Meditointi. Keskityn kehooni, tunnen todella kivuliasta tuskaa. Osaisiko joku sanoa tähän mitään?
Yritän välillä antautua vain nykyhetkeen ja medioita, siirtyä ajatuksien tarkkailijaksi. Se helpottaa oloa ja joskus voin päästä erittäin rentoutuneeseen tilaan, harvemmin kuitenkaan.
Nyt olen yrittänyt päästä ns. sisäiseen kehooni. Siis annan keholleni läsnäoloni.
En vain kykene siihen minuuttia pidemmäksi. Minua sattuu niin valtavan paljon kehoon, se on kuin piinaavaa tuskaa, se tuntuu todella inhottavalta.
Yritän olla samaistumatta kipuun, yritän vain antaa sen olla ja olla kuten hetki on.
En kuitenkaan pysty kauaa olemaan, pakko lopettaa ja heilutella raajoja. Yritän aina välillä tuota mutta kivuliasta on.
Muuten ei ole mitään kipuja paitsi kun syvennyn olemaan läsnä.
Onko kenelläkään kokemusta ja tietoa tällaisesta?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Onko se kipu ja tuska siis fyysistä? Eli huomaatko meditoidessa paremmin kaikki kolotukset?
Varmistan tämän, ennen kuin vastaan mitään.
Ei minulla ole kipuja muuten mutta kun rentoudun, siirryn ajatuksien toiselle puolen ja annan kehon "nousta" esille, siis sisäisen virtauksen, tunnen valtavaa kipua. Tunnen sen mutta en tiedä mitä se on.
-ap
meditoidessa voi tulla kaikenlaisia tuntemuksia. Silloin kannattaa vain hyväksyä ne lempeydellä ja palata takaisin läsnäolon hetkeen.
Olen joskus kuullut, kun joku kokeneempi meditoija antoi aloittelijalle seöityksen, että se johtuu siitä, että kaikki moskat alkaa poistua mielikehosta tai mielen ja kehon väliltä. Se on ikäänkuin mielellistä tuskaa. Tiedä sitten onko niin tai näin, mutta olipa sitten niin tai näin, niin sitä ei pidä pelästyä, sitä ei pidä karttaa, ainoa vaihtoehto on hyväkysä se lempeydellä ja päästää siitä irti.
Eri asia tietysti on, jos se on selvästi ruumillista, niin sitten voi kokeilla vaikka jotain toista meditointiasentoa tai liikemeditaatiota.
Lopeta höynäily ja ala harrastaa liikuntaa.
Joistakin negaatioista tai painavista taakoista pitää irrottaa. Vähitellen. Puhdistaa energiakenttää. Muuten se voi tuntua tuskana tai vaikeana olotilana. Oli se tullut mistä hyvänsä sinne, muilta tai omat ajatukset. Tai vaikka uutinen. Ihminen kanavoi.
Vierailija kirjoitti:
Joistakin negaatioista tai painavista taakoista pitää irrottaa. Vähitellen. Puhdistaa energiakenttää. Muuten se voi tuntua tuskana tai vaikeana olotilana. Oli se tullut mistä hyvänsä sinne, muilta tai omat ajatukset. Tai vaikka uutinen. Ihminen kanavoi.
Miten tämä tehdään? Ajattelin, että aion kestää sen. Annan sen olla, hyväksyn ja kohtaan. Yritän toinen kerta uudelleen.
-ap
Tuntemalla ne vapautuu. Toimisko kävelymeditaatio jotenkin eri tavalla?
Töihin meneminen voisi auttaa sinua.
Ot, mutta haluaisin meditoida, olen kuitenkin kristitty. Mitä mieltä olette siitä? Pitäisikö meditoida rukouksen kautta vai onnistuuko se muutenkin? En halua mitään epämääräisiä taikajuttuja, mutta meditoinnissa itsessään tuskin mitään haitallista on?
Käyn töissä, harrastan liikuntaa jne.
Ei tässä mitään ihmeellistä ole. Pysähtyy hetkeksi ja on läsnä, eikä ajatuksiinsa hukkuneena ja "tiedostamattoman" kuten suurin osa ihmisistä.
Ei ole taikuutta, vaan elämää ja olemisen taitoa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta haluaisin meditoida, olen kuitenkin kristitty. Mitä mieltä olette siitä? Pitäisikö meditoida rukouksen kautta vai onnistuuko se muutenkin? En halua mitään epämääräisiä taikajuttuja, mutta meditoinnissa itsessään tuskin mitään haitallista on?
Rukous on aivan hyvä vaihtoehto, mutta voi onnistua muutenkin. Simppelisti; istumista silmät kiinni ja omien ajatusten tarkkailemista. Niitä vaan kuunnellaan ja observoidaan, ja olla tuomitsematta ja arvioimatta niitä. Tuolleen voi pyrkiä ajatusten välisen tilan pidentämiseen, jolloin siis ei ole ajatusta, vaan vain tyhjää hiljaisuutta. Eli tavoitteena mielen hiljentäminen, jonka vois olettaa olevan ok myös kristitylle
Suosittelen keskittymään paremmin kiitollisena olemiseen. Se päihittää meditoinnin mennen tullen hyvinvoinnin lisääjänä. Meditointi ei selvästikään ole sinun juttusi.
