Kukahan on vuorossa nyt?

Soramurenoiden hiertämällä kivellä istuessa
tuuli käy kitkerästi vastaan
ja aallot uhoaa kuin keskenkasvuiset kehonrakentajat.
Minä en jaksa välittää
Minä olen väsynyt
Aika on pysähtynyt kiven kyljen jäkäliin

Olenko enää olemassa?

Etäämpää kuuluu ivallinen nauru
Minä väsyin ihmisiin
Kyllästyin ilkeämielisiin silmänvilkahduksiin
Jatkuvaan kilpailuun
Tallottuihin arvoihin
Ihmisen alennustilaan
Kotimatkalla oksensin

Haluan tästä pois

Hän kyttää missä olenkin
Kun puhun jollekin,
hänen selkänsä ilmestyy ovenpieleen
Mietin, luuleeko hän olevansa
näkymätön selin
Onko minulla oikeutta puhua rauhassa
edes siitä, miten närästää?

Arvomaailmaa voi muuttaa
kohteiden mukaan
Sinulla on ihmisarvo
Sinulla ei
Kokonainen tulevaisuus kirjoitetaan
välinpitämättömyyden näkymättömällä musteella
viattomien lasten ihoon

Minulle hän sanoo toista
ja toiselle toista
Minua ei huvita tällaiset pelit
Toistan kuin papukaija eteenpäin
hänen epätotensa
piittaamatta repeävistä tuulihousuistaan

Enää hän ei voi pitää minua silmätikkuna

Kukahan on vuorossa nyt?