Lue keskustelun säännöt.
Joskus ärsyttää kun joku ei ymmärrä miten etuoikeutettu on
02.09.2023 |
Tilanne on minulla tämä: olen naimisissa, kolme lasta ja rakas aviomies. Käyn töissä, mies myös. Meillä on uusi omakotitalo ja uudehko auto ja näihin verrattain vähän lainaa.
Minä itse siis olen tässä mielessä jonkun mielestä hyvinkin etuoikeutettu.
Se mistä oma harmini kumpuaa on muu perhe. Tai siis oma perheettömyys. Äitini oli alkoholisti joka ennen vanhempieni eroa poltti sillat takanaan koko sukuunsa. Kun ero koitti, jouduin isälleni asumaan. Hän taas ei ole sukurakas, eikä nähnyt mitään syytä ylläpitää mitään yhteyksiä omiin sisaruksiinsa. Pian eron jälkeen isä tapasi uuden naisen, ja sen jälkeen minä olin lähinnä omillani.
Miehen vanhemmat ovat myös aika etäisiä varsinkin minua kohtaan. He ovat molemmat vielä töissä, ja miehellä on kaksi sisarta jotka ovat läheisempiä kuin me, puolisoineen ja lapsineen appivanhempien kanssa.
Joskus vain surettaa että minulla ei ole kerta kaikkiaan ketään. En ole osannut luoda kestäviä ystävyyssuhteita. Kaipaan hirveän paljon yhteisöllisyyttä elämääni, mutta tällä hetkellä vain se on sama kuin risupallot vierimässä aavikolla. Ei ole mitään.
Joskus mietin, että esimerkiksi työkaverini on niin onnekas, kun hänellä vanhemmat vievät häntä edelleen joskus syömään ravintolaan! Että miten ihanaa. Tai naapureissa isät käy nikkaroimassa ulkovajoja ja äidit auttamassa lastenlasten kanssa.
Joku tähän nyt tulee sitten urputtamaan että olen vain apua vailla. Ja niin olenkin välillä, ja se on inhimillistä. Ja teen itse, aina itse ja yksin (tai puolison kanssa). Ei ole edes sitä vaihtoehtoa että joku tulisi auttamaan, ellei sitten palkkaa jonkin auttamaan.
Ja miten olisin niin valmis sitten antamaan yhteisöllisyyttä takaisin omien vanhempien vanhuusvuosina, mutta äitini on kuollut ja isän vaimo haluaa pitää välit etäisinä.
Harva varmaan tietää millaista on, kun ei ole ketään. Ei tätiä, ei setää, ei isovanhempaa, ei omaa vanhempaa, ei ketään. Vain minä ja oma perheeni. Huh, alkoi vähän itkettää.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Naisena kuulut sorrettuun sukupuoleen eli siltä osin et ole etuoikeutettu.
Mainitsetko yhden etuoikeuden joka suomalaisella miehellä on 2023 jota suomalaisella naisella ei ole? Asevelvollisuutta ei sitten lasketa etuoikeudeksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaa, en tajunnut keskiluokkaisesta vuodatuksestasi juuri mitään. Toivon kuitenkin voimia traagisessa elämässäsi selviytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta näkee, että avioero pilaa lasten elämän vielä aikuisenakin. Miettikääpä sitä itsekkäät lortot kun lähdette pimppikutinoidenne perässä vieraan mulkun perään.
Eikö miesten tarvitse miettiä asiaa kun lähtevät sen toisen naisen mukaan? Lapset eivät kärsi, jos isä rikkoo perheen?
Semmoiset humble bragit tällä kertaa. Pistetäänkö talo pakkohuutokauppaan, lapset huostaanottoon ja mies jonkun instabimbon matkaan. Arvaas ap mitä? Sulla menis silti maailman mittakaavassa aivan käsittämättömän hyvin. Ei, elämä ei ole kilpailu siitä kellä menee huonoiten, mutta jos itse uliset siitä miten ärsyttää muiden etuoikeudet(ne jotka kuvittelet, muttet nää kulissien taakse), niin herätys! Mieti itsesi janalle jolla on 9miljardia ihmistä. Monenko veikkaisit heistä olevan etuoikeutetumpia kuin sinä? Vähän nyt järkeä taas näihin juttuihin, vaikka varmasti sukulaussuhteita kaipaatkin.
Sulla on nyt oma perhe.
Tee siitä paras mahdollinen. Kasvata lapsesi niin että heillä on aikuisena myös toisensa ja sinulla mahdollisesti lapsenlapsia hoidettavana.
