Vauvanrytmistä hoitoa....miten te muut ' epärytmiset' ihmiset olette asian järjestäneet???
Tervehdys!
Vauvani syntyi marraskuussa, kaikki menee perusmukavasti hänen kanssaan. Eniten mua kiinnostaakin tällä hetkellä, miten ikinä saan luotua jonkinlaista rytmiä vauvan päiviin. Nyt ei siis mitään ongelmaa, näin pienen kanssahan ei vielä mitään rytmejä tartte mielestäni alkaa luomaan. Syötän kun on nälkäinen, mennään ulos kun keretään, syön itse kun ehdin. Toki öisin ollaan hiljempaa, hämärässä eikä turhaan seurustella. Rentoja päiviä siis, nukun välillä vauvan kanssa pitkään.... Pidän vauvaa myös paljon liinassa päivisin ja nukahtaa aina siihen ja koisii siinä niin pitkään kunnes tulee taas nälkäiseksi. Eli tosiaan en osaa sanoa mitään aikoja, kuinka paljon nukkuu tai montako kertaa syö, vaippa vaihdetaan päivässä tms.
Mutta siis: olen itse niin mahdottoman epäsäännöllinen ihminen rytmeiltäni, teen kotoa töitä omalla aikataulullani (jo ennen vauvan syntymää). Olen tottunut siihen, että työt voivat luisua aamuviiteen ja sitten vain olen nukkunut aamulla pitempään jos on ollut mahdollisuus. Eli ei ongelmaa omalta osaltani, tykkään tällaisesta epärytmisyydestä ja kellottomuudesta (jota en edes omista...) Tuntuu hirvittävän vaikealta ajatus, että pitäisi vauvan myötä pian alkaa tosissaan säännöllistämään arjen rytmejä!
Kertokaapas, jos joku on onnistunut kasvattamaan lapsensa ihmiseksi ilman kellontarkkaa aikataulua. Onko pienen ihmisen mielestänne mahdollista kokea turvaa täysin epäsäännöllisessä arjen aikataulussa, jos tarjolla kuitenkin on koko ajan mielettömästi syliä ja rakkautta, todellista välittämistä?
Kaikki kokemukset aiheesta ovat tervetulleita!! Ja etenkin kaikki epäsäännöllisyyden mestarit, kirjoittakaa.
Kiitos!
Kommentit (10)
eli kellottomuus ja rytmittömyys ovat kaksi eri asiaa!
Asioita ei todellakaan tarvitse tehdä kellon kanssa eikä sen perusteella, että tähän kellon aikaan kuuluu syödä ja tähän kellon aikaan nukkua ja tähän kellon aikaa vaihdetaan vaippa. Ei! Mutta vauva täytyy hoitaa :).
Vauva varmasti tottuu sinun rytmiisi jos niin haluat. Eri asia on, onko oikeasti kovin järkevää totuttaa vauvaa siihen, että nukutaan kun nukuttaa ja valvotaan kun ei nukuta, oli sitten yö tai päivä. Jossain vaiheessa vauva kasvaa taaperoksi ja isommaksi lapseksi. Silloin elämä täysin rytmittömänä käy aika hankalaksi. Vaikka se sinulta on onnistunut, se ei tarkoita että sama jatkuisi lapsen kanssa.
Päivärytmi ei tarkoita tylsyyttä tai spontaanittomuutta. Elämä jatkuu, vaikka päivissä olisikin jokin tolkku. ja itse asiassa ehkä jopa helpompana! Ei tarvitse miettiä, miten pitkään se vauva nyt tällä kertaa nukkuu kun pitäisi päästä lähtemään tuonne ja tänne. Menoja voi suunnitella hieman eri tavalla kun tietää, miten vauva / lapsi pääosin toimii näihin aikoihin. Toivottavasti tajuat mitä tarkoitan! Vielä ei ilmeisesti tämä ole sinulle aivan ajankohtaista, jos vauvasi on niin pieni että keikkuu liinassa mukana ja on siis " helppo" mukaan otettava. mutta ennen kuin huomaatkaan, vauvasi on isompi ja menemisiä ja asioiden tekemisiä on hieman enemmän suunniteltava.
