Lue keskustelun säännöt.
Meditointi. Keskityn kehooni, tunnen todella kivuliasta tuskaa. Osaisiko joku sanoa tähän mitään?
27.08.2023 |
Yritän välillä antautua vain nykyhetkeen ja medioita, siirtyä ajatuksien tarkkailijaksi. Se helpottaa oloa ja joskus voin päästä erittäin rentoutuneeseen tilaan, harvemmin kuitenkaan.
Nyt olen yrittänyt päästä ns. sisäiseen kehooni. Siis annan keholleni läsnäoloni.
En vain kykene siihen minuuttia pidemmäksi. Minua sattuu niin valtavan paljon kehoon, se on kuin piinaavaa tuskaa, se tuntuu todella inhottavalta.
Yritän olla samaistumatta kipuun, yritän vain antaa sen olla ja olla kuten hetki on.
En kuitenkaan pysty kauaa olemaan, pakko lopettaa ja heilutella raajoja. Yritän aina välillä tuota mutta kivuliasta on.
Muuten ei ole mitään kipuja paitsi kun syvennyn olemaan läsnä.
Onko kenelläkään kokemusta ja tietoa tällaisesta?
Kommentit (36)
Onneksi uskonto ja rukoilu ei ole mitään "taikajuttuja" 😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta meditoineena ja mediaatiota opettaneena, sanon, että tuo keskittyminen on väärinkäsitys, eli paremminkin kyse on huomion tuomisesta tähän hetkeen.
Koet purkamattomia keho-mielen jumeja, eli on suositeltavaa ensin saada keho liikkeelle, ilmaisevan liikkeen avulla, esim vapaa tanssi, uiminen, hölkkä jne. niin että kun keho on uupunut liikkeestä, mieli seuraa ja esim. hiljainen, istumiseen perustuva meditaatio sujuu helposti ja on oikeastaan autuasta istua ja mielenliikkeet soljuvat tullen ja mennen.
Ei ole mitään syytä yrittää pakottaa jotain meditaatiometodia, vaan käyttää niitä tilanteen mukaan.
Yleisin virhe on aloittaa istuntameditaatioilla ja yrittää vipassanaa, vaikka heho-mieli on täynnä jännitteitä.
Aina olisi hyvä aloittaa kehosta ja sen jännitteiden purkamisesta, mieli kyllä seuraa sitten mukana jossain matkaa.
Onnea.
Tää niin totta. Kärsin ahdistuksesta aikani ja pahin neuvo mitä mulle annettiin oli paikoillaan meditointi. Yinjooga toinen, kiva oli taistella paniikkia vastaan "rentouttavissa" asanoissa. Tajusin onneks itte että ensin pitää liikuttaa kehoa että mieli voi rauhoittua.
Parhaimmat meditaatiot, jotka ovat tieteellisiä sovelluksia ikiaikaisista intialaisista perinteisistä menetelmistä ovat Osholta.
Varsinkin Dynaaminen meditaatio (Osho Dynamic Meditation) ja Kundaliinimeditaatio (Osho Kundalini Meditation), niistä löytyy valtava määrä kirjallisuutta, joissa ne on selvitetään kansanomaisesti (englanniksi) ja käyttäjäkokemuksia.
On tiedossa että meditoimisen aloittaminen hiljaisella istunnalla vipassana, on usein liki mahdotonta, aiheuttaa vastarintaa, syyllisyyttä, häpeää ja haitallistakin kun mielen materiaali tuntuu kaatuvan päälle.
Hiljainen istuminen VOI toimia vasta kun keho-mieli on sen verran hiljentynyt, purettu kokemuksista, muistoista, jumeista ja jännityksistä.
Monille parasta meditaatiota on mm. uiminen, hölkkä, instrumentin soittaminen, vapaa siivous, astioiden käsintiskaus ja vapaa tanssi! Jossa liike tukee tajunnanvirran soljuntaa.
