Häpeätkös sitä, että et ole akateemisesta suvusta?

En todellakaan häpeä, tavan duunariperheestä ja aikaisin opittu että rahaa tehdään hyvällä ja ahkeralla työllä, usein paremmin palkattuna kuin akateemisilla. Mitä ihmettä tekisin jollain akateemisella tutkinnolla? 

Sukuni ei ole akateeminen. Isä ainoa suvustani, joka on yliopiston käynyt. Silti iso osa sukulaisistani ihan fiksuja ja pärjääviä, yritteliäitä ihmisiä. Minä ja siskoni opiskellaan yliopistossa. En tietenkään ymmärrä samalla tavalla akateemisia rientoja, kuin joku joka on akateeminen monessa polvessa, enkä niihin juuri ole osallistunut. Työpaikat on täytynyt hakea ilman suhteita. En koe, että taustani tekisi minusta jotenkin tyhmemmän tai vähemmän osaavan alallani, en häpeä taustaani.

Jos häpeää omaa sukuaan, häpeää samalla itseään, koska sieltä suvusta ne omatkin geenit ovat tulleet. 

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko akateemisista suvuista aloittajan kaltaisia narsisteja?

Toisinaan kyllä.

Koen akateemsiena lievää myötähäpeää, ettei joku (wannabe)akateeminen keksinyt parempaa provoa.

Veljeni on ekonomi, mutta muuten lähisuvussa ei ole yhtäkään akateemisesti koulutettua. Kuulun isän puolelta vauraaseen aatelissukuun ja äidin suvussa on varakkaita yrittäjiä ja maanviljelijöitä. En häpeä yhtään ajaessani uudehkolla mersulla maalaiskartanomme porteista ulos. Olen myös ollut Ulliksella Silliksellä. Oma koulutukseni on ylioppilas.

Olen akateemisesta perheestä. Ap on idarien perheestä.

Minä oon kateellinen sulle Ap. Oon koittanu kans kännissä trollailla tässä, mut ei vaan lähde. Sun ketju lähti heti lentoon.

En häpeä. Mun vanhemmat ovat duunareita ja toisella ei ole koulutusta ollenkaan. Olen iloinen siitä että mulla on ollut hyvä ja tasapainoinen lapsuuden perhe ja lämpimät välit kaikkien kanssa. En ole koskaan koulutusta osannut kaivata tai hävetä kun muut asiat ovat merkinneet enemmän. En aseta vaatimuksia lähimmille ihmisille muutenkaan, kelpaavat sellaisina kuin ovat.

Sukuakatemia? Onko jotain sukurutsan kanssa tekemistä?

Olen yrittäjäperheestä, itselläkin oli käytännönläheinen ammatti ennen kuin innostuin yliopisto-opintoihin ja luinkin sitten sukuni ekaks tohtoriks. Ei oikein istu mun identiteettiin nuo akateemiset ilottelut, mutta ei mua harmita vaikka toiset niitä harrastavat.

Joskus.

Olen vanhasta porvarisuvusta ja ylpeä porvari itsekin. Koulutus tietenkin ekonomi.

Myötähäpeää herättää nämä akateemiset ihmiset, jotka eivät tule akateemikkoperheistä.

En. Myötähäpeä tulee niiden puolesta, joille se on ainoa meriitti. Meidän suvusta kaikki omista vanhemmista taaksepäin on duunareita ja omasta ikäluokasta eteenpäin "akateemisia".

En häpeä, päin vastoin olen ylpeä äitini urasta johtajana kulttuuri ja myyntialalla, sekä isäni urasta ravintolapäällikkönä..

Toki joskus toivon että äiti ei käyttäisi alkoholia niin paljon, mutta sitä käytetään kyllä kaikenlaisissa piireissä.

Amk on akateeminen koulu samaan tapaan mitä yliopistotkin ovat. Kohta varmaan amkeista voi väitellä.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan häpeä, tavan duunariperheestä ja aikaisin opittu että rahaa tehdään hyvällä ja ahkeralla työllä, usein paremmin palkattuna kuin akateemisilla. Mitä ihmettä tekisin jollain akateemisella tutkinnolla? 

No niinpä. Rahalla kuitenkin saa kaljaa ja paljun. Tälläkin hetkellä moni maisteri istuu kotona kaljattomana. Onko tuo sitten elämää?

häpeän sitä, että edes tunnen akateemisia pönttöjä. se on sitä sakkia, jotka oikeasti luulevat olevansa jotakin. 

Vanhempani ovat akateemisia, olivat lähisukunsa ensimmäisiä, heidän sisaruksistaan osa akateemisia.

Ulliksen sillis vappupäivänä on vaivalloinen, joten vain pari kertaa olen ollut. Pitäisi koota eväät ja lähteä, vaikka voi nukkua rauhassa ja levätä jos on juhlinut aattona.

Pidän akateemisuudessa enemmän kirjojen lukemisesta ja älyllisistä virikkeistä kuin fiineistä juhlista. Tavallisista juhlista tanssimusiikkeineen nautin.