja heidän vanhemmilleen.

Sitä odotellessa!

Ap

Tottakai vanhemman pitäisi ohjata lasta. Oma lapseni oli sellainen, että suunnilleen ikävuodet 1-5 aina vieraassa paikassa kävi ihan ylikierroksilla. Oli tosi raskasta, kun se ei johtunut huonosta käytöksestä vaan siitä, että oli niin innoissaan ja ei vain pystynyt olemaan paikallaan. Ei sitten kovin usein käyty kylässä, koska oli rasittavaa kieltää kokoajan, yrittää keksiä järkevää tekemistä, suojata sekä lasta että kyläpaikan tavaroita ja hillitä energiaa. Toki omia leluja oli mukana, mutta eihän ne vieraassa paikassa kiinnosta.

Toki tämä nyt ei ehkä sinun tuttaviisi päde, jos edes vanhemmat eivät reagoi lasten tekemisiin. Mutta ihan vain näkökulmana, että ei se välttämättä kasvatuksesta johdu. Omasta lapsestani tuli isompana kyllä kyläkelpoinen, sosiaalinen ja kohteliaaksi kehuttu ihminen.

Asuin joskus kimppakämpässä, kaveri tuli alle kouluikäisen lapsen kanssa kylään. Lapsi paukutti keittiön alakaappeja aikaisin aamulla, ja kielsin, ettei muut herää. Kaveri suuttui, koska en ymmärrä lasten tarpeita ja pakkasi samantien tavaransa ja lapsensa autoon ja lähti kotiinsa. En kadu.

Toteutan itseasiassa tätä lapsiperheet vierailevat vain kyökin puolella en vain ole tajunnut. Toimin kissakotina populaatiosta tuleville, vieraat vierailevat aina vain keittiössä eivätkä vaella ympäri taloa jotta kissoilla säilyy turvallisuuden tunne ja vetäytymisen mahdollisuus. Tosin tästä kyökistä löytyy tekemistäkin, juuri toin kirpputorilta lisää legoja seuraavien ihmeteltäväksi.

Uhmaiästäkin selviää helpommalla, kun on johdonmukainen. Jos antaa lopulta periksi, niin lapsen sinnikkyys rajojen kokeilemiseen vain kasvaa. Eli EI näin: ei, ei, ei, ei saa, anna nyt jo olla, ei, no hyvä on tämän kerran, mutta ens kerralla sitten ei...

Ei tarkoittaa ei. Ja pitää tarkoittaa, että pitää.