Mies meinaa, että vain minulla on velvollisuus keskustella, mutta hänellä ei.
Kuulemma ihmissuhde edellyttää keskustelemista. Sen hän kuulemma ymmärtää.
Mutta kun ehdotan, että hänen tulisi osallistua keskustelemiseen tasavertaisesti, niin sitten alkaa selitykset. Keskusteleminen ei johda mihinkään, joten se ei kannata. Minä en kuuntele häntä enkä huomioi hänen puheitaan.
Niinpä hän ei ole puoleen vuoteen puhunut kerrallaan yhtä sanaa enempää. Minä olen jatkanut puhumista normaalisti.
Nyt kun minä en enää haluaisi jatkaa suhdetta, koska eihän tässä mitään suhdetta ole, kun ei keskustella. Niin hän puolestaan haluaisi jatkaa suhdetta, ja pitää keskustelemista oleellisena osana suhdetta. Mutta ei halua itse olla se, joka keskustelee.
Luonnollisestikin minulle on tässä viime kuukausina tullut aika paljon ikäviä yllätyksiä, kun en tiedä mitä mies meinaa, mitä touhuaa ja mitä suunnittelee ja miten elää. Kun hän ei kerro, niin minä en tiedä. Hän sen sijaan tietää kaiken, sillä kyllä minä kerron, näytän esimerkkiä puhumisesta, olen avoin, koska minusta salailu ei edistä asioita.
Blääh. Ihan mitä vain ajatuksia asiasta kaipaisin.
Kommentit (5)
Meillä on sama ongelma. Mies ei kerta kaikkiaan osaa keskustella. Mutta joutavaa paskaa kyllä puhuu senkin edestä, että onnistuu minut suututtamaan aina silloin tällöin. Vitsit minusta meinaa mennä yli sallitun rajan.
Tässä meillä on opettelemista. Eihän tässä ollakaan oltu yhdessä kuin kohta 30 vuotta.
Sinulla on siis puhumaton ukko.
Jos kovasti kärsit tilanteesta, jätä sika.
Mutta jos haluat olla parisuhteessa, vaihtaminen uuteen tuskin auttaa. Yli 90 prosenttia miekkosista on niitä puhumattomia tai ryhtyy puhumattomaksi, ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on siis puhumaton ukko.
Jos kovasti kärsit tilanteesta, jätä sika.
Mutta jos haluat olla parisuhteessa, vaihtaminen uuteen tuskin auttaa. Yli 90 prosenttia miekkosista on niitä puhumattomia tai ryhtyy puhumattomaksi, ennemmin tai myöhemmin.
Onko oikeasti näin?! Minulla on ihan normaalisti puhuva ja keskusteleva mies. Ihan maalaisjuntti vieläpä, ja silti normaali. Onko se todellakin noin harvinaista?
Ap kuvasi mielestäni pikemminkin jotain henkistä vallankäyttöä kuin tavallista puhumattomuutta. Mies ilmeisesti tykkää pitää kaikki kortit piilossa omissa käsissään, kun ei kerro mitään ap:lle. Sitten ap:lle tulee jatkuvasti ikäviä yllätyksiä, mitä hän kuvaa. Normaali kommunikaatio veisi mieheltä vallantunteen. Mies myös asettuu puhumattomuudellaan ap:n yläpuolelle, hän ei hyväksy velvollisuudekseen kommunikoida tasaveroisesti ap:n kanssa.
Siitä olen iloinen, että nyt mies vihdoin avasi vähän tätä ristiriitaa, että haluaa olla suhteessa, mutta silti ei puhu. Käytännössä pitää siis ihan mykkäkouluja. Olen ihmetellyt, että miten mies voi sanoa, että haluaa olla suhteessa, kun mitkään teot eivät tue tuota sanomista.
Ei hän asiaa nytkään paljon avannut, vaan minä arvuuttelin eri versioita, joihin hän sitten vastaili niukasti kyllä / ei. Mutta ymmärsin, että ilmeisesti hän ei koe mitenkään velvollisuudekseen osallistua keskustelemiseen.
Ap