Lue keskustelun säännöt.
Ulkomaalainen anoppi ajaa minut hulluuden partaalle...
19.12.2006 |
... eli mies ja äitinsä ovat venäläisiä. Tämä anoppi on alusta asti " jumaloinut" minua, poikansa vaimoketta, koska olen hänen " hulttio" poikaansa rakastunut. Anoppi vaan ei osaa olla luonnollinen seurassani, kokoajan tyrkyttämässä jotakin syötävää ja kyselemässä miten minä voin... Istusi alas ja olisi rento ja juttelisi niitänäitä muttakun ei, pojastansa kyselee jatkuvasti tyyliin juoko paljon (noh venäläinen kun on niin joo kyllä juo=)!), mihin käyttää rahansa (sehän ei oikeastaan anopille kuulu), miten viihtyy työssään (mistä minä sen tiedän)? Voisi mielestäni siis kysellä poikansa asioista häneltä itseltään!
Lisäksi anoppi puhuu hiukan huonosti suomea eikä meillä ole muuta yhteistä kieltä, enkä aina viitsisi puhua hitaasti ja korostetun selkeästi jotta hänkin ymmärtäisi mistä puhutaan, hän on itse naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja miehensä korjaa anopin puhetta kokoajan. Anoppi toivoisi minunkin korjaavan hänen sanomisiaan jos sanoo jotain väärin... En vaan jaksaisi olla jatkuvasti korjaamassa jos kerran kumminkin ymmärrän mitä tahtoo sanoa!
Miehelläkin menee äitiinsä hermot kun kokoajan stressaa siitä pidänkö minä hänestä ja miten saisi minut pitämään hänestä enemmän....
Totuus (jonka miehenikin tietää) on, että en voi sietää tätä naista kovin pitkiä aikoja kerrallaan!
Huoh.... onko muilla kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäläiset aina liiottelevat tunteitaan (tai ainakin meistä jäyhistä suomalaisista tuntuu siltä). Itse olen jonkin verran matkustellut Venäjällä ja tavannut monia samanlaisia vanhempia naisia - no, eivät ole anoppejani, mutta tutulta kuulostaa!
Siellä vain ollaan ihmisläheisempiä, kuten monissa muissakin kulttuureissa, ja siellä esim on normaalia, että isovanhemmat ovat todella kiinni nuoren perheen arjessa. usein jopa asutaan yhdessä, koska ei ole varaa asua erikseen. Tai mummot hoitavat lapsiaan, jotta vanhemmat voivat käydä töissä jne.
Siellä anopit ja apet ovat kyllä ihan osa arkipäivää ja mukana nuoren perheen elämässä. Ei anoppisi pahaa tarkoita, hän vain on tottunut siihen, että äitien ja isien tulee huolehtia myös aikuisten lastensa asioista. Se on maan tapa siellä. Perheen käsite Venäjällä on laajempi kuin Suomessa.
venäläiseen kulttuuriin.... mutta kyllä mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi voida kommunikoida oman poikansa kanssa suoraan eikä minun kauttani. itse olen hiljaisen puoleinen enkä koskaan ole ollut innostunut kertomaan asioistani ulkopuolisille asioista mitään ymmärtämättömille! Kyselee minulta usein ohjeita omiensa ja sukulaiistensa vaivojen hoitoon (olen sairaanhoitajana lasten osastolla) eikä voi ymmärtää etten osaa sanoa miten hänen äitinsä pitäisi toimia Venäjällä jonkun sairautensa hoidon suhteen!
ap
Oma suomalainen anoppini on jäyhä, katkera ja passiivis-aggressiivinen - aivan tyypillinen oman sukupolvensa anoppiedustaja. Tänä jouluna olen taas jollain tavoin loukannut häntä, koska joulukortti tuli ainoastaan hänen poikansa nimellä. Minua & lapsia ei edes mainittu ja kortti oli signeerattu " t: äiti ja isä" . Nyt saan taas sitten arvuutella, mitä tällä kertaa olen tehnyt loukatakseni tätä kaikkien horror-anoppien keihäänkärkeä. :=)
Opettele kertomaan jotain ympäripyöreätä. Jos tiedät etukäteen anopppisi tulosta, niin mieti jo etukäteen jotain turhanpäivästä kerrottavaa, eli ota SINÄ etulöyntiasema ja ala kertomaan, miten olitte siellä ja teitte tätä ja Voooooi, miten ihana hänen poikansa olikaan, kun hän huomasi sanoa niin ja tehdä näin=)
Toimii varmasti!
Ovat todella huolehtivaisia ja hyväntahtoisia....