Miksi vanhemmat ostaa peliriippuvaisille lapsille pelejä?

Eräs tuttavani, jonka tiedän lukion kautta, oli jo yläaste- ja lukioiässä peliriippuvainen. Kaikki vapaa-aika meni tietokoneella pelaamiseen. Ei tämän takia pärjännyt yliopisto-opinnoissa, kun pelasi yöt ja nukkui päivät. Olen kuullut että edelleenkin on jonkin sortin peräkammarin poika lähes kolmekymppsienä, ei koskaan valmistunut tai päässyt töihin, asuu kotona ja pelaa ja on työtön ja syrjäytynyt, vaikka älyä olisi riittänyt mihin tahansa.

Herää kysymys, että miksi vanhemmat haluavat rahallisesti tukea tämän riippuvuuden kehittymistä? Miksi valitetaan syrjäytyneestä pelaavasta lapsesta, mutta ostetaan tälle pelejä minkä ehtii? Eikö yläasteikäisen pelaamiseen voi vaikuttaa sillä, ettei osta lapselle pelejä tai tietokonetta?