Jos on kunnolla levännyt (nukkunut), ei liian kuormittunut, irrottanut negaatioista ja menee kohti positiivista, positiivisessa tilassa on parempi? Alkoholi ei tähän yhtälöön oikein sovi. Myös riittävä maadoitus, ei ylimaadoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta haluaisin meditoida, olen kuitenkin kristitty. Mitä mieltä olette siitä? Pitäisikö meditoida rukouksen kautta vai onnistuuko se muutenkin? En halua mitään epämääräisiä taikajuttuja, mutta meditoinnissa itsessään tuskin mitään haitallista on?
Rukous on aivan hyvä vaihtoehto, mutta voi onnistua muutenkin. Simppelisti; istumista silmät kiinni ja omien ajatusten tarkkailemista. Niitä vaan kuunnellaan ja observoidaan, ja olla tuomitsematta ja arvioimatta niitä. Tuolleen voi pyrkiä ajatusten välisen tilan pidentämiseen, jolloin siis ei ole ajatusta, vaan vain tyhjää hiljaisuutta. Eli tavoitteena mielen hiljentäminen, jonka vois olettaa olevan ok myös kristitylle
Tässä kuvailemassasi ongelmaksi muodostuu tuo "pyrkiminen" ja "tavoittelu" joka on tietysti rukousta.
Meditaatio EI ole tavoitehakuista, vaan läsnäoloa sille mikä on ja tapahtuu tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta meditoineena ja mediaatiota opettaneena, sanon, että tuo keskittyminen on väärinkäsitys, eli paremminkin kyse on huomion tuomisesta tähän hetkeen.
Koet purkamattomia keho-mielen jumeja, eli on suositeltavaa ensin saada keho liikkeelle, ilmaisevan liikkeen avulla, esim vapaa tanssi, uiminen, hölkkä jne. niin että kun keho on uupunut liikkeestä, mieli seuraa ja esim. hiljainen, istumiseen perustuva meditaatio sujuu helposti ja on oikeastaan autuasta istua ja mielenliikkeet soljuvat tullen ja mennen.
Ei ole mitään syytä yrittää pakottaa jotain meditaatiometodia, vaan käyttää niitä tilanteen mukaan.
Yleisin virhe on aloittaa istuntameditaatioilla ja yrittää vipassanaa, vaikka heho-mieli on täynnä jännitteitä.
Aina olisi hyvä aloittaa kehosta ja sen jännitteiden purkamisesta, mieli kyllä seuraa sitten mukana jossain matkaa.
Onnea.
Tää niin totta. Kärsin ahdistuksesta aikani ja pahin neuvo mitä mulle annettiin oli paikoillaan meditointi. Yinjooga toinen, kiva oli taistella paniikkia vastaan "rentouttavissa" asanoissa. Tajusin onneks itte että ensin pitää liikuttaa kehoa että mieli voi rauhoittua.
Huomasit varmaan ettei "taistelu vastaan" ei auta, vaan oikeastaan ylläpitää niitä tunteita joita et hyväksy. Ja kun käännät huomion hengitykseesi asanan ohessa, niin kokemuksesi muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko meditoida tätä asiaa kysymällä? Saatko muuten vastauksia kysymyksiisi meditoimalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töihin meneminen voisi auttaa sinua.
Ja myös sinua. Tosin epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Voitko meditoida tätä asiaa kysymällä? Saatko muuten vastauksia kysymyksiisi meditoimalla?
Ei ole vastauksia, vaan oivalluksia ennemminkin. Itse oivaltaa asiaa syvemmälti ja oikeastaan se kysymys katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko meditoida tätä asiaa kysymällä? Saatko muuten vastauksia kysymyksiisi meditoimalla?
Ei ole vastauksia, vaan oivalluksia ennemminkin. Itse oivaltaa asiaa syvemmälti ja oikeastaan se kysymys katoaa.
Kysyin ap.ltä spesifisti. Itse saan selkeitä vastauksia, kaikki eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta haluaisin meditoida, olen kuitenkin kristitty. Mitä mieltä olette siitä? Pitäisikö meditoida rukouksen kautta vai onnistuuko se muutenkin? En halua mitään epämääräisiä taikajuttuja, mutta meditoinnissa itsessään tuskin mitään haitallista on?
