Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset jotka välttelevät kaikkea vaivaa, vähän mietteitä
26.08.2023 |
Äitini on tällainen. Kauhistelee miten koirasta on vaivaa (vaikka tykkää eläimistä), lasten harrastuksista on vaivaa, ruoan tekemisestä on vaivaa, synttäreiden järjestämisestä on vaivaa, ihmisten tapaamisista on vaivaa.
Myös facebookin puutarharyhmässä törmää jatkuvasti tähän ihmistyyppiin. Toivotaan pihaa jolle ei tarvi tehdä ikinä mitään, kun siitä on vaivaa. Omenapuista on liikaa vaivaa, lehtipuista on hirveästi vaivaa. He haluavat pelkkiä sora-alueita ja tuijia. En tiedä mitä tekevät puutarharyhmässä.
Äitini käyttää tämän kaikelta vaivalta säilyneen ajan katsomalla tv:tä kaikki päivät, on eläkkeellä niin on aikaa. Odotti eläkkeelle pääsyä valehtelematta kolmekymmentä vuotta, työstä oli niin paljon vaivaa, mutta nyt istuu vain tv:n edessä.
Itse koen että asiat jotka merkitsee, asiat joista nauttii, niiden eteen täytyy nähdä vähän vaivaa. Itselle merkityksellisistä asioista on aina vaivaa. Se kaiken tekeminen juuri on elämää. Jos minkään eteen ei näe yhtään vaivaa, mikään ei tunnu miltään.
Ajatuksia?
Kommentit (31)
Itsekin olen ollut tekijä ja toiminut aina monen edestä näännyksiin asti kunnes veto loppui, nykyään en jaksaisi muuta kuin työni jotenkin, kaikki muu on teeskentelyä. Tuntuu että olen jo tehnyt oman osuuteni kaikesta. Toivon kyllä että voisin taas alkaa tehdä asioita spontaanisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn samaistumaan äitiisi.
Jos joku ei välillä repisi sängystä, niin tekisin vain arkisin töitä, ja muun ajan pötköttelisin netin tai telkkarin parissa.
Olen laiska, laiskin ihminen minkä tiedän. Minä taas ihmettelen sitä, miten jotkut jaksaa koko ajan suorittaa tai etsiä elämyksiä.
Tykkään mietiskellä, ja saan siitä niitä elämyksiä. Mutta tajuan kyllä, että kumpi elämäntyyli olisi järkevämpi. Tämä on vain se minulle helpoin.
Niin jos poistan elämästäni kaiken mistä on vaivaa niin lähtee lapset, lemmikit, ne omenapuut ja puutarha muutenkin, metsäretket, työ tottakai, hyvä ruoka, harrastukset jne. jne. Eihän mitään jää jäljelle. Kaikki mistä elämässäni eniten tykkään lähtisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen ollut tekijä ja toiminut aina monen edestä näännyksiin asti kunnes veto loppui, nykyään en jaksaisi muuta kuin työni jotenkin, kaikki muu on teeskentelyä. Tuntuu että olen jo tehnyt oman osuuteni kaikesta. Toivon kyllä että voisin taas alkaa tehdä asioita spontaanisti.
En koe olevani mikään tekijä, vaan tämä on ihan normaalia merkityksellistä elämää. En ymmärrä miten voisin olla tekemättä mitään. Kauanko se paikoillaan makoilu nyt voi tuntua mielekkäältä?
Ap
Opin jossain vaiheessa pelkäämään stressiä kun valtava työmäärä oli oikeasti viedä hengen. Nyt pitäisi oppia pois siitä pelosta joka on kai jossain solutasolla, järkeily ainakaan ei auta. Muilla voi olla eri syy tai tosiaan pelkkä mukavuudenhalu tai iän tuomat muutokset. Nauti sinä siitä että jaksat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välinpitämättömyys on synti. Mä en nyt jaksa - huono elämänasenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen ollut tekijä ja toiminut aina monen edestä näännyksiin asti kunnes veto loppui, nykyään en jaksaisi muuta kuin työni jotenkin, kaikki muu on teeskentelyä. Tuntuu että olen jo tehnyt oman osuuteni kaikesta. Toivon kyllä että voisin taas alkaa tehdä asioita spontaanisti.
En koe olevani mikään tekijä, vaan tämä on ihan normaalia merkityksellistä elämää. En ymmärrä miten voisin olla tekemättä mitään. Kauanko se paikoillaan makoilu nyt voi tuntua mielekkäältä?
