Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen vapaaehtoisesti työtön, haluatko kommentoida?
31.08.2023 |
Taustaa: kaksi loppuunpalamista ja sen jälkeen totaalinen kyynistyminen työelämään. Elän hyvin vaatimatonta ja sosiaalisesti eristäytynyttä elämää, ymmärrettävästä syystä. En ole työkyvytön enkä sairaslomalla.
Peukku ylös: kommentti on asiallinen ja sen voi hyvin sanoa toiselle ihmiselle.
Peukku alas: kommentti on henkistä väkivaltaa.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Minä olin opettajana 14 vuotta. Kypsyin lopullisesti kurittomuuteen ja siihen että puolet oppitunnista menee kahden häirikön paimentamiseen, koko muu porukka kärsii. Tarkkisilla ei ollut tilaa.
Irtisanouduin kesäkuussa 2021. Vietin kesän isovanhempieni luona minimoidakseni karenssiajan kulut, kun päivärahaa ei saa. Ihanaa aikaa, mummo kertoi asioita joista en ollut aiemmin kuullut, papan kanssa verkkojen laskut, puiden hakkaaminen ja kantaminen, varaston maalaus ja sukulaisten tapaaminen, koronasta huolimatta todella upea kesä.
Elokuussa, vaikka työttömyyskorvaus alkoi juosta, aloin miettimään elämäntilannettani. Mies asui lasten kanssa 90 km päässä kaupungissa, nuorinkin lähti ysille, vanhin lähti yliopistoon. Mies ei painostanut mihinkään, hän oli ollut edellisen talven tuki ja turva kun koulu ahdisti. Hän hyväksyi että asun vuoden loppuun Mummolassa koronamyllerryksen keskellä.
Perustin sitten yrityksen, verkkokauppa joka myy edelleen hyvin. Mietin että opiskelen oman maahantuonnin kiemurat loppuvuoden aikana. Tammikuussa 2022 muutin perheeni luo ja samalla avasin perinteisen kivijalkaliikkeen kotikaupungissa. Sillä tiellä olen edelleen, nyt kesällä 2023 kaikkineen olen samantasoista palkkaa voinut nostaa kuin opettajana sain.
Mitään yrittäjäkursseja, starttirahoja tms en käynyt/saanut, itse kokeillen, kysellen, lukien olen uuden urani raivannut. Toki mieheni on ollut tuki tässäkin, hän on yrittäjä.
Yhteiskunnan ei tulisi sallia loisimista kovin pitkään, jokaisen on osallistuttava tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, kunnes säädetty eläkeikä koittaa ja saa nauttia rauhassa elämästä ympärillään.
Tiivistettynä: Jos et ole nykytilaasi, muuta sitä, älä jää surkuttelemaan tilaasi. Elämän perussääntöjä on että itse pitää leipänsä tienata, tukien avulla ja toisen armoilla elämistä en ymmärrä, onko se elämää jota oikeasti haluat elää?
Mitäpä luulet kuinka tilanteesi olisi nyt erilainen, jollet olisi missään vaiheessa saanut rauhassa palautua vaan sinua olisi alettu saman tien painostaa nälkäkuoleman uhalla uuteen työpaikkaan? Ja jollei olisi ollut tukiverkkoa siinä, taloudellista sekä sosiaalista. Se on meidän vähemmän onnekkaiden osa. Ihmisiä mekin silti olemme. Me palaudumme, jos palaudumme, pitkän kaavan mukaan halveksunnan ja kuolemanpelon puristuksessa, koska on pakko.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan OK, jos et elä veronmaksajien piikkiin, eli rahoitat itse oman elämäntapasi.
Tuilla elän, kuinkas muutenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yläpeukuttaneet + kommentoija: haluatteko, että teidän omiin kertomuksiinne omista kokemuksistanne todetaan "En usko."? Puhutaanko teille ja puhutteko muille tällä tavalla?
Ap
Tämä liittyi siis tähän kommentiin
"Olet siis ulkoistanut kyynisyyden. En usko. Kyynisyyttä ei voi ulkoistaa, Se kattaa koko persoonan."
Ao
Olkoonkin tarinasi totta tai ei, mutta jos on..
sinuna häpeäisin!
Kehuskelet, kuinka elelet tuilla. Tiedätkö, ketkä ne sinunkin tukesi maksavat?
Vierailija kirjoitti:
... Me palaudumme, jos palaudumme, pitkän kaavan mukaan halveksunnan ja kuolemanpelon puristuksessa, koska on pakko.
Ap
Oletko tyytyväinen nykytilaasi? Ilmeisesti et. Pitäs oikeasti miettiä tulevaisuutta. Ensin pää ja kroppa kuntoon, sitten mikä tekee sinut onnelliseksi? Jos pulaa on rahasta, sitä saa tekemällä työtä, joko toisen leivissä tai oman yrityksen kautta.