Rukous on aivan hyvä vaihtoehto, mutta voi onnistua muutenkin. Simppelisti; istumista silmät kiinni ja omien ajatusten tarkkailemista. Niitä vaan kuunnellaan ja observoidaan, ja olla tuomitsematta ja arvioimatta niitä. Tuolleen voi pyrkiä ajatusten välisen tilan pidentämiseen, jolloin siis ei ole ajatusta, vaan vain tyhjää hiljaisuutta. Eli tavoitteena mielen hiljentäminen, jonka vois olettaa olevan ok myös kristitylle
Tässä kuvailemassasi ongelmaksi muodostuu tuo "pyrkiminen" ja "tavoittelu" joka on tietysti rukousta.
Meditaatio EI ole tavoitehakuista, vaan läsnäoloa sille mikä on ja tapahtuu tässä ja nyt.
No toki ja hyvä että tulit sen tarkentamaan. Koin selkeimmäksi pukea asian tuolleen sanoiksi, mutta en meinannut että itse meditointitilanteessa sitä aktiivisesti tekis tai yrittäis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta haluaisin meditoida, olen kuitenkin kristitty. Mitä mieltä olette siitä? Pitäisikö meditoida rukouksen kautta vai onnistuuko se muutenkin? En halua mitään epämääräisiä taikajuttuja, mutta meditoinnissa itsessään tuskin mitään haitallista on?
Rukous on aivan hyvä vaihtoehto, mutta voi onnistua muutenkin. Simppelisti; istumista silmät kiinni ja omien ajatusten tarkkailemista. Niitä vaan kuunnellaan ja observoidaan, ja olla tuomitsematta ja arvioimatta niitä. Tuolleen voi pyrkiä ajatusten välisen tilan pidentämiseen, jolloin siis ei ole ajatusta, vaan vain tyhjää hiljaisuutta. Eli tavoitteena mielen hiljentäminen, jonka vois olettaa olevan ok myös kristitylle
Tässä kuvailemassasi ongelmaksi muodostuu tuo "pyrkiminen" ja "tavoittelu" joka on tietysti rukousta.
Meditaatio EI ole tavoitehakuista, vaan läsnäoloa sille mikä on ja tapahtuu tässä ja nyt.
niin. meditaatio on läsnäoloa. Ihminen voi olla läsnä ihan kaikessa tekemisessään. MEditida voi siis vaikka tv-sarjaa katsellen. Rukouskin voi olla meditaatiota. Siis ihan mikä tahansa toiminta voi olla meditaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta haluaisin meditoida, olen kuitenkin kristitty. Mitä mieltä olette siitä? Pitäisikö meditoida rukouksen kautta vai onnistuuko se muutenkin? En halua mitään epämääräisiä taikajuttuja, mutta meditoinnissa itsessään tuskin mitään haitallista on?
Rukous on aivan hyvä vaihtoehto, mutta voi onnistua muutenkin. Simppelisti; istumista silmät kiinni ja omien ajatusten tarkkailemista. Niitä vaan kuunnellaan ja observoidaan, ja olla tuomitsematta ja arvioimatta niitä. Tuolleen voi pyrkiä ajatusten välisen tilan pidentämiseen, jolloin siis ei ole ajatusta, vaan vain tyhjää hiljaisuutta. Eli tavoitteena mielen hiljentäminen, jonka vois olettaa olevan ok myös kristitylle
Tässä kuvailemassasi ongelmaksi muodostuu tuo "pyrkiminen" ja "tavoittelu" joka on tietysti rukousta.
Meditaatio EI ole tavoitehakuista, vaan läsnäoloa sille mikä on ja tapahtuu tässä ja nyt.
niin. meditaatio on läsnäoloa. Ihminen voi olla läsnä ihan kaikessa tekemisessään. MEditida voi siis vaikka tv-sarjaa katsellen. Rukouskin voi olla meditaatiota. Siis ihan mikä tahansa toiminta voi olla meditaatiota.