Ap
Suorittajille pitää olla jatkuvasti vähintään näennäistekemistä. Muuten iskee stressi joutenolosta. Tiedän kun meitä on sukulaisissa täysin erilaisia tyyppejä. Yksi haukkuu mua patalaiskaksi ynnä muuta ja minä vastaan että sinä et osaa rentoutua lomallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin jos poistan elämästäni kaiken mistä on vaivaa niin lähtee lapset, lemmikit, ne omenapuut ja puutarha muutenkin, metsäretket, työ tottakai, hyvä ruoka, harrastukset jne. jne. Eihän mitään jää jäljelle. Kaikki mistä elämässäni eniten tykkään lähtisi.
Ap
No ehkä se ero on juuri tuossa, tykkääkö niistä asioista vai onko ne vain painostuksen takia olemassa elämässä. Noista mitä luettelit, nauttisin vain hyvästä ruuasta. JOS ei tarvitisi itse sitä tehdä. Harrastuksiinkaan ei voimat riitä. Olen kroonisesta kivusta kärsivä, parhaimmillani jaksaminen on jotain puolet perusterveen jaksamisesta. Perusterveellä tarkoitan ketä vain, jolla pitkäaikainen sairaus ei vaikuta jaksamiseen tai jolla ei ole mitään pitkäaikaista vaivaa.
En keksi ensimmäistäkään syytä, miksi täyttäisin elämäni asioilla, jotka pahentavat kipujani, enkä pysty sitoutumaan pitämään sitä yllä, kuten vaikka puutarha. Jos jostain syystä sellainen nyt sattuisi olemaan, niin joko se olisi naapureiden kauhuksi luonnon valtaama tiheikkö tai -no ei ole oikeastaan vaihtoehtoja.
Nukkuminen on muutenkin huonoa, jotkut puutarhahommat pahentaisivat kipuja ja nukkuisin nykyistäkin huonommin. Ja muutenkin, mietin onko äitisi sitä sukupolvea, jolloin ei kyselty, mitä oikeasti haluaa elämällään. Ehkä hän on perheen ja perunamaan sijaan haaveillut tähtitieteilijän, tutkijan tai lentoemännän urasta. Ehkä hän on luonteeltaan alunperinkin ollut taivaanrannanmaalari, joka saa eniten irti haaveilusta eikä tekemisestä. Jos viimeinen, niin näkeehän hän vaivaa saavuttaaksen mahdollisuuden haaveiluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin jos poistan elämästäni kaiken mistä on vaivaa niin lähtee lapset, lemmikit, ne omenapuut ja puutarha muutenkin, metsäretket, työ tottakai, hyvä ruoka, harrastukset jne. jne. Eihän mitään jää jäljelle. Kaikki mistä elämässäni eniten tykkään lähtisi.
Ap
No ehkä se ero on juuri tuossa, tykkääkö niistä asioista vai onko ne vain painostuksen takia olemassa elämässä. Noista mitä luettelit, nauttisin vain hyvästä ruuasta. JOS ei tarvitisi itse sitä tehdä. Harrastuksiinkaan ei voimat riitä. Olen kroonisesta kivusta kärsivä, parhaimmillani jaksaminen on jotain puolet perusterveen jaksamisesta. Perusterveellä tarkoitan ketä vain, jolla pitkäaikainen sairaus ei vaikuta jaksamiseen tai jolla ei ole mitään pitkäaikaista vaivaa.
En keksi ensimmäistäkään syytä, miksi täyttäisin elämäni asioilla, jotka pahentavat kipujani, enkä pysty sitoutumaan pitämään sitä yllä, kuten vaikka puutarha. Jos jostain syystä sellainen nyt sattuisi olemaan, niin joko se olisi naapureiden kauhuksi luonnon valtaama tiheikkö tai -no ei ole oikeastaan vaihtoehtoja.
Nukkuminen on muutenkin huonoa, jotkut puutarhahommat pahentaisivat kipuja ja nukkuisin nykyistäkin huonommin. Ja muutenkin, mietin onko äitisi sitä sukupolvea, jolloin ei kyselty, mitä oikeasti haluaa elämällään. Ehkä hän on perheen ja perunamaan sijaan haaveillut tähtitieteilijän, tutkijan tai lentoemännän urasta. Ehkä hän on luonteeltaan alunperinkin ollut taivaanrannanmaalari, joka saa eniten irti haaveilusta eikä tekemisestä. Jos viimeinen, niin näkeehän hän vaivaa saavuttaaksen mahdollisuuden haaveiluun.
