Muita, joiden deittailua ja sosiaalista elämää värittää "väärä" sosiaalinen ikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin.

Miksi, jos toinen nauttii elämästään?

Näin nuorempana nauramme tollaisille. Onko jäänyt nuoruus elömättä?

T. 21v

On saattanut jäädäkin. Se on mielestänne naurun asia? Ja kukapa sen toisaalta määrittelee, miten missäkin iässä tulee elää. Mielestäsi ap:n tulisi elää elämää, jota ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Varsinkin näin 30-35v kohdalla omat ikäiseni tuntuvat todella poteroituneilta, väsähtäneiltä, jämähtäneiltä ja passiivisilta. Ei ole samanlaista intohimoista suhtautumista tulevaisuuteen ja uusiin asioihin kuin aiemmin. 

Hauskaa, miten erilailla sama asia eri kulmista näyttäytyy. Näin kolmevitosena löydän onnea juurikin pysyvyydestä ja siitä, että olen saanut rakennettua elämän mieleisekseni. On ihana koti, mukava vakityö, muutamat mieleiset harrastukset. Ihanaa, kun kaikki pysyy ennallaan ja kodinhoito ja pyykinpesu ovat piristäviä, nautinnollisia rutiineja. En kaipaa sen suurempia uusia asioita, en nauti tapahtumista vaan olen mieluummin kotona, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Varsinkin näin 30-35v kohdalla omat ikäiseni tuntuvat todella poteroituneilta, väsähtäneiltä, jämähtäneiltä ja passiivisilta. Ei ole samanlaista intohimoista suhtautumista tulevaisuuteen ja uusiin asioihin kuin aiemmin. 

Hauskaa, miten erilailla sama asia eri kulmista näyttäytyy. Näin kolmevitosena löydän onnea juurikin pysyvyydestä ja siitä, että olen saanut rakennettua elämän mieleisekseni. On ihana koti, mukava vakityö, muutamat mieleiset harrastukset. Ihanaa, kun kaikki pysyy ennallaan ja kodinhoito ja pyykinpesu ovat piristäviä, nautinnollisia rutiineja. En kaipaa sen suurempia uusia asioita, en nauti tapahtumista vaan olen mieluummin kotona, jne.

Niin, ihan samalla lailla AP on rakentanut elämänsä mieleisekseen ja nauttii siitä, että se on sellaista kuin se on. Erona on vain, että suurimmalle osalle AP:n ikätovereista se ihanne-elämä on enemmän tuollaista kuin sinä kuvailet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin.

Miksi, jos toinen nauttii elämästään?

Näin nuorempana nauramme tollaisille. Onko jäänyt nuoruus elömättä?

T. 21v

Minä olen sitä nuoruuden elämistä niille parikymppisille, joita tapailen.

👌

Minulla oli parikymppisenä pari tuollaista itseäni paljon vanhempaa ystävää. Kumpikin ystävyys hiipui, kun tajusin menneeni henkisesti heistä kummastakin ohi. Kumpikin oli vähän epävakaa ja traumoja menneisyydessä, mikä oli esteenä aikuiseksi kasvulle.

Esikuvani on aina ollut boheemi kuvaamataidon opettajani, joka viis veisasi muiden mielipiteistä. Kerran hän poltti pilveä meidän entisten opsikelijoiden kanssa, ja se oli kyllä upeaa.

Mikään ei ole niin naurettavaa kuin aloittajan kaltaiset mukanuoret, jotka höpisee sosiaalisesta iästä ja tunkee itseään reilusti nuorempien seuraan ja kuvittelevat sillä tavalla nuortuvansa. Vanhoja akkoja ja ukkoja, yök!

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Varsinkin näin 30-35v kohdalla omat ikäiseni tuntuvat todella poteroituneilta, väsähtäneiltä, jämähtäneiltä ja passiivisilta. Ei ole samanlaista intohimoista suhtautumista tulevaisuuteen ja uusiin asioihin kuin aiemmin. 

Keski-ikäistyessä myös tavoitteet ja intohimot siirtyvät vähän eri levelille. Haaveet liittyvät pidemmän tähtäimen asioihin, eikä niihin liity enää impulsiivisia innostumista vaan pikemminkin harkintaa ja suunnittelua.

Festarit, reissut ja baarit ihmissuhdesekoiluineen on nähty jo, ei niistä viitsi enää innostua kun ne on tylsiä juttuja jo.

Nuorena kaikki on tietysti uutta ja ihmeellistä. Muistan kyllä miten olin itsekin hurahtanut reissaamiseen Aasiassa, se oli hienoa silloin kun sen aika oli. Nyt innostun ihan muunlaisista jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin naurettavaa kuin aloittajan kaltaiset mukanuoret, jotka höpisee sosiaalisesta iästä ja tunkee itseään reilusti nuorempien seuraan ja kuvittelevat sillä tavalla nuortuvansa. Vanhoja akkoja ja ukkoja, yök!

Etkö tiennyt, että harrastamalla seksiä nuorten aikuisten kanssa saa vietyä osan heidän elämänvoimastaan? Jos tämä vinkki ei ole nyt ajankohtainen, laita muistiin tulevaisuutta varten.

Voi olla väärä paikka hankkia sympatiaa tähän asiaan. Menevät ihmiset eivät hengaile tällä palstalla, jos hengailevat millään palstoilla ylipäätään. Varmasti tiedätkin tämän jo, mutta tietyissä harrastuksissa kuten teatterissa on hyvin laaja ikähaarukka. Tällaisissa ympyröissä ei merkkaa niin paljon minkä ikäinen olet vaan minkälaisesta elämästä tykkäät. Ei teatterin harrastaminen ole edes mahdollista sellaiselle ruuhkavuosi-Ritvalle, joten automaattisesti mukana on enemmän omaan elämäntapaan sopivaa porukkaa.

Hyvä! Olet ymmärtänyt elämästä jotakin oleellista, mikä monelta jää piiloon.

Minulla on vähän erilainen ongelma. En ole näin nelikymppisenä kokenut elämässäni juuri mitään - minusta riippumattomista syistä joita en tässä nyt avaa - ja siksi olen kai aika lapsellinen edelleen. Kiinnostuksenkohteeni ovat aika lapsellisia. Ei mitään biletystä; eri tavalla lapsellisia, mutta kuitenkin.

Mutta en silti kuvittele olevani mitenkään erityisen nuorekas - mikään "one of the kids" - enkä viihdy nuorten ihmisten seurassa. Itse asiassa en ymmärrä nuoria ihmisiä sen enempää kuin itsenikään ikäisiä.

Tuntuu ettei minulla ole sukupolvea ollenkaan.

On otettava se, mikä otettavissa on. Normojen mieltymyksiä ei kuitenkaan saa muutettua, joten jos pitää vaihtaa kaveripiiri kerran kymmenessä vuodessa, näin se sitten menee.

Onko muita?

Nuorten seura pitää virkeänä, vanhempien antaa perspektiiviä. On rikkaus, jos ystäväpiiriin kuuluu eri-ikäisiä ihmisiä, mutta aina se ei ole tietenkään omista haluista kiinni.