Haittaako jos lapsella ei ole omien vanhempien lisäksi ketään läheisiä aikuisia?
Meidän lapsella on tämä tilanne. Sisaruksia meillä ei ole, ja ystävämme eivät ole lainkaan kiinnostuneita lapsista. Todella harvoin kukaan edes kysyy lapsen kuulumisia. Osa läheisistä ystävistä ei ole halunnut nähdä lastani, vaikka asuvat lähes naapurissa. Mihinkään juhliin ei lapsi ole tietenkään tervetullut. Lapseni ei ole edes nepsy-piirteinen vaan ihan tavallinen lapsi. Eikä kyse voi olla mistään lapseni luonteenpiirteistä, kun osa ystävistä ei ole häneen edes koskaan päässyt tutustumaankaan.
Ja miten selittää tilanne lapselle, kun hän on isompi? Eikö pidemmän päälle ala vaikuttaa lapsen itsetuntoon, ettei hän ole tervetullut mihinkään? Nykyään tuntuu olevan jopa jossain määrin trendikästä inhota lapsia ja prismaperhe-elämää, joten uskon monella olevan sama tilanne. Mitä voisin tehdä asialle?
Kommentit (11)
Lapsen maailma laajenee, kun ikää tulee, ja päiväkodin, harrastuksen tai koulun aikuiset toimivat muina aikuisen malleina.
Oma kokemus, että oli vain päihdeongelmaiset vanhemmat. En kokenut haitalliseksi silloin, mutta nuorempana minulla todettiin useita persoonallisuushäiriöitä.
Minusta siitä voi olla haittaa, lapselle, ja myös teille vanhemmille. On kuormittavaa olla ainoat lapsen elämässä. Koulussa ja harrastuksissa lapsi toki tapaa muita aikuisia, seurakunnassa yms.
Päiväkotien ja koulujen vanhempainyhdistysten kautta voi itse olla puuhaamassa yhteisiä kerhoja tai kokkaus- ja urheiluiltoja lähialueelle, joissa tavata muita aikuisia.
Eräässä kunnassa järjestettiin porukalla myös lapset vs. vanhemmat- jalkapallokilpailu, olisiko ollut omakotiyhdistyksen tempaus vai mikä, mutta varmasti kaikki lähistön lapset perheineen olivat tervetulleita.
Spr:n tai seurakuntien kautta voi kysyä myös kummitoiminnasta.
Voimia Ap! Meillä hieman sama tilanne
Jos on normaalit hyvät vanhemmat, joilla on aikaa huomata lapsensa, niin ei haittaa.Viimeistään eskari iässä tulee opettajakin kuvioihin mukaan.
Minulla ei ollut muita kuin kotiäitini,ja töissä käyvä isä, ja oikein hyvin riitti. Olin onnellinen lapsi.
Kaikki perheet ovat erilaisia. Harmi että Suomessa elämä on kovin sisäänpäin kääntynyttä.
Tksinolevia jopa haukutaan ja tällä palstalla etenkin yksinhuoltajia. Täytyy kääntyä järjestöjen tai muiden puoleen, jos ei tule kohdatuksi.
Onko hän päiväkodissa /koulussa ?
Harrastuksissa ?
Itse paljon lasten kanssa työskentelevänä olen nähnyt näiden aikuisten merkityksen lasten elämässä. Ja ihan pienelle riittää vanhemmat, toki vanhemmille itselleen on hyvä jokin vertaistuki
Ehkäiskää kierre seuraavan sukupolven kohdalta ja tehkää lapsellenne sisaruksia.
Ap jatkaa vielä, että itse muistan lapsuudesta hyvin sen, kun oli tädit ja sedät, kummit, ja vanhempien ystävät juttelivat ja olivat ystävällisiä. Oltiin mukana juhlissa ja kaikkialla. Nykyään ei ole mitään tällaista vaan lapset on ongelmajätettä, joka pitää suunnilleen sulkea kellariin, etteivät he vain näy tai kuulu