Ymmärrän jos on kipuja ja ymmärrän kyllä muutenkin että kaikki ei nauti samoista asioista. Mutta ihmetyttää näissä ihmisissä se että luulevat että muutkin oikeasti haluaisivat olla tekemättä mitään. Juuri esim tuolla puutarharyhmässä neuvotaan muitakin laittamaan soraa ja tuijia, kun kysytään ideoita puutarhaan. Eikä mitenkään leikillään, vaan tosissaan. Ja kauhistellaan miten paljon on vaivaa muiden ehdotuksista, vaikka niitä siis ehdotetaan jollekkin ihan toiselle ihmiselle ja vaivan taso on tyyliin lehtipuu, jonka lehdet saattaa joutua haravoimaan.
Tai tuo että sitä pidetään suorittamisena jos tekee elämässään yhtään mitään muuta kuin makaa paikoillaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä voi olla eri määrä jaksamista erilaisista syistä. Esim jollakin voi olla pitkäänkin lievää/keskivaikeaa masennusta, joka voi näkyä vaikka siten, että pakollisista asioista suoriutuu, mutta kaikki tuntuu raskaalta. Ulkopuolisille ei välttämättä näy varsinaisena masennuksena, vaan esim välinpitämättömyytenä, välttelynä, äkäisyytenä, "laiskuutena" jne. Tiedän omasta kokemuksesta. Ennen olin energinen ja harrastin kaikkea, nykyään töiden lisäksi en jaksa kuin istua sohvalla, ja olen järjestänyt arkeni mahdollisimman helpoksi. Ulkopuolisille esitän, että iän myötä vain nautin enemmän joutenolosta.
Jaksoiko hoitaa lapsena kuitenkin sinua?
Sivulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin jos poistan elämästäni kaiken mistä on vaivaa niin lähtee lapset, lemmikit, ne omenapuut ja puutarha muutenkin, metsäretket, työ tottakai, hyvä ruoka, harrastukset jne. jne. Eihän mitään jää jäljelle. Kaikki mistä elämässäni eniten tykkään lähtisi.
Ap
No ehkä se ero on juuri tuossa, tykkääkö niistä asioista vai onko ne vain painostuksen takia olemassa elämässä. Noista mitä luettelit, nauttisin vain hyvästä ruuasta. JOS ei tarvitisi itse sitä tehdä. Harrastuksiinkaan ei voimat riitä. Olen kroonisesta kivusta kärsivä, parhaimmillani jaksaminen on jotain puolet perusterveen jaksamisesta. Perusterveellä tarkoitan ketä vain, jolla pitkäaikainen sairaus ei vaikuta jaksamiseen tai jolla ei ole mitään pitkäaikaista vaivaa.
En keksi ensimmäistäkään syytä, miksi täyttäisin elämäni asioilla, jotka pahentavat kipujani, enkä pysty sitoutumaan pitämään sitä yllä, kuten vaikka puutarha. Jos jostain syystä sellainen nyt sattuisi olemaan, niin joko se olisi naapureiden kauhuksi luonnon valtaama tiheikkö tai -no ei ole oikeastaan vaihtoehtoja.
Nukkuminen on muutenkin huonoa, jotkut puutarhahommat pahentaisivat kipuja ja nukkuisin nykyistäkin huonommin. Ja muutenkin, mietin onko äitisi sitä sukupolvea, jolloin ei kyselty, mitä oikeasti haluaa elämällään. Ehkä hän on perheen ja perunamaan sijaan haaveillut tähtitieteilijän, tutkijan tai lentoemännän urasta. Ehkä hän on luonteeltaan alunperinkin ollut taivaanrannanmaalari, joka saa eniten irti haaveilusta eikä tekemisestä. Jos viimeinen, niin näkeehän hän vaivaa saavuttaaksen mahdollisuuden haaveiluun.
Ymmärrän jos on kipuja ja ymmärrän kyllä muutenkin että kaikki ei nauti samoista asioista. Mutta ihmetyttää näissä ihmisissä se että luulevat että muutkin oikeasti haluaisivat olla tekemättä mitään. Juuri esim tuolla puutarharyhmässä neuvotaan muitakin laittamaan soraa ja tuijia, kun kysytään ideoita puutarhaan. Eikä mitenkään leikillään, vaan tosissaan. Ja kauhistellaan miten paljon on vaivaa muiden ehdotuksista, vaikka niitä siis ehdotetaan jollekkin ihan toiselle ihmiselle ja vaivan taso on tyyliin lehtipuu, jonka lehdet saattaa joutua haravoimaan.