Kuten itsekin sanoit, vauvalle tuo turvaa tuo rytmi. Vauva tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja hänellä on varmuus siitä, että perustarpeet tyydytetään.
Tällaisia mietteitä minulle tuli asiasta mieleen...
Oma vauvani syntyi lokakuussa, joten kovin paljon kokemusta ei vielä ole. Olen kuitenkin huomannut, että rytmi on tarpeen, ja itsestään se ei ehkä synny. Kelloon on kuitenkin minunkin mielestäni turhaa ainakaan orjallisesti tuijottaa. Se sijaan tuo " samat asiat, samassa järjestyksessä" alkaa meillä osoittautua toimivaksi.
Vielä vähän aikaa sitten vauva oli tottunut nukahtamaan tissille ja syliin taikka vaunuihin, yöt nukutaan edelleen perhepedissä. Tilanne johti siihen, ettei nukkunut päiväunia muuta kuin vaunuissa, muuten torkahteli sylissä syönnin päälle ja illalla oli sitten yliväsynyt, nukutus kesti ja huudettiin, vauva halusi aina olla sylissä ja söi vähän väliä ihan epäsäännöllisesti. Pyrin silloin menemään ihan lapsentahtisesti.
Anna Wahlgrenin Lapsikirjassa esitellään Vakiomalli, jota nyt noudatan soveltuvin osin (muuten ko. kirjassa on paljon ärsyttäviä mielipiteitä, enkä todellakaan ole sellainen ihminen, että yleensä uskoisin malleihin, mutta tämä ainakin meillä toimii). Pointtina on, että heti vauvan herätessä tälle tarjotaan ruokaa, ts. yksi rinta. Kun vauva on täynnä, vaihdetaan vaippa ja seurustellaan - seurustelu voi tarkoittaa myös sitä, että äiti/isä laittaa ruokaa, tekee kotiöitä tai muita omia töitään ja tyytyväinen vauva viihtyy vieressä omissa oloissaan - sitten syödään toinen rinta kahteen kertaan ja nukutaan. Pääasia on, että vauva syötetään aina ihan täyteen, se on edellytys sille, että hän on tyytyäinen ja nukkuu hyvin (mikä on tietty itsestäänselvää).
Vauvaa ei siis ikinä pidetä nälässä, vaan pikemminkin nälkä pyritään ennaltaehkäisemään, ja rytmi syntyy iainakin tselläni kelloon katsomatta, koska syönti-vaippa-seurustelu-syönti -vaiheeseen menee se aika mikä menee (1,5h ->), ja sen päälle meidän vajaa 3kk nukkuu puolestatoista kolmeenkin tuntiin. Ainakin yhdet päikkärit vedetään vaunuissa partsilla tai kävelyllä.
Ekat 2kk meillä meni vauvan tahtiin ihan hyvin, mutta sitten alkoi tulla monenlaista vaikeutta, masuvaivat mukaanlukien, ja vauva oli melkein aina vähän kärttyinen ja tyytymätön. Nyt vauvan kanssa tulee oltua vähän vähemmän (myös siksi, että hän nukkuu enemmän), mutta ne hetket ovat sitäkin mukavampia. Ja tosiaan, kun vauva on virkeä ja masu täynnä, hän viihtyy puoli tuntiakin omissa oloissaan esim. puuhamatolla tai missä vaan, kunhan on jotain kiinnostavaa katsottavaa.
