Mies kertoi ettei tunne mitään vauvaa kohtaan
Mieheni on ollut vauvan syntymästä saakka vauvaa kohtaan kovin etäinen. Ei helli eikä suukottele vauvaa, ei pitele sylissä ellei ole ihan pakko. Ei koskaan esimerkiksi töiden jälkeen ota vauvaa itselleen tai osoita halua olla vauvan kanssa tai hoitaa häntä.
Vauva on nyt kolmikuinen.
Mies kertoi tänään ettei oikeastaan tunne mitään vauvaa kohtaan, se on vain lapsi hänen mielestään ja sanoi suoraan ettei rakasta vauvaa. Sanoi tämän ihan rauhallisesti jutellessamme vanhemmuudesta.
En oikein osannut tuohon sanoa mitään, minusta niin kummallista. Tiedän että on äitejäkin jotka eivät alkuun tunne rakastavansa vauvojaan.
Mutta tuntuu vaan niin kylmältä kuulla tuommoista. Enemmänkin tuntuu että monet isät ovat innoissaan ja ylpeitä vauvoistaan ja töiden jälkeen haluavat edes pidellä sylissä.
Kommentit (26)
No ompa outoa! Onko teillä ollut hyvä suhde, ettei takana olisi vaan jotain epäilyä siitä, ettei vauva olisi hänen?
Voi mennä pidempään kuin kolme kuukautta, ennen kuin isän tunteet lasta kohtaan syvenevät.
Miehellä on oikeus mielipiteeseensä.
Parempi kai ettei hoidakaan tai ole lapsen kanssa, jos vauva tuntuu kuin objektilta. Ehkei hahmota sielua ja henkilöä, ihmistä?
Pitikö isä isyyslomaa? Vaatii paljon yhdessä oloa isältä, että luo kiintymyssuhteen. Harmi jos ei halua edes yrittää, mutta monella isällä kiintymys tulee myöhemmin, kun lapsen kanssa voi touhuta ja jutella.
Vierailija kirjoitti:
Voi mennä pidempään kuin kolme kuukautta, ennen kuin isän tunteet lasta kohtaan syvenevät.
Niin eihän tuollainen kolme kuukautinen osaa vielä edes hymyillä. Ei tuollaista osaamatonta vauvaa monikaan isä vielä rakasta.
Huomaa kyllä etteivät äidit ymmärrä isän tunteista mitään, kun pitävät tätäkin jotenkin poikkeuksellisena. Isät ja äidit eivät ole samanlaisia.
Vaikka itse en juuri pitäisi lapsesta niin todellakaan sanoisi sitä ääneen naiselle tai kenellekkään muulle. Nainen luultavasti suuttuisi siitä ja kertoisi sen ihan varmasti kaikille mahdollisille kavereilleen. Saisin vain leiman kylmänä ihmisenä ja lapsivihaajana. Sellainen leima vaikeuttaisi tulevaisuudessa kumppanin löytämistä varmasti.
Oletko ominut vauvan itsellesi? Ei miehillä synny tunnesidettä jos ei saa hoitaa vauvaa. Eli jätä mies lapsen kanssa yksin ja lähde itse lenkille tai kauppaan jne.
Kyllä vastuullinen mies osaa hoitaa vauvaa ilman tunnesidettäkin. Mahdollista heille vain aikaa yhdessä, lähde itse vaikka lenkille sillä aikaa. Kyllä se rakkauskin sieltä jossain vaiheessa ilmestyy, kunhan he viettävät yhdessä aikaa.
Nämä on näitä asioita mistä ei puhuta. Kun ei äiti tunne mitään tai isä. Jos on vaativa itsensä suhteen se aiheuttaa häpeääkin ihmisessä, tunnetta kun ei voi pakottaa. On oikeastaan väärin vaatia vanhemmilta välitöntä rakkautta vain siksi että kyseessä on oma lapsi. Varsinkin miehille voi olla siteen muodostaminen vaikeaa koska heille se lapsi vain ilmestyy ilman vaivannäköä. Vähän kuin lemmikin ottaisi. Mutta jos nyt jotain pseudobiologiaa tähän laittaisi niin moni mies menee omistaminen edellä. Jos ei rakasta naista ja koe sitä omakseen niin lapsikin on silloin yhdentekevä. Siksi on hyvin oleellista perheen kannalta että mies on rakastuneempi kuin nainen. Se näkyy silloin myös yhteytenä lapseen.
Minä sanoisin että miehelle on tullut "baby blues" eli synnytyksen jälkeinen masennus joka tutkimusten mukaan voi tulla myös tuoreelle isälle. Monesti taitaa kyse olla shokista että elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut ja tämä pieni nyytti tässä sylissä on nyt täysin meidän vanhempien varassa. Jotain vihamielistä oli myös tuossa kommentissa sinua kohtaan - syyttääköhän mies sinua alitajuisesti muuttuneesta elämäntilanteestaan?
Ehdottaisin miehelle neuvolan kautta keskusteluapua.
Mulla kesti 6kk, että rakkaus syntyi. Olen äiti. Ihan normaalia tämäkin on. En kyllä olis kaivannut ketään arvostelemaan siihen viereen. Anna miehelle aikaa. Seuraavassa rauhallisessa keskustelussa voit tuoda esiin sen, että suhde syntyy vuorovaikutuksessa, eli jos mies ei vietä aikaa, niin ei kyllä opikaan rakastamaan. Mulla meni 6kk, vaikka imetin ja olin kotona vauvan kanssa. Mun tunteet olis heränny varmaan vasta kun lapsi on 10v., jos olisin ollut töissä ja iltaisin vähän pidellyt sylissä (jos joku pakottaa).
Ei ole kovin harvinaista ettei tunteita heti tule. Kannustaisin miestä kuitenkin hoivaamaan lasta ja olemaan myös kahden kesken lapsen kanssa. Lähde sinä lenkille, kauppaan, ystäviä tapaamaan ja mies viettää aikaa lapsen kanssa.
Ei sillä ole mitään väliä, kunhan hoitaa velvollisuutensa kotitöiden ja lastenhoidon suhteen, eikä jätä sinua yksin.
Mites teillä tuo perheen perustamisen suunnittelu meni? Oliko lapsi ihan yhteinen toive vai vaan toisen?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itse en juuri pitäisi lapsesta niin todellakaan sanoisi sitä ääneen naiselle tai kenellekkään muulle. Nainen luultavasti suuttuisi siitä ja kertoisi sen ihan varmasti kaikille mahdollisille kavereilleen. Saisin vain leiman kylmänä ihmisenä ja lapsivihaajana. Sellainen leima vaikeuttaisi tulevaisuudessa kumppanin löytämistä varmasti.
Kyllähän sitä onkin aika kylmä ihminen jos ei rakasta omaa lastaan ja miettii vain miten tuo rakkaudettomuus lastaan kohtaan vaikuttaa seuraavan parisuhteen löytämiseen kun lapsen äiti on suuttunut. Mutta toki ymmärrän että tuollaisen ajattelumaailman haluaa salata muilta.
Täysin normaalia.