Mitä kivaa vaimolle kotiin kun tulee vauvan kanssa kotiin sairaalasta.

Osta nätti kukkakimppu ja joku lahja vaimollesi. Ja hoida vauvaa ekat päivät niin että vaimosi saa nukkua (paitsi syötöt jos imettää).

Vierailija kirjoitti:

Osta nätti kukkakimppu ja joku lahja vaimollesi. Ja hoida vauvaa ekat päivät niin että vaimosi saa nukkua (paitsi syötöt jos imettää).

Ekat päivät on vaimon aika tutustua ja lähentyä vauvan kanssa, ei silloin nukuta sinä aikana kun vauva on hereillä, mutta vauva kyllä nukkuu enemmän silloin, jolloin äidillekin jää enemmän aikaa tehdä muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko vaimo sairaalassa yksin synnyttämässä?

  Mieshän ei voi synnyttää. Voi hän tietysti olla siellä kädestä pitämässä, mutta minun ollessani TYKS:ssa ei sinne saanut tuoda miestä synnytykseen. Eipä olisi ollut paljon apuakaan, kun varsinkin toinen kerta oli erityisen hankala ja olimme molemmat vaarassa kuolla. Olisi vain hermoillut.

Itse ilahduin suuresti, kun mies oli siivonnut kaikki paikat. Oli puhtaat lakanat ja kaikkialla puhdasta ja raikasta. Kukkiakin hän oli tuonut maljakkoon. Jääkaapissa oli hyvää ruokaa.

Saimme rauhassa syventyä ihanaan vauvaamme, kun kotona oli kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko vaimo sairaalassa yksin synnyttämässä?

Kyllä minä olin mukana synnytyksessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nussit naapurin pirkkoa olohuoneen sohvalla takaapäin ja sanot vaimolle, että: -Ai kato moro! Sinuakin näkee. Ja vie tuo postimiehen tuotos ulos kodistani ja poistu itse samalla oven avauksella.

Tampereella näköjään seonnutta porukkaa.

Opettelevat vielä väistelemään ratikoita ja ovat siksi vähän pyörryksissä. Kyllä ne siitä tokenee. Ainakin toivotaan että niin käy.

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika mitä huuhaata, synnytys on aivan normaali tapahtuma eikä siitä tarvitse mitaleja jakaa tai miehen ryhtyä johonkin urotekoihin, eihän se nainen ole sairas.

Ehdottiko joku että mies kiipeää Annapurnalle pelastamaan loukkaantuneita vai mitä sä keuhkoat?

Ala pitämään päiväkirjaa. Äläkä tänne sepitä näitä tarinoitasi. Ketään ei kiinnosta.

Onnea teille!

Isoin asia tosiaan on että koti on siivottu ja ruokaa on valmiina ja huolehdit itsenäisesti kaupassa käynnin ainakin pari viikkoa. Joku pikku lahja ja kukat tietysti ilahduttaa.

Imettäminen vie todella paljon energiaa, itse nautin kun mieheni teki mulle imetys nurkkauksen jossa oli kunnon nojatuoli, vieressä pieni pöytä jossa oli pientä purtavaa, pähkinöitä ja suklaata, suklaa auttaa maidon nousuun. Ja lisäksi vesikannu ja lasi, imetys myös janottaa kovasti. Niin ja sit jotain kivaa luettavaa tai lue äidille kirjaa seurana kun hän imettää.

Yleensä sanotaan että AUTA äitiä lapsen hoidossa, minusta se on vaan väärä asenne, sillä luodaan alusta asti asenne että äiti on pää vastuussa ja isä sitten vähän auttelee jos haluaa/jaksaa. Minun neuvoni siis on että ota myös itse vastuu omasta lapsestasi ja vaihda vaippoja aktiivisesti, käy vaunulenkeillä jotta äiti saa levättyä. Omaksu siis asenne ettet ole autaja vaan yhtälailla vastuussa kuin äitikin🙂

Onnea uuteen elämän tilanteeseen, aluksi kaikki on uutta ja erilaista, väsymyskin painaa ja saattaa jännittää kuinka tästä selvitään. Hyvin se menee, tärkeintä lapsen elämässä on lopulta se että hänestä välitetään, on puhtaat vaatteet, vanhemmat on aina lapsen läsnäollessa selvinpäin ja kotona ei ole väkivaltaa, jos nuo pystyy toteuttamaan voi itselleen sanoa että olen hyvä vanhempi🥰

Vierailija kirjoitti:

Ala pitämään päiväkirjaa. Äläkä tänne sepitä näitä tarinoitasi. Ketään ei kiinnosta.

Nämä kyllä kiinnostelee kuten ketjun pituudesta näkyy. Toisaalla huudellaan käytännössä tyhjille seinille samoja juttuja ja ketään ei enää kiinnostele.

Miten vaimosi voi tänään?

Siivottu koti, tyhjät roskikset ja astianpesukone. Ruokaa runsaasti jääkaapissa. Jos haluat liittosi kestävän, niin ylitöistä sovi yhdessä vaimosi kanssa, samoin muistakin ylimääräisistä (harrastus/hupi)menoista.

