Lue keskustelun säännöt.
Miten selviän 18-vuotiaan lapseni kanssa?
23.08.2023 |
Lapsi muutti vastikään asumaan itsekseen. Olisi saanut olla vielä kotona, mutta väkisin halusi "itsenäistyä".
Tämän hetkinen tilanne on se, että hän juo ja juhlii liikaa (joka laskee mielialan maihin), rahat on vähän väliä loppu, ei pysty juuri olemaan yksin kotona, tulee meille potemaan krapuloitaan osallistumatta vapaehtoisesti esim. kotitöihin. Sekoilua kännissä jne jne. ja sen jälkeen kovat ahdistustilat hänellä.
Alan olla itse todella uupunut huolesta ja rakkaudesta sekä myös v*tutuksesta.
Tänään otan asiat ensimmäistä kertaa vakavasti puheeksi hänen kanssaan.
En olisi etukäteen uskonut, millainen kriisi tästä tulee.
Lisäksi tunnen itseni huonoksi vanhemmaksi, kun lapsen tilanne aiheuttaa minussa negatiivisia tunteita.
Voihan äitiyden ihanuus ja tuska!
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistille porttikielto. Et anna sille rahaa etkä päästä sitä luoksesi potemaan krapuloita
En allekirjoita ajattelutapaasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokaa säännöt, miten hän voi vielä 'hyötyä' sinusta. Saako rahaa, ruokaa, vaatetta yms. Sekä siitä, milloin on sopivaa tulla käymään kotiin, sekä miten siellä osallistutaan hommiin. Rakkautta ei tarvitse rajoittaa, mutta hyötysuhde ei voi olla rajaton.
Juuri näistä asioista haluan tänään hänen kanssaan keskustella. :)
Ap
Myötätuntoa ja tsemppiä täältä. Olen vähän samassa tilanteessa oman 18-vuotiaani kanssa. Hänkin olisi voinut asua kotona vielä, mutta on odottanut täysi-ikäistymistä kuin kuuta nousevaa muuttaakseen pois ja saadakseen päättää itse omasta elämästään.
Meillä tilanne on se, että juo ja juhlii, mutta krapulat kärsii omassa kodissaan. Hoitaa koulun ilmeisesti hyvin ja samoin työt, kantaa ylipäänsä vastuun velvoitteistaan. Päihteiden käyttö ja sen vaikutus mielialaan huolestuttaa, tyttö on autismin kirjolla ja mielenterveydessä on haasteita. Ottaa etäisyyttä kotiin ja vastaa heikosti edes viesteihin. Mitään apua ei ota vastaan (esim. terapiaa tai lääkitystä).
Vierailija kirjoitti:
Myötätuntoa ja tsemppiä täältä. Olen vähän samassa tilanteessa oman 18-vuotiaani kanssa. Hänkin olisi voinut asua kotona vielä, mutta on odottanut täysi-ikäistymistä kuin kuuta nousevaa muuttaakseen pois ja saadakseen päättää itse omasta elämästään.
Meillä tilanne on se, että juo ja juhlii, mutta krapulat kärsii omassa kodissaan. Hoitaa koulun ilmeisesti hyvin ja samoin työt, kantaa ylipäänsä vastuun velvoitteistaan. Päihteiden käyttö ja sen vaikutus mielialaan huolestuttaa, tyttö on autismin kirjolla ja mielenterveydessä on haasteita. Ottaa etäisyyttä kotiin ja vastaa heikosti edes viesteihin. Mitään apua ei ota vastaan (esim. terapiaa tai lääkitystä).
Tunnen tuskasi. Paljon voimia!
Ap
Mut vähän niinkuin hylättiin jo 18 vuotiaana; sain asunnon ja sinne vanhemmat kärrättyään jättivät yksin selviytymään. Seurauksena alkoholisoiduin, jouduin ongelmiin. Yhä samalla tavalla äiti mua kohtelee 80 vuotiaana. Ei välitä yhtään mitään miten mulla menee. Joten saa elää yksinäistä vanhuutta. Julmaa ehkä mutta tilanne ei ole muuttunut miksikään vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa helpottunut olo. Juteltiin, ja sieltä tuli paha olo ja suru ulos. Nyt tiedän, että lapsi mm. kokee yksin olon pelottavana ja ahdistavana.
Hän ei omien sanojensa mukaan juo kuitenkaan ikäviin tunteisiin, vaan kokee juhlimisen olevan ikään kuuluva ohimenevä vaihe.
Tarjosin mahdollisuutta muuttaa tänne. Hän miettii vielä.
On nyt toistaiseksi pääasiassa meillä, pelisäännöistä on sovittu.
On yksittäisiä öitä silloin tällöin omassa asunnossaan ja minä menen sinne välillä seuraksi. Jospa harjoittelu tuottaisi tulosta.
Juteltiin paljon muustakin ja ymmärrämme toisiamme taas vähän paremmin. Kyllä tästä jotenkin selvitään.
Ap
Luokaa säännöt, miten hän voi vielä 'hyötyä' sinusta. Saako rahaa, ruokaa, vaatetta yms. Sekä siitä, milloin on sopivaa tulla käymään kotiin, sekä miten siellä osallistutaan hommiin. Rakkautta ei tarvitse rajoittaa, mutta hyötysuhde ei voi olla rajaton.