Vauvanrytmistä hoitoa....miten te muut ' epärytmiset' ihmiset olette asian järjestäneet???
Tervehdys!
Vauvani syntyi marraskuussa, kaikki menee perusmukavasti hänen kanssaan. Eniten mua kiinnostaakin tällä hetkellä, miten ikinä saan luotua jonkinlaista rytmiä vauvan päiviin. Nyt ei siis mitään ongelmaa, näin pienen kanssahan ei vielä mitään rytmejä tartte mielestäni alkaa luomaan. Syötän kun on nälkäinen, mennään ulos kun keretään, syön itse kun ehdin. Toki öisin ollaan hiljempaa, hämärässä eikä turhaan seurustella. Rentoja päiviä siis, nukun välillä vauvan kanssa pitkään.... Pidän vauvaa myös paljon liinassa päivisin ja nukahtaa aina siihen ja koisii siinä niin pitkään kunnes tulee taas nälkäiseksi. Eli tosiaan en osaa sanoa mitään aikoja, kuinka paljon nukkuu tai montako kertaa syö, vaippa vaihdetaan päivässä tms.
Mutta siis: olen itse niin mahdottoman epäsäännöllinen ihminen rytmeiltäni, teen kotoa töitä omalla aikataulullani (jo ennen vauvan syntymää). Olen tottunut siihen, että työt voivat luisua aamuviiteen ja sitten vain olen nukkunut aamulla pitempään jos on ollut mahdollisuus. Eli ei ongelmaa omalta osaltani, tykkään tällaisesta epärytmisyydestä ja kellottomuudesta (jota en edes omista...) Tuntuu hirvittävän vaikealta ajatus, että pitäisi vauvan myötä pian alkaa tosissaan säännöllistämään arjen rytmejä!
Kertokaapas, jos joku on onnistunut kasvattamaan lapsensa ihmiseksi ilman kellontarkkaa aikataulua. Onko pienen ihmisen mielestänne mahdollista kokea turvaa täysin epäsäännöllisessä arjen aikataulussa, jos tarjolla kuitenkin on koko ajan mielettömästi syliä ja rakkautta, todellista välittämistä?
Kaikki kokemukset aiheesta ovat tervetulleita!! Ja etenkin kaikki epäsäännöllisyyden mestarit, kirjoittakaa.
Kiitos!
Kommentit (8)
ja ovathan aikuisetkin erilaisia.
Mutta mutta, huomaan vauvastani että vauva rupesi kaipaamaan rytmejä siinä 2-3 kk ikäisenä ja tarvitsee auttamista jotta sellaiset saadaan aikaan.Eli nukkumaan tiettynä aikana illalla ja päikkäreille suurinpiirtein samoihin aikoihin.Matkat ja kellon siirrot vaikuttavat aina, rytmiä sitten haetaan. Kuvittelin aika kauan että kyllä lapsi nukahtaa kun väsyttää mutta omat hermot menivät kun vauva väänsi tuskissaan hereillä eikä osannut itse vaan nukahtaa.Kun rupesin laittamaan omaan sänkyyn tietyn hereilläolon jälkeen sänkyyn niin molempien olo parani ja vauvan tuuli :)
En usko täällä Englannissa vallalla olevaan Gina Ford-villitykseen jossa vauvoilla on oltava 15 minuutin aikataulut mutta uskoisin että jokin rytmi on vauvalla hyvä olla, siihen ei sylittely taida auttaa.Mutta siis näin meillä ja varmasti voi onnistua " rennompi" ote.Mutta sen taitaa päättää vauvasi persoona eikä äiti, vaikka mäkin haluasin sellaisen lapsen joka itsekseen käy jääkaapilla ja menee nukkumaan kun nukuttaa :)
Vauva vain alkoi jossain vaiheessa nukkua suunnilleen samoihin aikoihin. Alusta asti olin kylä laittanut n. klo 21 nukkumaan. Ja koiran takia käytiin aina päiväkävelyllä... Jossain vaiheessa (3-4kk) huomasin, että vauva nukkuu melkein aina klo 16-17 välisenä aikana ja tarkemmin mietittyäni huomasin myös muiden päikkärien olevan aika säännöllisinä kellonaikoina.
n.4kk iässä vauva kävi levottomaksi ja kärttyiseksi ja kun vihdoin tajusin päättää rytmin milloin meillä syödään ja nukutaan ja tehdään milloin mitäkin (toki ensin seurattuani vauvan täysin omaa rytmiä) helpottui selvästi vauvan mieliala kun " tiesi" mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin nukutaan jne. noin pitkään meillä siis kesti " kellottomuutta" .
öiden osalta ei koskaan ongelmaa ollutkaan, mutta päiväunet olivat meillä hajanaisia, oli vaikea saada nukahtamaan jne.
muttamutta, katsoisin sinuna mitä oma vauvasi sinulle viestittää ja miten hän sopeutuu epäsäännölliseen elämäänne, mikäli ongelmia on, on varmaan hyvä luoda jonkunlainen rytmi päiväänne. ainahan toitotetaan miten vauvat ovat erilaisia, ja sama pätee varmasti tähänkin, toisilla oma rytmi löytyy kuin itsestään kun toiset kaipaavat enemmän ohjausta ja tukea sen löytymiseen (esim. unirytmissä).
ei meillä mitään täysin tarkkaa aikataulua ole, mutta melko säännöllinen rytmi mitä tehdään milloinkin. toki siitäkin rytmistä voi tehdä omannäköisensä ja ainahan voi joustaa, mutta uskon että se luo perusturvallisuutta muun hellittelyn ja hoitamisen ohella.