Vai että meditointia tvtä katsellen :DD sitä voi kuvitella meditoivansa siinä samalla, mutta jompi kumpi taitaa jäädä kunnolla huomiotta, läsnäolo kehossa tai katsottu sarja. Sen kanssa oon kyllä samaa mieltä, että läsnä voi olla kaikessa tekemisessä, mutta passiivista sarjan katselua ei voi oikein pitää tekemisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta haluaisin meditoida, olen kuitenkin kristitty. Mitä mieltä olette siitä? Pitäisikö meditoida rukouksen kautta vai onnistuuko se muutenkin? En halua mitään epämääräisiä taikajuttuja, mutta meditoinnissa itsessään tuskin mitään haitallista on?
Meditointi ei ole taikatemppu, vaan kehon luonnollinen tila, jonka tarkoituksena on tyhjentää mieli negatiivisista ajatuksista. Voit aloittaa meditaation yksinkertaisesti syvään hengittämällä. Sisäänhengityksellä kuvittele hengittäväsi sisään rauhaa ja rakkautta, ja uloshengityksellä päästäväsi ulos stressin ja ahdistuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta haluaisin meditoida, olen kuitenkin kristitty. Mitä mieltä olette siitä? Pitäisikö meditoida rukouksen kautta vai onnistuuko se muutenkin? En halua mitään epämääräisiä taikajuttuja, mutta meditoinnissa itsessään tuskin mitään haitallista on?
Rukous on aivan hyvä vaihtoehto, mutta voi onnistua muutenkin. Simppelisti; istumista silmät kiinni ja omien ajatusten tarkkailemista. Niitä vaan kuunnellaan ja observoidaan, ja olla tuomitsematta ja arvioimatta niitä. Tuolleen voi pyrkiä ajatusten välisen tilan pidentämiseen, jolloin siis ei ole ajatusta, vaan vain tyhjää hiljaisuutta. Eli tavoitteena mielen hiljentäminen, jonka vois olettaa olevan ok myös kristitylle
Tässä kuvailemassasi ongelmaksi muodostuu tuo "pyrkiminen" ja "tavoittelu" joka on tietysti rukousta.
Meditaatio EI ole tavoitehakuista, vaan läsnäoloa sille mikä on ja tapahtuu tässä ja nyt.
niin. meditaatio on läsnäoloa. Ihminen voi olla läsnä ihan kaikessa tekemisessään. MEditida voi siis vaikka tv-sarjaa katsellen. Rukouskin voi olla meditaatiota. Siis ihan mikä tahansa toiminta voi olla meditaatiota.
Vai että meditointia tvtä katsellen :DD sitä voi kuvitella meditoivansa siinä samalla, mutta jompi kumpi taitaa jäädä kunnolla huomiotta, läsnäolo kehossa tai katsottu sarja. Sen kanssa oon kyllä samaa mieltä, että läsnä voi olla kaikessa tekemisessä, mutta passiivista sarjan katselua ei voi oikein pitää tekemisenä
olen käynyt buddhalaisen laman pitämän meditaatioleirin läpi initiaatioineen, joten kyllä. Ihan oikeasti voi meditoida vaikka tv:tä katsellen. Meditaatio on läsnäoloa. Tämä lama vielä erikseen otti esimerkiksi tv:n katselun tai sohvalla löhöämisen. Tärkeintä on meditaatiossa rauhoittaa mieli ja todellakin joillakin ihmisillä se voi tapahtua vaikka tv:tä katsellen. JOtkut vain osaavat sen (minä en, jos tv:stä puhutaan). Tärkeintä on löytää itselleen sopiva tapa.
Kaikista tärkeintä läsnäolossa on se ettei leimaa suurinta osaa ihmisistä"tiedostamattomiksi". On ihan metsässä samantien kun alkaa vertaamaan itseään ja omaa olemistaan muihin.