Mieti vaikka mitä osaat tai millaisesta tekemisestä pidät. Jalosta ajatuksiasi, tarvitsetko koulutusta, sitäkin on tarjolla. Älä mieti päämäärää, vaan jaa unelmasi osiin, pieniin askelmiin, äläkä masennu jos joku ei toteudu, uusi yritys toisella tavalla.
Elämä on matka, jos kompastuu,itse on ylös noustava jotta matka jatkuu. Kuolemanpelko on niille jotka ovat luovuttaneet eivätkä jaksa enää jaloilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olkoonkin tarinasi totta tai ei, mutta jos on..
sinuna häpeäisin!
Kehuskelet, kuinka elelet tuilla. Tiedätkö, ketkä ne sinunkin tukesi maksavat?
En kehuskele. Elän parhaan kykyni mukaan tässä hullussa maailmassa, aivan kuten kaikki muutkin elävät. Eikä minun tukia kukaan maksa, ne verot viedään erikseen kysymättä palkasta, palveluista, tuista, tuotteista jne., koska sillä tavalla tämä yhteiskunta toimii. Jos joku vapaaehtoisesti maksaisikin tukeni niin sehän olisi sydämellinen hyväntahdon ele. Tuntuisi siltä, että joku oikeasti tahtoo minulle hyvää. Kävisi luultavasti samalla tavalla kuin ketjun uupuneelle opettajalle ja ei aikaakaan kun sitä olisi taas jaloillaan. Töihin menen kun motivaationi on palautunut, en syyllistettynä, häpäistynä ja painostettuna hetkeäkään aiemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olin opettajana 14 vuotta. Kypsyin lopullisesti kurittomuuteen ja siihen että puolet oppitunnista menee kahden häirikön paimentamiseen, koko muu porukka kärsii. Tarkkisilla ei ollut tilaa.
Irtisanouduin kesäkuussa 2021. Vietin kesän isovanhempieni luona minimoidakseni karenssiajan kulut, kun päivärahaa ei saa. Ihanaa aikaa, mummo kertoi asioita joista en ollut aiemmin kuullut, papan kanssa verkkojen laskut, puiden hakkaaminen ja kantaminen, varaston maalaus ja sukulaisten tapaaminen, koronasta huolimatta todella upea kesä.
Elokuussa, vaikka työttömyyskorvaus alkoi juosta, aloin miettimään elämäntilannettani. Mies asui lasten kanssa 90 km päässä kaupungissa, nuorinkin lähti ysille, vanhin lähti yliopistoon. Mies ei painostanut mihinkään, hän oli ollut edellisen talven tuki ja turva kun koulu ahdisti. Hän hyväksyi että asun vuoden loppuun Mummolassa koronamyllerryksen keskellä.
Perustin sitten yrityksen, verkkokauppa joka myy edelleen hyvin. Mietin että opiskelen oman maahantuonnin kiemurat loppuvuoden aikana. Tammikuussa 2022 muutin perheeni luo ja samalla avasin perinteisen kivijalkaliikkeen kotikaupungissa. Sillä tiellä olen edelleen, nyt kesällä 2023 kaikkineen olen samantasoista palkkaa voinut nostaa kuin opettajana sain.
Mitään yrittäjäkursseja, starttirahoja tms en käynyt/saanut, itse kokeillen, kysellen, lukien olen uuden urani raivannut. Toki mieheni on ollut tuki tässäkin, hän on yrittäjä.
Yhteiskunnan ei tulisi sallia loisimista kovin pitkään, jokaisen on osallistuttava tämän yhteiskunnan pyörittämiseen, kunnes säädetty eläkeikä koittaa ja saa nauttia rauhassa elämästä ympärillään.
Tiivistettynä: Jos et ole nykytilaasi, muuta sitä, älä jää surkuttelemaan tilaasi. Elämän perussääntöjä on että itse pitää leipänsä tienata, tukien avulla ja toisen armoilla elämistä en ymmärrä, onko se elämää jota oikeasti haluat elää?
En ole ap mutta tekstienne perusteella väittäisin että tilanteenne eivät ole verrattavissa. Vaikutat energiseltä ja motivoituneelta etkä lähelläkään burnoutia käyneeltä henkilöltä. Ei tarvitse olla alkujaan edes sairas saadakseen burnoutin, mutta vakavan sellaisen jälkeen moni on jonkun aikaa, ja jos ei muita tuloja silloin ole saatavilla, ei tuen hakemisessa ole tällöin mitään hävettävää tai väärää.
Toki jos joku sanoo että tällä ei ole muuta estettä työnteolle kuin se että ei huvita, särähtää se minunkin korvaani. Ap ei mainitse kauanko edellisestä burnoutista on aikaa ja missä vaiheessa toipuminen on, eikä sen ole väliä koska palautuminen vastaavista koettelemuksista on henkilökohtaista. Voi mennä vuosia päästä työ- tai edes harrastuskuntoon jos on kunnolla loppuunpalanut.
