Kaikista säälittävintä ja epä-alfointa touhua lauantai-iltana on miettiä, MITÄ JOKU MUU EHKÄ AJATTELLE lauantai-illan vietostani?

Arkena aika annetaan työnantajalle, vapaa-ajalla se annetaan random tyyppien sattumanvaraisille mielipiteille.

"Iiiik, omg, en kehtaa ostaa sipsipussia, iiiik apua, entä jos joku saa tietää, että olen kotona YKSIN HERRAVARJELE ja katson leffaa, siis mitä joku ajattelee musta, saanhan hyväksyntää, olenhan muiden mielestä jees, siis joku kertokaa, iiikkk, mitä joku ajattelee, se määrittää mun olemassaolon ja tekemiset, en osaa itse ajatella, iiiik, jytämestoille pitää lähteä vaikka hampaat irvessä ja väsymyksestä huojuvana, koska muuten en ole muiden mielestä cool, se määrittää mun elämää, iiiik, en osaa itse päättää enkä tiedä mitä tehdä edes omassa elämässäni, sanelkaa joku se mulle valmiiksi, kun elämä pelottaa liikaa!!"

Tosi-alfalla ei pyöri päässä edes tuommoiset kelat. Alfa on kuin yksinäinen susi ihmisten joukossa. Se nukkuu silloin kun väsyttää, syö silloin kun on nälkä ja tanssii silloin, kun siltä tuntuu. Alfaa ei hetkauta muiden mielipiteet, koska Alfa ymmärtää, että yksin tänne on synnytty ja yksin täältä lähtetään. Muut ihmiset on vain vierailijoita meidän elämänpolulla. Joskus tulevat jäädäkseen pidemmäksi aikaa, joskus lyhyemmäksi aikaa. Mutta tuntemattomien mielipiteet? Tapaat jonkun 2 sekunnin ajan, ja sen mielipiteellä olisi jotain väliä? Absurdia!