aspergerin oireyhtymä

on jonkinasteinen Aspergeri. Hän on jo teini nyt. Muistan että jo pienenä vauvana oli hirveän itkuinen (kuuluu siihen usein), sitten ei oikein leikinnyt muiden kanssa. Se sosiaalinen kanssakäyminen ei ollut samanlaista kuin mun oman pojan. Leikki kyllä mut ei silti leikkinyt. Vaikeaa selittää. Istui ja katseli jotain esim naruja tunnin. joskus istui pöydän alla ja seurasi muiden leikkejä (kun oli vähän isompi). Jos esim luokassa näkee lattialistat on PAKKO mennä HETI niitä seuraamaan että mihin ne johtaavat. Muut lapset (mun) ovat aina sanoneet että hän on niin outo että ehkä ne huomaa että käyttäytyy erilailla. Millä lailla sun poika pistää silmään?

Pienestä asti hirmu itkuinen, ja nukkui tosi huonosti. Vähän kun kasvoi, alkoi saada järkyttäviä raivareita jos joku asia ei sujunut niin kuin hän tahtoi, hävisi lauta pelissä..sai väärän merkkisen jätskin..



Sitten oli kiinnostus jotain ihme juttuja kohtaan ja niissä olikin ihan tosi hyvä. Esim. tunnisti kartasta kaikki maailman maat ja osasi yhdistä niihin oikeat liput 5 v:nä.

kouluikäisenä ihan mestari tietokoneen kanssa.



kavereita ei oikeastaan ikinä ollut. Jotenkin ei vaan osannut olla muiden kanssa..



liikunnallisesti selvästi muita jäljessä.



Rutiinit tarkkoja, aina saatava tietty murolautanen, oikeanlainen haarukka..



kosketus herkkä, ei tykännyt olla sylissä, ei tykännyt silityksistä, sukkien saumat hankaa, samoin housujen...



Neuvolassa äitini yritti sanoa, että jotain vikaa on pojassa, neuvola täti sanoi höpöhöpö, kuuluu ikäkauteen.



15 v sai lopulta asperger diagnoosin kun joutui pitemmäksi aikaa sairaalaan käytöshäiriöiden, masennuksen ja ties minkä takia.



Nyt äiti ymmärtää missä meni vikaan ja miksi käyttäytyi niinkuin käyttäytyi. Elämä olisi ollut silloin helpompaa, jos olisi tiennyt missä vika. Sanottiin vaan normaaliksi lapseksi.. Äiti ei jaksanut väittää vastaan kun oli henkisesti niin uupunut hankalan lapsen hoidosta..

assin olemassaolon. Poika on kummajainen, outo hyypiö, ei kavereita, rakastaa tietokonettaan yli kaiken.



Oppi myöhään puhetta ja kun puhui siinä oli joku ihme nuotti. Ruoan kanssa oli ja on edelleen ronklaaja eri raaka-aineet pitää olla erillään. Ei syö hedelmiä eikä marjoja eikä juuri kasviksiakaan.

Minun oma rakas neljävuotiaani on tod.näk. asperger-lapsi ja tutkimukset ovat käynnissä. On sydäntäsärkevää kun hän sanoo ettei hänellä ole ketään kavereita ja muut eivät halua koskaan olla tarhassa hänen kanssaan; hän huomaa jo nyt olevansa erilainen koska pystyy lukemaan sen muiden käytöksestä. Toivottavasti löytyy sellaisiakin vanhempia jotka kasvattavat lapsensa ajattelemaan erilaisista ihmisitä jotenkin muuten kuin että ne ovat kummajaisia...