Mitä ihmiset ovat tehneet esim. 200-1000 vuotta sitten kun ei ole ollut mitään nykyaikaisia hienouksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, varmaan sitä pitäisi keskittyä kaikkeen siihen mitä vaadittiin, että pysyi hengissä.

Jos söit jotain kuolit ruokamyrkytykseen

Jos joit vettä kaupungissa kuolit koleraan

Jos sait pienenkin naarmun kuolit verenmyrkytykseen

Jos olit nainen kuolit synnytykseen

Jos asuit kaupungissa kuolit kulkutautiin A-Ö

Jos olit töissä kuolit työtapaturmaan tai käsittelemääsi asbestiin, elohopeaan, lyijyyn jne

Jos olit mies päädyit sotaväkeen ja kuolit siellä

Siinäpä se aika kattavasti.

Väliajat haisit pahalle, olit nälissäsi ja jotain paikkaa koko ajan kolotti.

Nuijanukutus oli in!

Lapsuudessani 1980-luvulla ei ollut vielä kännyköitä eikä tietokoneita eikä telkkarista tullut ohjelmaa kuin pari tuntia päivässä. Siitäkin iso osa tylsää ohjelmaa.

Ei se ollut ongelma. Luin paljon kirjoja, ihan hirveän paljon, nyt kun miettii. Osasin kutoa sukkia, lapasia ja villapaitoja, virkata myös, ja ommella ompelukoneella vaikka siskon nukelle vaatteita. Minulla oli hoitohevonen kolmena päivänä viikossa ja kävin ratsastamassa. Soitin klassista instrumenttia huomattavan hyvin, lopussa ihan ammattilaistason kappaleita, ja kävin myös musiikinteoriassa yms.. Olin lisäksi partiossa.

Silti olen ollut myös paljon aikuisten mukana sienimetsässä, kalassa, mökin polttopuita tekemässä. Ja leikkinyt ulkona muiden lasten kanssa joka päivä, siis klassisia pihaleikkejä, pulkkamäkeä, luistelua ja semmoista.

Aika riitti oikein hyvin tuohon kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei juuri asuttu yksin.

Aatelinen saattoi asua yksin, mutta hänellä oli monta renkiä/palvelijaa joille hän maksoi palkkaa.

1600-luvulla siis.

Vierailija kirjoitti:

Näittekö te ne kuvat lapsimuumioista jostain pohjoisen kirkon lattian alta? Olivat varmaankin rikkaiden lapsia, mutta ne pitsit ja tekstiilit muutenkin! Aivan käsittämättömän kauniita. Taitaa olla niin päin, että me emme tajua, miten paljon lepoaikaa noilla ihmisillä oli talvella, jos ei tukkisavotasta puhuta. Palkkaorjille toki mielellään tolkutetaan, että maatyöläisen elämä oli järkyttävän kamalaa ennen. Miksi olisi ollut? He olivat kuitenkin hommassa ammattilaisia, toisin kuin minä, jonka kukkakaalit syö kirppa ja retiisit kuivuvat piloille. Viljaa ei ihmeen suurta alaa tarvita yhden ihmisen ruuaksi. Eläintenpito sitten asia erikseen. 

Tukkisavotat oli tuntematon juttu 1000 vuotta sitten! Ja jopa 200 vuotta sitten ne olivat melkoinen poikkeus, jonkun ruukin tarpeisiin hakattuja puita.

Vierailija kirjoitti:

1600-luvun internet oli lasinen ikkunaruutu omaan mökkiin. Oli kallis ja vaikeasti saatavilla.

Mökeissä ei vielä 1600-luvulla ollut lasisia ikkunaruutuja. Rikkaimmissa kartanoissa ja pappiloissa saattoi olla.

Vierailija kirjoitti:

Tuo samanlainen aika saattaa olla lähempänä kuin uskottekaan....