Itseäni ei ole koskaan raha motivoinut, työelämässä lopulta sairastuin ja nyt elän ap:n tavoin vaatimatonta omanlaistani elämää tukien varassa, mielenterveys ja ylipäätään elämän jaksaminen ykkösprioriteettina, hyväksyt sinä sen tai et. Tuoreimmassa lääkärinlausunnossani 21.8.2023 mainitaan että psyykkisen sairautensa vuoksi potilas ei ajankohtaisesti ole kykenevä oikein mihinkään työhön. Sairauspäivärahahakemus toimeentulotuen korvikkeeksi kelalla käsittelyssä taas kerran, mutta ne sanovat aina että voin tehdä vanhoja töitäni minkä parissa alunperin sairastuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta asti olen vihannut heräämistä ja sitä että joku toinen määrää aikani käytön, joten ei kiitos pysyn poissa työelämästä = kauhea sananakin jo 😆😁
Olen päätynyt myös vapaaehtoisesti työttömäksi. Ymmärrän hyvin ap:n tilannetta omien kokemuksieni pohjalta.
Olen aina pitänyt työn tekemisestä ja mennyt mielelläni töihin, opiskellut iltaisin lisää, ja hokenut, miten ihmisen pitää rassata aivojaan ja laajentaa osaamistaan entistä paremmaksi. Saanut hyviä työpaikkoja ja päässyt eteenpäin. Lopulta päätin ryhtyä yrittäjäksi, joka ei ollutkaan tuottoisa idea ja noin kymmenen vuoden sinnittelyn jälkeen lopetin. Tapahtui myös ikäviä asioita henkilökohtaisessa elämässäni ,jotka veivät minulta koko elämänhalun ja jota en ole enää täysin saanut takaisin.
Maksoin itse terapiani kolmen vuoden ajan toivoessani, että päivä paistaisi minullekin. Ei paistanut, vaikka terapeutti oli todella hyvä.
Kutsun itsäni elämän invalidisoimaksi ihmiseksi. Menen sillä energialla, mitä minulla on vielä jäljellä. Vuokrasin ihanan kesäpaikan moneksi vuodeksi ja olen siellä yhä onnellinen. Tapaan ihmisiä silloin, kun koen jaksavani.
Saan työttömyystukea ja käytän säästöjäni, joita onneksi on.
Toivotan ap:lle kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehdi kommentoimaan, koska mun täytyy elättää sut.
Kiitos
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivaa kun joku kertoi, että omaisuus on kerätty. Sepä auttaakin työtöntä.
Ole hyvä, ehkä auttaa jotain elämäntapatyötöntä.
Vierailija kirjoitti:
Kivaa kun joku kertoi, että omaisuus on kerätty. Sepä auttaakin työtöntä.
Ole hyvä, ehkä auttaa jotain elämäntapatyötöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä se harmittaa, kun toiset ovat työttöminä tahallaan, vaikka pystyisivät töihin.
Suomen valtio kouluttaa lähes ilmaiseksi ammattiin, ja se panos valuu tahallisessa työttömyydessä hukkaan.
Jos viitsisit lukea kunnolla mitä ap kirjoitti.
Uupumusta voi näytellä hyvin.
UUPUMUS on ollut jo useamman vuoden ajan MUOTISANA.
Vierailija kirjoitti:
Sinun asiasi ,ei kuulu minulle.
Lämmin aito kiitos.
Ap
Kamalin ihmistyyppi on ylpeä mutta samalla nöyrä, eli suurin osa ihmisistä, lisäksi he ovat oikeasti todella narsistisia, vaikka syyttävät itsekkäiksi aina muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä se harmittaa, kun toiset ovat työttöminä tahallaan, vaikka pystyisivät töihin.
Suomen valtio kouluttaa lähes ilmaiseksi ammattiin, ja se panos valuu tahallisessa työttömyydessä hukkaan.
Olen siis palanut kaksi kertaa loppuun. Se vaikuttaa korvien väliin ja työmotivaatioon huiiiimasti. Toivotaan, että saat joskus kokea sen, niin ymmärrät sitten paremmin.
Ap
Jos olet palannut loppuun kaksi kertaa, ymmärtäisit välttää kolmannen tekemällä töitä jaksamisesi mukaan. Vai onko ongelma siinä, ettet tunnista omaa jaksamistasi, ennen kuin on liian myöhäistä?
Alue: Aihe vapaa
Löytyy myös aloja, joissa ei pala loppuun. Ei ihmiset halua maksaa työkykyisten lorvailusta. Muutkin ovat tiukilla ja väsyneitä.