Se, mikä toimii meillä, ei välttämättä tietenkään sovi kaikille. Tämä siis vain esimerkkinä. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että vauvan syntymän ja varsinkin kasvamisen myötä sitä nyt vaan joutuu muuttamaan omia elämäntapojaan jonkin verran, eikä aina mennä juuri siihen tahtiin mikä itsestä tuntuu hyvältä. Toivottavasti et loukkaantunut! Mielestäni vauvasta ei kuitenkaan tarvitse eikä pidäkään tehdä maailmankaikkeuden keskipistettä, vaan elää omaa elämäänsä vauva osana sitä. Elämä on vain vähän erilaista kuin ennen.
Meillä ei olla erityisen rytmiorientuneita ihmisiä, mutta koska käyn itse päivätyössä, niin herään aina aamulla samaan aikaan, no viikonloppuna nukutaan pidempään. Lapsellesi kannattaa kuitenkin nyt jo ihan vauvasta alkaa opettaa, että yöllä nukutaan, se alkaako se yö nyt sitten kahdekasalta vai kahdeltatoista on ihan se ja sama. Siis vauvalle ei järjestetä yö-aikaan erityisesti ohjelmaa, yösyötöt ei vauvavuonna ole mikään ongelma omasta mielestäni. Meidän 2-vuotiaan yösyötöt lopui vasta lähempänä 1,5 vuotta.
yöllä nukutaan periaate on sikäli parempi, kuin täysi rytmittömyys, että jonakin päivänä vauvasi menee hoitoon/eskariin ja täysi vapaus ei ole mahdollista. Omat rytmisi voit pitää miten vaan, mutta pidähän huolta, että nukut tarpeeksi.
Varaudu sitten sellaisenkiin yllätykseen, että ehkä lapsesi ei olekaan perinyt omaa epäsäännöllisyyteen kallistuvaa rytmiäsi. Nimittäin taipumusta tarkkaan rytmiin / epäsäännöllisyyteen uskotaan olevan synnynnäinen ominaisuus.
no luinpa viestisi huonosti. Siis yöllä olette hissukseen.
Jos lapsesi ei itse ala osoittaa taipumusta tehdä asiat samaan aikaan, niin turha stressata. Meillä ohjenuorana on ollut, että ulos pyritään valoisan aikana, vaikka se näin harmaassa talvipimeydessä onkin hieman suhteellinen käsite.
Vauvan ehtii hoitaaa hyvin ilman tiettyä rytmiä. Tulet todennäköisesti kuulemaan runsaasti saarnoja rytmin tähdellisyydestä.
meille esim. 2-vuotis neuvolassa kerrottiin, että pitäisi olla tarkempi rytmeistä, vaikka meillä herätään ja mennään nukkumaan suunnilleen samaan aikaan päivässä ja aamupala seuraa aina heräämisen jälkeen jne. tosin meille siirtyi kouluterveyden puolelta terkka, joka ei muutenkaan herätä hirveätä luottamusta osaamisessaan pikkulasten suhteen.
Kun lapsi alkaa olla isompi ja kaivata kaveriseuraa, tulevat rytmit todenäköisesti kuitenkin säännöllistymään.
Edellinen vastaaja hehkutti Wahlgrenia, itselleni ei hirveästi kolahtanut hänen näkemyksensä vauvanhoidosta, vaikka kirjassa on paljon hyvää. Mun lukuvinkki on Keltinkangas-jotain:Temperamentit, siitä voit lukea mielenkiintoista tutkimustietoa myös lasten rytmeistä.
lapset tarvii sitä rytmiä elämäänsä, niin tylsältäkö kuin se kuulostaakin.
Kyllä itsekkin menisin ihan helposti vaikka kaupungille/ystävien luo milloin vaan, helposti saa ostettua jotain jos tulee nälkä, enkä päikkäreitäkään tarvitse, mutta pieni ihminen on erilainen.
Pääset itse helpommalla, jos päivässä on rytmi ja rutiinit (huom: ei tiukka aikataulu), sun ei tarvi arvailla mikä lapsella on, kun tiedät, että hän on syönyt, seurustellut, nyt on sitten väsynyt.