Tai tuo että sitä pidetään suorittamisena jos tekee elämässään yhtään mitään muuta kuin makaa paikoillaan.
Ap
Ymmärrystä löytyy hetkeksi, kun rautalankaa väännetään. Mutta äkkiä se unohtuu, ja palataan niihin opittuihin fraaseihin. Ihan yhtä tosissaan ne ehdottelijat ovat, jotka tyrkyttävät omia näkemyksiään ja kauhistelevat miksi joku haluaa ettei puutarha ole jatkuva työmaa. Jokainen saa sitten vaihtoehdoista valita oman jaksamisensa mukaan mihin tähtää. Kaikilla ehdottelijoilla on tarve kokea olevansa normaali, ja sen kokemuksen saa, kun on muitakin samaan ratkaisuun päätyviä.
Kirjoitit aloitukseen "Se kaiken tekeminen juuri on elämää". Miten tuo eroaa "Se kaiken tekemättömyys antaa aikaa nauttia" neuvosta? Molemmat ovat neuvoja, jotka sopii tyypiltään, asenteeltaan erilaisille ihmisille. Perään voi laittaa kauhistelun: "nyt istuu vain tv:n edessä" vs. "eläkkeelläkin raataa eikä osaa pysähtyä nauttimaan". Jne.
Jos vaikka minulla olisi se puutarha, jota en pysty hoitamaan, mutta olisi rahaa tehdä sille muutakin kuin antaa villiintyä, niin eikö ne soraa ja tuijia ole ihan käypä neuvo minulle, joka en tiedä mitä mahdollisuuksia on? Mitä minä tekisin ryhmässä, jossa kaikki vain neuvoisivat minua tekemään sellaista, johon en pysty? Varsinkaan, kun en tuntemattomille halua kertoa ja selitellä vaivojani, kun sitä ymmärrystä ei yleensä tule edes hetkeksi, "puutarhan hoito auttaa kipuihin!!!!1!" vaikka itse olisin viikossa sairaalassa. Erilaisuutta tarvitaan, jotta kaikki voisivat olla itseensä tyytyväisiä.
Kysy joku kerta äidiltäsi, mitkä on hänen lempiohjelmiaan. Miksi ne ovat hänen lemppareita. Kuka on suosikkinäyttelijä. Ja suosikkihahmoa. Entä jos kysyisit, lähtisikö hän kanssasi katsomaan teatteria, balettia tai oopperaa, mitä nyt sattuukaan olemaan. Ja pysähdy kuuntelemaan, jos äitisi haluaa kertoa. Ilman kiirettä.
Vierailija kirjoitti:
Jaksoiko hoitaa lapsena kuitenkin sinua?
Sivulta
Ei, ei tehty mitään yhdessä koskaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistan samanlaisen äidin. Ei puuhannut juuri mitään meidän lasten kanssa. Kesät makasi aurinkoa ottaen. Nyt vielä työelämässä. Mutta vapaa aika menee sohvalla tv tuijottaen. Kaikki muu on vaivalloista ja siitä kyllä valitetaan. Kuinka hän joutuu jotain tekemään.
Nämä ihmiset ovat hiljaisia maailmanpelastastajia, toisin kuin AP jonka hiilijalanjälki on varmasti mittava. Sitten olet täällä haukkumasaa muita?
Kyllä mustakin tuntuu että hirveän passiivisessa elämässä menee vähän elämä hukkaan. Että vain katselee televisiota jos olisi terveyttä ja aikaa tehdä vielä muutakin. Ainakin sosiaalista elämää ja jotain itselle mieluisia menoja olisi hyvä olla että pysyisi henksesti virkeänä.
Minuakin sukulaiset pitävät patalaiskana kun en tykkää juurikaan puutarhahoidosta, käsitöistä tms. Luen kuitenkin tosi paljon, opiskelen kieliä ja käyn kulttuurijutuissa.
Kuka mistäkin tykkää.
Ap, tajuathan oman ylemmyydentuntosi? Sinun kinnostuksen kohteesi ovat sinusta hyviä ja hienoja, toisen eivät.
Mä olen varmaan vähän kuin äitisi, kotona tykkään olla vaan ja katson suosikkisarjojani telkkarista mielelläni. Lomalla viihdyn kotona. Luen myös paljon, satoja kirjoja vuodessa, tykkään kuljeskella metsässä poluilla mutta suorittava liikunta ei ole mun juttu. Tykkään oleskella helppohoitoisella pihallani, jossa ei ole kitkettäviä kukkapenkkejä jne. Tykkään neuloa. Työssäni olen tehokas ja aikaansaava ja kotona ja vapaa-ajallani kaipaan aikaa palautumiseen.