Olet todella etuoikeutettu. Muista se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta näkee, että avioero pilaa lasten elämän vielä aikuisenakin. Miettikääpä sitä itsekkäät lortot kun lähdette pimppikutinoidenne perässä vieraan mulkun perään.
Eikö miesten tarvitse miettiä asiaa kun lähtevät sen toisen naisen mukaan? Lapset eivät kärsi, jos isä rikkoo perheen?
Naiset hakevat suurimman osan eroista, kuten myös saavat huoltajuuden lähes aina. Tietysti miesten vikoja nuokin. Ei paljon kuulu näissä tapauksissa ulinaa rakenteellisista syrjimisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta näkee, että avioero pilaa lasten elämän vielä aikuisenakin. Miettikääpä sitä itsekkäät lortot kun lähdette pimppikutinoidenne perässä vieraan mulkun perään.
Eikö miesten tarvitse miettiä asiaa kun lähtevät sen toisen naisen mukaan? Lapset eivät kärsi, jos isä rikkoo perheen?
Toki, mutta täällä lukijoiden enemmistö on naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kysellyt miten muilla, mutta kerron omasta tilanteestani, jotta saat myös toisenlaista perspektiiviä.
Minulla on miesystävä, jonka näen parin viikon välein: tämä on reissutöissä. Olemme toistemme vastakohdat ja yhdessä vain tottumuksesta. No, yhdessä ja yhdessä. Sukua ei ole, ystäviä ei ole. Olen vain minä. Olen tk-eläkkeellä ja päiväni kuluvat asuntoni sisällä vailla mitään kontaktia kehenkään. Käyn kaupassa viikon tai kahden välein, siinä on elämäni asuntoni ulkopuolella.
Nuo lapsesi ovat suuri osa elämääsi ja merkityksensä tullee kasvamaan iän karttuessa.
Olen pahoillani siitä, että koet kaipausta ja se surettaa sinua.
Alan nyt 30-vuotiaana havahtua siihen, millainen taakka perussairauteni ovat. Silloin, kun ne on yksi kerrallaan todettu, olen ajatellut, että mitäpä tässä, kunhan oireet saadaan lääkityksellä hallintaan ja elämä jatkuu. Alan valintaa rajoittavat tekijätkään eivät tuntuneet pahalta rastilta.
Nyt huomaan, että pitäisi vaihtaa alaa, koska terveydelle sopiva ala ei työllistä kunnolla, ja moni työllistävä ala ei sovi. Lääkkeisiin ja lääkäreihin palaa useampi sata euroa vuodessa. Olossakaan ei ole välillä kehumista, vaikka parhaani teen sairauksien hoidon ja muutenkin terveellisen elämän suhteen.
Jos nyt jo alkaa tuntua tältä, en halua edes ajatella 10, 20 tai 30 vuoden päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta näkee, että avioero pilaa lasten elämän vielä aikuisenakin. Miettikääpä sitä itsekkäät lortot kun lähdette pimppikutinoidenne perässä vieraan mulkun perään.
Eikö miesten tarvitse miettiä asiaa kun lähtevät sen toisen naisen mukaan? Lapset eivät kärsi, jos isä rikkoo perheen?
Naiset hakevat suurimman osan eroista, kuten myös saavat huoltajuuden lähes aina. Tietysti miesten vikoja nuokin. Ei paljon kuulu näissä tapauksissa ulinaa rakenteellisista syrjimisistä.
Oletko ikinä ajatellut miksi naiset hakevat suurimman osan eroista? Olisikohan syynä se, että mies on jäänyt kiinni pettämisestä? Ei tietenkään kaikissa tapauksissa, mutta usein.
Usein eron jälkeen miehiä lakkaa ne omat lapset kiinnostamasta eikä moni edes sitä huoltajuutta halua. Kurja tilanne kyllä niiden miesten osalta, jotka haluaisivat huoltajuuden ja olisivat hyviä ja vastuuntuntoisia vanhempia. Pitäisi kyllä tasapuolisemmin aina arvioida se kummalle se huoltajuus annetaan. Eikö nykyään useimmiten laiteta yhteishuoltajuus ja lapsi on vuoroviikoin molemmilla?
Voi ap parkaa. Tarvitsetko kriisiapua?
Niin ärsyttää kuten juuri nyt ap. Koita käsittää, että olet etuoikeutetumpi kuin 99% tämän planeetan ihmisistä. Matkusta vaikka kalkutakaiseen slummiin, josko saisit "vähän" suhteellisuudentajua.