Hyvä keskiarvo, ei ymmärrystä

Tuollaisilla "taidoilla" keskiarvon pitäisi olla viiden ja kuuden välillä.

Ehkä se on vain kuopuksen opittua avuttomuutta.

Lukio onkin erilainen kuin peruskoulu. Koealueet pidempiä ja tehtäviä muutenkin enemmän, joten pitää ihan oikeasti ymmärtää asiat, kaikkea ei vaan pysty oppimaan ulkoa.

Opiskelutekniikka kannattaa harjoitella. Eiköhän se siitä, kun tottuu uuteen systeemiin, nyt ollaan kuitenkin vasta ihan alussa.

Anna lapsen tehdä omat johtopäätökset ja valinnat. Kuulostaa itse vajakille.

Taitaa olla sinun aiheuttamaa epävarmuutta joka ilmenee sitten kotona kun pelkää epäonnistumista ja sinun reaktiotasi.

En ymmärrä.

Meillä kasvoi teini jonka peruskoulun päättötodistuksen ka oli tasan 10, siis lukuaineissa, ja muuten 9,8.

Lukio sujui kuten peruskoulu, huonoin arvosana taisi olla 8,5 (1x) kun peruskoulussa heikoin nro oli 9 tai 9+.

Ei tarvinnut koskaan apuja, ymmärsi ja sisäisti asiat, keskittyi ja muisti ja hoiti asiat ja tehtävät, persoonansa muutenkin erittäin keskittyvä silloin kun tarve on eikä anna periksi, ei hermostu.

Nyt tulevalla viikolla alkaa 3.vuosi yliopistossa ja toinen samanmoinen jäljellä, ei ongelmia.

Ei voi pakottaa sitä mitä ei ole ja jos pakottaa niin se on tie mm mielenterveyden ongelmiin.

Ai miten lukiossa pärjää henkilö, joka ei osaa yhtään soveltaa, päätellä tai muuten ajatella omilla aivoillaan?

Tuossahan sen itse nyt näet.

Huonosti.

Väliäkö tuolla jos numerot kestää hyvinä. Eipä koulumenestys ja älyllinen kyvykkyys eri asioihin aina mene käsi kädessä. Huomaahan sen ihan tässä meidän yhteiskunnassammekin.

Hyvä keskiarvo koulussa ei tarkoita muuta, kuin että on luettu tieto pysynyt päässä, riittävän pitkän aikaa. Eli pärjää kokeissa yms., ei siitä mitään hyötyä elämässä ole, hyvästä keskiarvosta siis.

Lukion matikassa ei pärjää ulkoa opettelemalla.

Muistanpa omasta lapsuudestani/nuoruudestani, että avun pyytäminen läksyihin oli huomion hakua vanhemmilta. Olin myös lähes kympin oppilas, ja olisin niistä kyllä varmasti selvinnyt, mutta ne koulutehtävät oli oikeastaan ainoa asia, missä sai isän jakamattoman huomion ja yhteistä puuhaa. Minulle se aine ole matematiikka, jossa isäni oli todella lahjakas.

Ihan vain pohdinnan arvoisena ajatuksena. Toki se lukio ylipäätään on haastavampi kuin peruskoulu, joten voi oikeasti olla sekin, että on vähän hukassa vaatimustason noustessa.

Lukiossa juuri opetellaan soveltamaan, päättelemään ja käyttämään omia aivoja, peruskoulussa pärjää pitämällä korvat ja silmät auki. Kyllä lukiolaisesi saa langan päästä kiinni.

Minun äidinkielenopettajallani oli tapana tehdä lukion ekaluokkalaisille kerralla selväksi, että kriteerit eivät ole samat kuin yläasteella, ja käytti heti ensimmäisen aineen korjaamisessa YO-kirjoitusten pisteytystä. Kolmenkymmenen oppilaan luokasta 28 sai improbaturin.

Sitkeästi vain eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Muistanpa omasta lapsuudestani/nuoruudestani, että avun pyytäminen läksyihin oli huomion hakua vanhemmilta. Olin myös lähes kympin oppilas, ja olisin niistä kyllä varmasti selvinnyt, mutta ne koulutehtävät oli oikeastaan ainoa asia, missä sai isän jakamattoman huomion ja yhteistä puuhaa. Minulle se aine ole matematiikka, jossa isäni oli todella lahjakas.

Ihan vain pohdinnan arvoisena ajatuksena. Toki se lukio ylipäätään on haastavampi kuin peruskoulu, joten voi oikeasti olla sekin, että on vähän hukassa vaatimustason noustessa.

Tätä samaa kyselyä on ollut aina. Ala-asteesta alkaen. Enkä usko, että kyse on huomionhausta ainakaan minua kohtaan, koska minulla lopulta meinaa mennä hermot neuvoessa ja usein nuori päättääkin soittaa mieluummin isommalle sisarukselleen neuvoja varten. Neuvon siis aina ensiksi ihan rauhassa, mutta jos kovan neuvomisen jälkeen nuori vaan toteaa, että ei vieläkään tajua mitä pitää tehdä, niin mua alkaa ärsyttää.

Esim. äsken tehtävänä oli vertailla kahta politiikkaan liittyvää juttua annettujen kysymysten avulla. Ei muka osaa tehdä, vaikka yhdessä valittiin ne jutut ja juteltiin niistä varmaan tunti.

Ap

Ei vanhempien kuulu auttaa lukiolaista läksyissä. Ihan itse saa tehdä ne.

Meillä ei nuori ymmärrä miten päntätään, numerot senkun laskee.

Lukiosta pääsee läpi läksyjä tekemättä ja riman alittamallakin, ihan turhaa yleistietämystä siellä viljellään eikä arvosanoilla tee yhtään mitään muuta kuin pönkitä vanhempien itsetuntoa.

Lukioon mennessä pitäisi osata opiskella, lukiossa ei tarvitse opiskella, yliopistolla voi taas opetella opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa juuri opetellaan soveltamaan, päättelemään ja käyttämään omia aivoja, peruskoulussa pärjää pitämällä korvat ja silmät auki. Kyllä lukiolaisesi saa langan päästä kiinni.

Minun äidinkielenopettajallani oli tapana tehdä lukion ekaluokkalaisille kerralla selväksi, että kriteerit eivät ole samat kuin yläasteella, ja käytti heti ensimmäisen aineen korjaamisessa YO-kirjoitusten pisteytystä. Kolmenkymmenen oppilaan luokasta 28 sai improbaturin.

Sitkeästi vain eteenpäin.

Joo, just oma nuori luetteli, mitä pitkän matikan yo kirjoitukset pitää sisällä. Aivan eri asioita kävivät läpi yläasteella. Joutuu tekemään töitä, vaikka matikka huippu vahvuus.

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhempien kuulu auttaa lukiolaista läksyissä. Ihan itse saa tehdä ne.

Hyvään vanhemmuuteen kuuluu kiinnostus koulun käyntiin. Kyllä meidän nuoren lukiolaisen kanssa pohditaan asioita yhdessä, mikäli tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Lukiosta pääsee läpi läksyjä tekemättä ja riman alittamallakin, ihan turhaa yleistietämystä siellä viljellään eikä arvosanoilla tee yhtään mitään muuta kuin pönkitä vanhempien itsetuntoa.

Lukioon mennessä pitäisi osata opiskella, lukiossa ei tarvitse opiskella, yliopistolla voi taas opetella opiskelemaan.

Ei kait siinä 😂

Aloituksessa sen kerrot: pärjää ulkomuistilla.

Se ei paljon käytännön asioissa, ongelmanratkaisuissa ja sellaisessa auta.