Ole siis kiitollinen mahdollisimman usein päivän aikana. Huomaa ympäristöstäsi asioita, joista voit kiittää. Niitä on yllättävän paljon, kun alkaa huomioimaan niitä tietoisesti.
30 vuotta meditoineena ja mediaatiota opettaneena, sanon, että tuo keskittyminen on väärinkäsitys, eli paremminkin kyse on huomion tuomisesta tähän hetkeen.
Koet purkamattomia keho-mielen jumeja, eli on suositeltavaa ensin saada keho liikkeelle, ilmaisevan liikkeen avulla, esim vapaa tanssi, uiminen, hölkkä jne. niin että kun keho on uupunut liikkeestä, mieli seuraa ja esim. hiljainen, istumiseen perustuva meditaatio sujuu helposti ja on oikeastaan autuasta istua ja mielenliikkeet soljuvat tullen ja mennen.
Ei ole mitään syytä yrittää pakottaa jotain meditaatiometodia, vaan käyttää niitä tilanteen mukaan.
Yleisin virhe on aloittaa istuntameditaatioilla ja yrittää vipassanaa, vaikka heho-mieli on täynnä jännitteitä.
Aina olisi hyvä aloittaa kehosta ja sen jännitteiden purkamisesta, mieli kyllä seuraa sitten mukana jossain matkaa.
Onnea.
Vierailija kirjoitti:
Käyn töissä, harrastan liikuntaa jne.
Ei tässä mitään ihmeellistä ole. Pysähtyy hetkeksi ja on läsnä, eikä ajatuksiinsa hukkuneena ja "tiedostamattoman" kuten suurin osa ihmisistä.
Ei ole taikuutta, vaan elämää ja olemisen taitoa.
-ap
Näen että olet jyvällä, tästä on hyvä jatkaa. Onnea matkalle.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen keskittymään paremmin kiitollisena olemiseen. Se päihittää meditoinnin mennen tullen hyvinvoinnin lisääjänä. Meditointi ei selvästikään ole sinun juttusi.
Ole siis kiitollinen mahdollisimman usein päivän aikana. Huomaa ympäristöstäsi asioita, joista voit kiittää. Niitä on yllättävän paljon, kun alkaa huomioimaan niitä tietoisesti.
Sulla on pointti, mutta meditointi on silti hyvä työkalu läsnäolon, mielen rauhoittamisen ja myös vaikkapa kiitollisena pysymisen suhteen. Tuo ylempänä mainittu kävelymeditaatio voi kans olla eri, kuin paikallaan oleminen, jolloin siis kävellään "ajatuksen kanssa" joka askel
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta meditoineena ja mediaatiota opettaneena, sanon, että tuo keskittyminen on väärinkäsitys, eli paremminkin kyse on huomion tuomisesta tähän hetkeen.
Koet purkamattomia keho-mielen jumeja, eli on suositeltavaa ensin saada keho liikkeelle, ilmaisevan liikkeen avulla, esim vapaa tanssi, uiminen, hölkkä jne. niin että kun keho on uupunut liikkeestä, mieli seuraa ja esim. hiljainen, istumiseen perustuva meditaatio sujuu helposti ja on oikeastaan autuasta istua ja mielenliikkeet soljuvat tullen ja mennen.
Ei ole mitään syytä yrittää pakottaa jotain meditaatiometodia, vaan käyttää niitä tilanteen mukaan.
Yleisin virhe on aloittaa istuntameditaatioilla ja yrittää vipassanaa, vaikka heho-mieli on täynnä jännitteitä.
Aina olisi hyvä aloittaa kehosta ja sen jännitteiden purkamisesta, mieli kyllä seuraa sitten mukana jossain matkaa.
Onnea.
Tää niin totta. Kärsin ahdistuksesta aikani ja pahin neuvo mitä mulle annettiin oli paikoillaan meditointi. Yinjooga toinen, kiva oli taistella paniikkia vastaan "rentouttavissa" asanoissa. Tajusin onneks itte että ensin pitää liikuttaa kehoa että mieli voi rauhoittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joistakin negaatioista tai painavista taakoista pitää irrottaa. Vähitellen. Puhdistaa energiakenttää. Muuten se voi tuntua tuskana tai vaikeana olotilana. Oli se tullut mistä hyvänsä sinne, muilta tai omat ajatukset. Tai vaikka uutinen. Ihminen kanavoi.
Miten tämä tehdään? Ajattelin, että aion kestää sen. Annan sen olla, hyväksyn ja kohtaan. Yritän toinen kerta uudelleen.
-ap
keskittymällä siihen hetkeen!
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta haluaisin meditoida, olen kuitenkin kristitty. Mitä mieltä olette siitä? Pitäisikö meditoida rukouksen kautta vai onnistuuko se muutenkin? En halua mitään epämääräisiä taikajuttuja, mutta meditoinnissa itsessään tuskin mitään haitallista on?
rukouskin on meditaatitoa, paitsi sellainen, jossa hoetaan vain jotain ns. aivottomasti. Sellainen, jossa keskittyy siihen rukoukseen koko sielullaan
Onko se kipu ja tuska siis fyysistä? Eli huomaatko meditoidessa paremmin kaikki kolotukset?
Varmistan tämän, ennen kuin vastaan mitään.