Samaa luulen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni 200 v sitten asuivat sisään lämpiävässä mökissä. Hoitaisin kotieläimiä. Talvella valmistaisin kankaita ja neuloisin ja ompelisin sekä korjaisin vaatteita päreen valossa tai valoisana aikana. Mies kävisi metsässä kaatamassa puita polttopuiksi ja rakennusprojekteihin, ansoittamassa turkiksia myyntiin ja esim. jäniksiä ruoaksi. Kalastus sujuisi vuoden ympäri myös. Lapset yritettäisiin pitää hengissä. Lääkeaineita haettaisiin luonnosta. Sukulaisillani oli hyvä tietämys luonnonlääkkeistä. Saattaisin elää jopa 80 vuotiaaksi. Kotona voisi olla vanhus huollettavana. Suvussa joko minä, mies tai ainakin osa osaisi lukea, vaikka pidempää koulutusta ei läheisimmilläni olisi.  Suvussa taaksepäin olisi ollut, mutta kun naispuolinen nai suvusta maalle, niin hän ei saanut samoja oikeuksia mukaansa kuin miespuolinen. Suku yrittäisi kuitenkin tukea jollain tapaa. 

Ettekä elelisi noin. Ensinäkin kuka sen metsän omistaa, missä miehesi metsästäisi tai kaataisi puita? Niin, joku muu ja on rikos siellä metsästää tai hakata puita. Jos ette omista taloanne, niin teidän aikanne menee maanomistajan määräämissä töissä. Voit piikoa vaikka niitä omistajan lasten hoidossa tai navetassa. Miehesi voi luoda lumia ja puurtaa omistajan pelloilla. Lapset ovat keskenään, hoitamatta. Kukaan teistä ei osaa lukea eikä kirjoittaa. t: historian maisteri

Kuka sinä olet sanomaan, etteikö edellinen kirjoittaja voisi olla se maanomistaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhat vuotta sitten käytiin töissä, harrastettiin liikuntaa ja luettiin kirjoja. Nyt ei tehdä enää mitään noista vaan tapellaan täällä internetissä.

Aika hyvin osuit ohisektorille.

Tuhat vuotta sitten tehtiin kyllä töiksi laskettavia asioita. Liikuntaa ei harrastettu. Kirjoja ei ollut kovinkaan montaa yhtä maata kohden, koska kirjapainotaitoa ei oltu vielä keksitty ja harvat kirjat olivat aivan käsittämättömän kalliita. Lisäksi lukutaito oli hyvin harvinainen.

Eikös se 90-luku ollut tuhat vuotta sitten?

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani 1980-luvulla ei ollut vielä kännyköitä eikä tietokoneita eikä telkkarista tullut ohjelmaa kuin pari tuntia päivässä. Siitäkin iso osa tylsää ohjelmaa.

Ei se ollut ongelma. Luin paljon kirjoja, ihan hirveän paljon, nyt kun miettii. Osasin kutoa sukkia, lapasia ja villapaitoja, virkata myös, ja ommella ompelukoneella vaikka siskon nukelle vaatteita. Minulla oli hoitohevonen kolmena päivänä viikossa ja kävin ratsastamassa. Soitin klassista instrumenttia huomattavan hyvin, lopussa ihan ammattilaistason kappaleita, ja kävin myös musiikinteoriassa yms.. Olin lisäksi partiossa.

Silti olen ollut myös paljon aikuisten mukana sienimetsässä, kalassa, mökin polttopuita tekemässä. Ja leikkinyt ulkona muiden lasten kanssa joka päivä, siis klassisia pihaleikkejä, pulkkamäkeä, luistelua ja semmoista.

Aika riitti oikein hyvin tuohon kaikkeen.

Vanhempi poikani (19) ei saanut omaa tietovälinettä ennen kuin oli toisella kymmenellä. Jälkeen päin ajateltuna olisi ehkä pitänyt asiaa lykätä vieläkin. Nuorempi poika (6) ei saa ruutuaikaa minkään ruudun äärellä kuin korkeintaan pari tuntia viikossa. Käyn hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista metsäkävelyillä, uimassa, ihan missä tahansa jossa ollaan yhdessä ja samalla poissa viihde-elektroniikan parista. Olen aivan varma, että tämä tulee aikanaan palkitsemaan. Kyllä sitä ruutua oppii tuijottamaan jos ihan välttämättä haluaa.