On aika erilaista olla työssä, jossa tekee hommia itsekseen toimistossa kuin kohdata satoja asiakkaita joka päivä tai toimia vaativan ja meluisan lapsiryhmän kanssa. Mun työ kuuluu noihin jäljempiin.
Ulkopuolisten ja sukulaisten silmissä olen varmasti äärimmäisen laiska, he eivät nää minua työssäni ja mä saan lukemisesta, tv-sarjoista ja lähiluonnosta niin paljon iloa, etten tarvitse suorittava elämää tunteakseni, että elämässäni on sisältöä.
Mulla on ystäviä, jotka on ihan vastakkaisia, matkustelevat, harrastavat ja on koko ajan tuhat rautaa tulessa. Mä en jaksaisi sellaista mutta heille se sopii, ja silti tullaan juttuun ja on aina juteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka mistäkin tykkää.
Ap, tajuathan oman ylemmyydentuntosi? Sinun kinnostuksen kohteesi ovat sinusta hyviä ja hienoja, toisen eivät.
Mä olen varmaan vähän kuin äitisi, kotona tykkään olla vaan ja katson suosikkisarjojani telkkarista mielelläni. Lomalla viihdyn kotona. Luen myös paljon, satoja kirjoja vuodessa, tykkään kuljeskella metsässä poluilla mutta suorittava liikunta ei ole mun juttu. Tykkään oleskella helppohoitoisella pihallani, jossa ei ole kitkettäviä kukkapenkkejä jne. Tykkään neuloa. Työssäni olen tehokas ja aikaansaava ja kotona ja vapaa-ajallani kaipaan aikaa palautumiseen.
On aika erilaista olla työssä, jossa tekee hommia itsekseen toimistossa kuin kohdata satoja asiakkaita joka päivä tai toimia vaativan ja meluisan lapsiryhmän kanssa. Mun työ kuuluu noihin jäljempiin.
Ulkopuolisten ja sukulaisten silmissä olen varmasti äärimmäisen laiska, he eivät nää minua työssäni ja mä saan lukemisesta, tv-sarjoista ja lähiluonnosta niin paljon iloa, etten tarvitse suorittava elämää tunteakseni, että elämässäni on sisältöä.
Mulla on ystäviä, jotka on ihan vastakkaisia, matkustelevat, harrastavat ja on koko ajan tuhat rautaa tulessa. Mä en jaksaisi sellaista mutta heille se sopii, ja silti tullaan juttuun ja on aina juteltavaa.
Et sinä ole samanlainen kuin äitini. Sinähän teet asioita. Äitini ei oikeasti tee mitään. Hän ei myöskään tykkää niistä tv-ohjelmista joita katsoo, vaan valittaa niistäkin miten huonoja ovat. Olen ehdottanut netflixiä tms. mutta sellaisen käytön opettelemisestakin on vaivaa.
Ap
Mä koen olevani patalaiska taivaanran nanmaalari, toisaalta on mulla koti, lapset, lemmikit ja työ, jonka kaiken hoidan yksin. Että väkisinkin jotain joutuu tekemään, enkä koe näitä vaivaksi.
Muuten asiat joita tykkään tehdä vapaa-ajalla näyttäytyy muille helposti laiskuutena, etenkin semmoisille, jotka ovat kovin meneväisiä. Tykkään historiasta ja esihistoriasta, voin uppoutua esim. selvittämään mitä tapahtui Eyamin kylässä Englannissa vuosina 1665-1666 ja lukea siitä kaiken mitä löydän ja katsoa kaikki dokumentit. Katson google earth:stä kylän sijainnin ja tutkailen kaikki paikat. Sitten siirrynkin ihmettelemään kelttien alkuperää ja tutkin siitä kaiken mahdollisen. Tykkään muutenkin lukea, piirtää ja kirjoittaa. Äitini piti ja pitää tällaista yhä jonain turhana laiskotteluna ja siksi itselläkin mennyt pitkään hyväksyä, että olen tällainen ja haluan tehdä vapaa-ajallani näitä asioita.
Toisaalta lomalla mua ei saa rannalle makoilemaan, kun on pakko kiertää kaikki historialliset kohteet.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä vähän säälin ihmisiä jotka haluaa vain viihtyä elämässään. Mun on ollut pakko löytää merkitys ja tehdä asioita sen eteen.