Akateemisesta duunariksi, onnistuuko?
Olen siis akateemisella hyvin kilpaillulla alalla töissä. Ikää on jo sen verran, että työuraa edessä enää ehkä kymmenisen vuotta. Silti olen edelleen määräaikaisessa työssä, koska alalla vain harvat ja valitut saa vakituisen paikan. Olen lopen uupunut tähän jatkuvaan kilpailuun ja suorittamiseen! Niinpä olen harkinnut, jos tekisin täyskäännöksen ja vaihtaisin johonkin vakaampaan duunariammattiin. Onko se mahdollista?
Erityisesti minua kiinnostaa kokemukset seuraavista asioista:
- Syrjitäänkö ns. ylikoulutettua henkilöä rekrytoinnissa?
- Onko nykyään duunarialoillakaan varmoja vakipaikkoja olemassa?
- Pitääkö mun kouluttautua uudelleen, vai voisinko saada jonkun työn ilman alan koulutusta (yli vuoden koulutusta en nää enää tässä kohtaa järkevänä)?
Rajoitteena lähinnä se, ettei minulla ole ajokorttia. Terveys on hyvä eli kestän fyysistäkin hommaa. Vuorotyö ei ole ongelma. Riittää sellainen palkkataso, jolla tulee toimeen, eli bruttona about 2K kokoaikaisesta työstä (toki isompi on aina plussaa!).
Kommentit (22)
Onnistuu kyllä ja monelle korkeasti koulutetulle se on ollut käytännön pakko, kun ei vain ole saanut enää mitään toimihenkilötyötä.
Ilman ammattityökokemusta on duunarialoilla vaikea päästä kunnolliseen työhön, tarjolla on jotain määräaikaisuuksia ja varsinkin vuokratöinä on saatavilla, kaikki TES:n minimipalkoilla, mutta näistä töistä käydään työttömien kesken raakaa taistelua sitä mukaa yhä raaistuen, kun työnantajat haluavat vain lisää sitä työperäistä halpatyövoiman maahanmuuttoa.
Tämä downsiftaus onnistuu paremmin, jos on suhteita liike-elämässä duunarialoille, mistä saada erityisesti se ensimmäinen työpaikka, sen yleisesti vaadittavan työkokemuksen kartuttamiseksi.
Kouluttautuminen aikuisopiskelijoiden ryhmässä ammattikoulussa on tietysti väylä duunarityöhön, mutta nykyisin on kaikissa duunaritöissä jopa kovemmat suorituspaineet kuin toimihenkilöillä. Kovemmat sen vuoksi, että vaikka ne työnantajan ja pomojen taholta tulevat paineet olisivatkin ns. samantasoisia, niin duunaripuolen pienempi palkka ja huonommat työolosuhteet jne. tekevät niistä paineista paljon ahdistavampia.
Siirtyminen epäonnellisesta kuukausipalkkaisesta toimihenkilöstä onnelliseksi tuntipalkkaiseksi duunariksi saattaa onnistua ja moni on varmasti onnistunutkin, mutta todennäköisyys sille onnistumiselle on erittäin hyvin pieni. Tähän sopii se vanha sanonta ojasta allikkoon joutumisesta, syyt siihen epäonnellisuuteen ovat näissä eri töissä erilaiset.
Voiko kehua hakemuksessa sillä jos on kotona rakennellut pöytiä ym?