Suurinta osaa uusista isistä se kotielämä lasten- ja kodinhoitoineen alkaa kyrsiä muutaman kk jälkeen. Suurin osa heistä pyrkii olemaan mahdollisimman paljon kotoa pois, ettei tarvitsisi tehdä lastenhoitoa/kodinhoitoa. Sitten tulee ero, ja suurimmalle osalle miehistä ihan puskista "kun meillähän oli niin hyvin". Niin, MIEHELLÄ oli hyvin kun ensin oli melkein joka päivä (yli)töissä viiteen ja kuudelta olikin sitten jo salibandyä toisella puolella kaupunkia. Viikonloppuisin olikin sitten kaveri-tai harrastusporukan sitä ja tätä juttuu, pitihän niihin osallistua ettei putoa porukoista pois. Nii-in.

Uusimman aviomieheni kanssa hommat on sovittu siten, että mä hoidan lapsi+kotihommat, mutta hän maksaa. Kaiken. Hyvin pelaa. Mutta tämähän ei kaikille miehille sovi.

Paras lahja olisi ollut kun kotona olisi ollut jääkaappi täynnä ja kotiruokaa valmiiksi tehtynä. Sen sijaan kävin suoraan sairaalasta päästyä yksin kaupassa, kannoin kasseja ja sain virtsarakon laskeuman kun mies ei ymmärtänyt että nainen ei ole vielä 2 päivää alatiesynnytyksen ja raskausmyrkytyksen jälkeen täysissä voimissaan.

Ruokaa meillä ei sitten ensimmäiseen pariin viikkoon tainnut ollakaan vaan elin kahvilla ja suklaalla.

Katso ympärille pitääkö siivota, pyykit koneeseen. Tuo kukkia, tee ruoka ja ole apuna.

Haleja ja kehumisia.

Vierailija kirjoitti:

Päiväunet silloin, kun äitiä nukuttaa. Hoidat vauvan sillä välin.

Noissa alkuajoissa kaameinta oli aina vain pahemmaksi kasautuva univelka. Onneksi mies oli apuna, niin sain edes välillä nukuttua.

Imetys jolloin pitää olla hereillä mutta mies hoitaa kauppakäynnit ja kotityöt . Ei seksiä aikoihin varsinkin jos paikat revenneet ja kursittu kokoon. Malttia malttia.

Heivaa nyt alkuun ne kaverisi pois sieltä ja vaihda lakanat.

Vierailija kirjoitti:

Viikon sairaalassa🤣

Niin minäkin olin. Vauva syntyi kiireellisellä sektiolla raskausmyrkytyksen takia perjantaina ja kotiin päästiin seuraavan viikon torstaina. Vauva oli tehollakin tuon viikon aikana.

Jos itse olet päässyt kotiin seuraavana päivänä, ei se tarkoita että kaikilla muilla asia on samoin. Tilanteita on niin erilaisia. Tosin jokainen jolla on hitusenkin empatiaa sen kyllä ymmärtää, eikä kyseenalaista kun ei voi tilanteesta tietää kaikkea.

Oletpa aika ihana. Taisin just rakastua vähän. Halaus sinulle.

Luin pari ekaa sivua ja ihan hyviä ideoita niissä. Minä kirjoitan jotain muuta ihan omiin kokemuksiini perustuen, vaikka uskon, että tajuat nämä sanomattakin.

Ota niin iso rooli kodin ja vauvan hoidossa kuin pystyt. Jos vauva sattuisi olemaan itkuinen, niin on ihan ymmärrettävää, jos hermot välillä kiristyy, mutta yritä olla aikuinen, muista ettei se ole vaimon eikä vauvan vika, olette vaimon kanssa molemmat väsyneitä, kommunikoikaa. Jos tekee mieli tiuskia, palauta mieleen se synnytys ja halaa vaimoa.

Älä painosta seksiin, äläkä mene vieraisiin, riippumatta siitä minkä verran teillä on seksiä. Jos seksiä ei ole mielestäsi riittävästi toipumisen jälkeen, kommunikoikaa. Ole mies ja pidä housut jalassa. Jos tekee mieli mennä vieraisiin, muista synnytys, vaimo ja vauva. Älä unohda halauksia, hipsutuksia ja muuta hellyyttä. Vaimo tarvii niitä ehkä enemmän kuin koskaan, mutta saattaa tarvita myös omaa tilaa, koska vauva on jatkuvasti iholla. Älä loukkaannu siitä. Vauvan tarvitsevuus voi olla todella raskasta äidille.

Mikään ei ole niin varma tapa saada positiivinenkin vaimo katkeroitumaan, kuin perseillä odotus- ja vauva-aikana, jättää lapsi äidin vastuulle ja hypätä vieraissa. Riskeerata äidin ja vauvan terveys tuomalla vieraan naisen pöpöjä, kun ei älyä edes suojautua. Luulla, ettei vaimo tiedä. Tiuskia ja projisoida kaikki ongelmat vaimoon, juoda liikaa ja vetäytyä yhteydestä. Myöntää lopulta vuosien päästä ja luulla, että hetken päästä on kaikki hyvin. Juu, ei ole. Joitakin asioita saattaa olla mahdotonta antaa anteeksi.

Mieti sitä etukäteen, jos meinaa tulla huonoja ideoita mieleen. Onnea vauvasta ja onnea matkaan!

Yksi av mamma kirjoittaa:taisin just rakastua sinuun 🙉

Ei voi olla totta, rakastuu trolliin.

Kaikenlaisia vitipäitä tuntuu löytyvän.