Meillä tilanne oli vähän samanlainen. Emme ole mieheni kanssa säännöllisiä ihmisiä. Yleensä olemme yökukkujia, joskus taas herätään aikaisinkin, yleensä syödään tosi myöhään joskus taas jo iltapäivällä jne. Vauvan tulon myötä ihmettelin kovasti että miten se rytmi oikeen luodaan ja jo ajatuskin sellaisesta elämästä ahdisti.
Mutta turhaan sitä murehti. Meillä ainakin tytön täyttäessä 6 kk ja kiinteiden aloituksen myötä rytmi päivään tuli itsestään. Vieläkään ei tehdä mitään kellontarkasti, mutta yleensä päiväunitarve tulee samoihin aikoihin ja sitä myötä myöskin ruoka-aika. Vauvamme on onneksi tosi joustava eli vaikka emme ole " uniaikaan" tai " ruoka-aikaan" valmiina ko. toimitukseen, niin hän ei ole moksiskaan.
Huvittavaa on, että nyt kun päivärytmi on olemassa niin jopa minä koen sen hyväksi ja elämää helpottavaksi jutuksi. Reissut ja muut menemiset on helppo suunnitella etukäteen kun tietää mihin aikaan suurinpiirtein on odotettavissa mitäkin tarpeita.
Toivotaan, että sullakin homma hoituu itsestään ja ennenkaikkea että vauvasi on joustava ja sopeutuva teidän perheen arkeen.
Terveisin,
Tilhi
alussa rytmittömyys on ihan ok, mutta pidemmän päälle tulee ongelmia. Kun vauva ei enää nuku vähän väliä, on tosi hyvä jos koittaa tähdätä näitä unia tiettyihin kellonaikoihin koska nukahtamiset saattavat muuttua muuten hankaliksi. Se antaa lapsellekin turvaa ja rauhoittaa oloa, kun osaa ennakoida tulevaa. Ainakin meillä lapsi on voinut sen paremmin mitä tiukemmin on pidetty kiinni rytmeistä ja rutiineista. Kun aiemmin meillä syötiin " siinä puolen päivän ja kahden välillä" ja alettiin syödä tasan tiettyyn aikaan joka päivä, lapsen päiväunille meno helpottui huomattavasti. Tietysti täysimetysaikana on sellaista, ettei voi aina määritellä mihin aikaan syödään jne, mutta noin pidemmällä tähtäimellä ja myös imetysajat voivat säännöllistyä, jos teette muut toimet pääsääntöisesti samassa järjestyksessä, kuten omat ruokailusi, ulkoilut ja leikkimiset.
Myös minä pidin vieraana ajatuksena katsoa kellosta päivän ohjelmaa esikoisen syntyessä, mutta puolen vuoden iän jälkeen saimme päivämme joten kuten tolkullisiksi vain siten, että aloimme olla säännöllisiä toimissamme ja katsoimme sitä kelloa. Mitä tiukempi rytmi on meillä ollut, sen paremmin lapsi on voinut. Kun päikkäreitä on enää kahdet tai yhdet, kellon katsominen on kyllä sangen hyödyllistä ja takaa lapselle myös tarpeeksi unta. Ja näin jälkikäteen ajatellen, ehkä olisin saanut lapsen alun alkaenkin nukkumaan paremmin päivisin jos olisin pitänyt tarkempaa aikataulua heti pikkuvauvasta saakka.
Sen siitä saa kun istuu tähän aikaan tietokoneella vaikka säännöllisen vuorokausirytmin mukaan pitäisi mennä jo nukkumaan ;)
eli jos on tietyt rutiinit esim. syömisten ja nukkumisten kanssa niin vauva tietää mitä odottaa vaikka kellosta ei niin katottas tarkkaan. onnistunut on näinkin täällä. isoveljen esikoinen nukku kun nukku ja söi kun söi. ihan on hieno poika on kasvanu! toisen kanssa on koitettu tarkempaa rytmiä mut ei se oikein luonnu jos vanhemmat on epärytmisiä :) päikkäreitten poisjäänti ja hammasvaivat sekottaa nukkumisia, mut sille ei mitään mahda. sellasta on elämä.
saas nähdä miten meillä käy kesällä... me ollaan kans niin epärytmisiä ja miehellä silti kouluaikataulut. jää nähtäväksi, mut uskon et tyyli löytyy meillekin :)
Meidän perhe on ollut varsin epärytminen. Välillä on nukuttu miehen kanssa päikkärit töistä tultua ja kukuttu sitten yöllä. Välillä menty aikaisin nukkumaan. Vauva kanssa ei tämä epärytmisyys aluksi haitannut. Pienenä nukuttaan kumminkin paljon. Vauva nukkui välissä ja ymmärsi, kun oltiin menossa nukkumaan. Päiväunet nukuttiin vähän eri aikaan päivittäin eikä vauva ollut moksiskaan siitä, jos oltiin esim. kylässä, kun alkoi nukuttaa. Nukahti syliin tai leikin kesken lattialle.
Ongelmia alkoi tulla vasta kun vauva oli noin 11 kuukauden ikäinen. Unentarve ilmeisesti alkoi vähentyä tai jotain ja jos päivällä oli nukuttu kahdet tosi pitkät päikkärit, saattoi unien tulemisessa ilalla/yöllä kestääkin todella kauan. Isä ja äiti kun ei voi mennä nukkumaan ja 11 kuukauden ikäinen jäädä yksin kukkumaan ylös. ;) Tämän jälkeen on yritetty lisätä vähän säännöllisyyttä koko perheen elämään.