Millaista on lapsiperheköyhyys lapsen näkökulmasta?

Itse köyhänä yhäitinä uskaltaisin väittää, että pahinta voi olla jopa henkinen puoli. Lapsi kyllä aistii, että rahasta on tiukkaa. Selitti hänelle tilanteen tai ei. Sellainen lapsi lopettaa asioiden pyytäminen, ettei lisäisi vanhemman huolia rahasta. Myös oikeasti itselleen tärkeiden asioiden pyytämisen. Lapsi oppii kavereilleen keksimään tekosyitä, miksei milloinkin voi osallistua johonkin, eli oppii valehtelemaan.

Tämän lisäksi toki ei ole omaa huonetta isompanakaan, ei voi kertoa lomilla käyneensä mummolaan pidemmällä jne.

Pitkällä tähtäimellä lapsesta voi kasvaa aikuinen, joka hyväksyy köyhyyden. Ei tavoittele parempaa tai suostuu alistetun asemaan taloudellisesti.

Itsetunto, vihannekset, hedelmät, monipuolinen ruoka, itse valitut vaatteet, itse valitut harrastukset jne. (vaikuttaa mm. päätösten tekoon). Tilalle tulee apaattisuus ja avuttomuus. Ei ole rahaa milloinkaan tehdä mitään, omaa asemaansa ei voi parantaa, eikä muuttaa ja vielä koulutuksen jälkeen päätyy työttömäksi ja sossu pitää huolen siitä, että tämä ihminen ei tule nousemaan koskaan.