Miten vanhempana suhtautua lapsen psykiatriseen tutkimusjaksoon

Meille on lapsemme raivokohtausten vuoksi ehdotettu psykiatrista tutkimusjaksoa. Koville ottaa vanhempana tämä ilmeisesti edessä oleva prosessi. Miten kertoa siitä muille? Kuinka asian osaisi ottaa luontevasti kun tunne vanhemapana on lähinnä epäonnistuminen? Ja tavallaan myös häpeällinen.

Voiko tutkimusjako pahentaa lapsen oireilua ja kuinka lapsi kestää eron perheestään ja kavereistaan kun osasto on viikko- osasto?.