Varsinkin sitten, kun kuvaan tulevat kiinteät, ja isompi vauva ei enää nukahdakkaan missä vaan, vaan valot, hälinä ja vilinä vain häiritsevät yliväsynyttä lasta. Eli n. 9kk iässä, kun lapsi tarvitsee rauhallisen päiväunipaikan, sitä tuntee olevansa aika sidottu lapsen tarpeisiin- onkin pakko olla kotona aika paljon, muutoin voi seurata yliväsynyt huuto! Näin siis meillä ainakin oli.
Itselle tämä " en-voi-mennä-ja-tehdä-mitä-itse-haluan-milloin-itse-haluan" olikin yksi vaikeimmista uusista asioista äidiksi tullessani.
Mutta päivärutiinit on vaan plussaa. Helppo jättä lapsi toisellekkin hoitoon, kun voi päivänkulun kirjoittaa helposti paperille.
Mikäs siinä, jos lapsi nukahtaa tiettyyn kellonaikaan ja herää tiettyyn kellonaikaan, ja ottaa päikkärit tiettyyn kellonaikaan. Meidän tyttö on 4,5kk ja jotkut jo vastasyntyneestä asti kannattavat tuota rytmitystä. Enpä ole tosiaan keksinyt, kuinka rytmitän vauvaa kun hän nukahtaa sillon vaikka pystyyn kun on väsynyt ja valveilla riekkuu pirteänä vaikka olisi vieressämme pimeässä makkarissa. Enkä itseasiassa edes koe tästä stressiä. Minusta on paljon ihanampaa nähdä vaikka sitten klo 1 yöllä hymyilevä vauveli, kuin huudattaa tai kitisyttää häntä sängyssä kun ei nukuta. Varmasti oppii nukahtamaan aikasemmin viimeistään sitten, kun tulee päiväkotielämä eteen ja joutuu heräämään aikaisemmin ;)
En siis sovita vauvaa omaan rytmiini, mutta annan hänen nukkua silloin kuin nukuttaa. Tietenkään en keskellä yötä mene kaikki valot päällä hänen kanssaan puuhamatolle, tosin yhdentoista aikaan siellä yhtenä iltana oltiin kun tyttö oli niin pirteä ja kas vaan, hänellä olikin kovat jumppatuokiot siinä (oli millistä kiinni että meni selältä mahalleen) ja ai että nukuttikin hyvin sitten kun oli ensin pikkasen jumpannut :)
Ei kai sitä tarvitakaan jos vauva on tyytyväinen vallitsevaan olotilaan. Toisin sanoen nukkuu kun nukuttaa ja syö kun on nälkä. ja nukkuu missä vaan yms.
Rytmiä tarvitaan silloin kun perheessä on muitakin lapsia. Ainakin meillä. Ei puhettakaan että olisi voinut vauvan kanssa valvoa pitkinn yötä ja nukkua sitten aamulla pidempään; vanhempi lapsi herää seiskalta joten itsekin on pakko silloin nousta. Jos haluan hetken omaa aikaa päivällä, on lapset saatava yhtä aikaa päiväunille. Joten, kun nuorempi nukkui vielä kahdet päiväunet, herätin hänet ekoilta unilta jotta olisi nukkunut esikoisen kanssa samaan aikaan. Voi ehkä kuulostaa tylyltä mutta pakko niin oli tehdä. kahden lapsen kanssa arki on niin rankkaa ja koko ajan riittää hommaa, että tauko keskellä päivää on minun jaksamisen kannalta elin tärkeää!
Yhden lapsen kanssa asioita voi tosiaankin tehdä vain ja ainoastaan vauvan tarpeista lähtöisin, mutta jos lapsia on useampi, on kaikkien muidenkin tarpeet otettava huomioon. isommat lapset eivät meinaan ole yhtään vähempiarvoisia kuin tuo pieni vauva!
jos meillä ei olisi nyt mitään rytmiä vauvalla, elämä olisi paljon vaikeampaa, siitä olen varma. nyt asiat etenee omalla painollaan ja tutun kaavan mukaisesti. ja mulla alkaa päivän oma aika klo 13-15 kun molemmat lapset nukkuvat yleensä tuona aikana. :) Sopii mulle.
Siihen en osaa vastata miten rytmiä voisi tehdä jos sitä ei vauvalla ole. En kuollaksenikaan muista miten nuorimmaiselleni alkoi rytmiä tulla. jotenkin vaan....!
Juu tietysti sitä rytmiä tarvitaan, jos isompi lapsi nukahtaa aiemmin jne, mutta en ole kyllä vielä keksinyt että jos meillä nyt olisi tässä isompi lapsi menossa mukana, niin siitä huolimattahan vauvamme nukkuisi silloin kuin nukuttaa ja olisi hereillä silloin kun on virkeä :)
Tosin nyt on parin viikon aikana jo alkanut olla väsyneempi alkuilloisa, joten uskon että se rytmi alkaa sieltä itsestään löytyä.
kuten aikaisemmin sanoin, en ole todellakaan Anna Wahlgrenin fani enkä halua mitenkään korostaa rytmiä tai ole sitä mieltä, että se on elinehto.
Mutta. Esikoisen kanssa vauvanhoitoa opetellessani olen todennut, että sekä itselleni että varmasti vauvalle on elämä helpompaa, kun teemme samat asiat suunnilleen samassa järjestyksessä. Pientä vauvaa en tosiaankaan ala herättelemään kesken unien, enkä toisaalta yritä nukuttaa jos toista ei väsytä, eihän siitä tulisi mitään. Ruokaa pitää antaa kun vauvalla on nälkä.
Ja jos tekee asiat suunnilleen samassa järjestyksessä, rytmi syntyy kuin itsestään, eikä siitä tarvitse tehdä suurta numeroa eikä edustaa mitään koulukuntaa. Kun aamulla herätään, vauva syötetään ja sitten vaihdetaan vaippa - loogista, eikö totta? Sen jälkeen vauva haluaa seurustella, ja sen jälkeen onkin taas nälkä, ja sitten taas väsyttää joten mennään päikkäreille. Ja siitä se lähtee rullaamaan.
Meillä rytmi siis tarkoittaa hyvin pitkälle sitä, että mennään vauvantahtisesti. Ja sitä, että yritän olla sopimatta tapaamisia siihen aikaan, kun vauva nukkuu pitkät päiväunet, koska muuten hän on loppupäivän kiukkuinen. Ja sitä, että nukutan vauvan illalla silloin kun hän on väsynyt, vaikka O.C. jäisikin sen takia näkemättä...:D Tosin, ja tämä on tärkeä pointti, _vauva ei välttämättä tiedä, koska on väsynyt_, ja siksi vanhempien tehtävä on huolehtia siitä että nukkuu siloin kun unta tarvitsee.
Nyt on pakko todeta, että tällä palstalla usein asioista tehdään väittelyitä silloinkin kun ei tarvitsisi; ei tässäkään mielestäni ole mitään " ei rytmiä -koulukunta - rytmikoulukunta" -vastakkainasettelua. On vain mielipiteitä ja kokemuksia, ja itse ainakin luen niitä mielelläni.
olen itsekin kelloton äiti ja tykkään ajattomuudesta ja kiireettömyydestä. Itselläni on poika (1v 2kk) ja kelloon katsomatta ollaan pärjäilty. Kellottomuus ja rytmittömyys on minulla kuitenkin eriasiat eli olen järjestänyt lapselleni säännöllisen rytmin, koska uskon, että se tuo lapselle turvaa tässä kaikessa uuden ihmettelyssä. Ilman kelloa pärjäilen niin, että meillä toistuu päivittäin asiat samassa järjestyksessä ja tarkkailemalla lasta huomaan koska on aika siirtyä seuraavaan " juttuun" Ihanaa ajatonta vauvavuotta sinulle!