Onko siinä väitteessä perää, että introvertit ovat enemmän kissa kuin koiraihmisiä?
Ainakin omassa tuttavapiirissä näkyy, että introverteillä ihmisellä on useammin kissoja kuin koiria.
Kommentit (46)
Päätellen siitä miten usein koiraihmiset antaa koiran ottaa turhan läheistä kontaktia ohikulkijaan ja miten he varauksettomasti tuntuvat odottavan että heidän ja heidän koiransa lähestymisyritykset ovat muista positiivinen asia ja seura toivottua, niin ekstriverteiksi oletan. Voisivat useammin olla introvertteja.
Olen introvertti. Minulla ei ole eläimiä. Koiria on ollut. Pidän myös kissoista. Ja eläimet minusta.
Minun kohdalla pitää paikkansa. Olen enemmän kissaihminen. Viehättää kissan määråtietoisuus ja riippumattomuus seurastani.
Olen introvertti ja koiraihminen. Meillä oli lapsena koira, ja tulen hyvin juttuun koirien kanssa. Pidän kyllä kissoistakin, vaikka niistä itselläni on vähemmän kokemusta.
Olen introvertti. Pidän kissoista, olen omistanut sellaisen itse ja nykyisinkin perheessämme on muiden lemmikkien joukossa kissa, mutta aina olen tuntenut voimakkaampaa läheisyyttä koiriin. Kissat toki ovat mielenkiintoisia otuksia, silloisen vaimoni kanssa otimme kaksi kissaa niin että kummallakin meistä oli "oma kissa", mutta kissat sitten päättivät vaihtaa meidät ihmiset keskenään niin että "vaimoni kissa" viihtyi minun kanssani ja "minun kissani" hänen kanssaan.
No kissoissa on kyllä se tosi kiva puoli, ettei niitä tarvitse ulkoiluttaa monta kertaa joka päivä ja olla tekemisissä muiden kissanomistajien kanssa. Monta kertaa kuullut että koiran omistamisessa eniten rasittaa toiset koiranomistajat. 😄
Olen introvertti ja rakastan kissoja ja koiria yhtä paljon.
Olen ekstrovertti ja minulla on kaksi kissaa ja pidän suuresti myös koirista.
On minulla ollut akvaariokin, mutta kalat eivät ole kovin seurallisia otuksia.
Pitää paikkansa minun kohdallani. Vierastan koirien loputonta miellyttämisenhalua ja tarvetta olla laumassa.
Tällaiset yleistykset ovat erittäin tärkeitä. Siksi, että - jaa no ei tule mieleen.
Ne ovat myös erittäin oikeaan osuvia. Vai miten se nyt olikaan.
Hyödyllisiä. Ei mene aika hukkaan tällaisia yleistyksiä pohtiessa. Kaikki maailman ongelmat jäävät jälkeen tärkeydessä tällaisille kysymyksille.
Koirat imee minusta energiaa seuraamalla, kyttäämällä ja vaatimalla huomiota koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti. Pidän kissoista, olen omistanut sellaisen itse ja nykyisinkin perheessämme on muiden lemmikkien joukossa kissa, mutta aina olen tuntenut voimakkaampaa läheisyyttä koiriin. Kissat toki ovat mielenkiintoisia otuksia, silloisen vaimoni kanssa otimme kaksi kissaa niin että kummallakin meistä oli "oma kissa", mutta kissat sitten päättivät vaihtaa meidät ihmiset keskenään niin että "vaimoni kissa" viihtyi minun kanssani ja "minun kissani" hänen kanssaan.
Kissa, viisaana eläimenä, valitsee itse ihmisensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti. Pidän kissoista, olen omistanut sellaisen itse ja nykyisinkin perheessämme on muiden lemmikkien joukossa kissa, mutta aina olen tuntenut voimakkaampaa läheisyyttä koiriin. Kissat toki ovat mielenkiintoisia otuksia, silloisen vaimoni kanssa otimme kaksi kissaa niin että kummallakin meistä oli "oma kissa", mutta kissat sitten päättivät vaihtaa meidät ihmiset keskenään niin että "vaimoni kissa" viihtyi minun kanssani ja "minun kissani" hänen kanssaan.
Kissa, viisaana eläimenä, valitsee itse ihmisensä.
Tai sitten välinpitämättömänä eläimenä tekee juuri niin kuin itse haluaa.
Olen introvertti, minusta kissat ovat jotenkin vähän pelottavia demonisine tuijotuksineen.
Tietysti on myös lempeäilmeisiä kissoja ja niistä pidän.
Minulla on chihukoira, joka on yhtä itsenäinen ja älykäs kuin kissakin.
Se ei tee mitään mitä se ei halua, on tosi nirso ruuan suhteen, eikä tykkää olla sylissä. Kerjää toki, minkä kerkeää.
On harvoin kovin nauravainen, sillä on epäluuloinen, tarkka, pistävä katse, loukkaantuu herkästi, jos ei kohdella arvon mukaisesti, mutta tykkään siitä juuri sen takia.
Välillä toki heittelee palloa itsekseen ja pyörittelee tassuillaan ilmassa.
Haukkuu kaikki isommat koirat mennen tullen ulkona.
En tiedä, onko kaikki chihut tällaisia, kun oli outo rotu otettaessa, vasta aikuisena tämän otin.
Usein se eläin mikä on ollut lapsuusympäristössä, se periytyy aikuisuuteen. Jos on ollut kissa tai koira tai molemmat.
Introvertit yleensä viihtyvät kotona ja kissat viihtyvät kotona, johtusko siitä?
Ihmiset eivät ole puhtaasti joko introverttejä tai ekstroverttejä. Se on vain muodikasta puhua olevansa jompikumpi kun tosiasiassa kaikki omaavat molempien piirteitä. Niin väsynyttä läppää jakaa ihmiset tällä tavalla, jota ei ole tieteellisesti todistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti. Pidän kissoista, olen omistanut sellaisen itse ja nykyisinkin perheessämme on muiden lemmikkien joukossa kissa, mutta aina olen tuntenut voimakkaampaa läheisyyttä koiriin. Kissat toki ovat mielenkiintoisia otuksia, silloisen vaimoni kanssa otimme kaksi kissaa niin että kummallakin meistä oli "oma kissa", mutta kissat sitten päättivät vaihtaa meidät ihmiset keskenään niin että "vaimoni kissa" viihtyi minun kanssani ja "minun kissani" hänen kanssaan.
Kissa, viisaana eläimenä, valitsee itse ihmisensä.
Tai sitten välinpitämättömänä eläimenä tekee juuri niin kuin itse haluaa.
Useasti välinpitämättömyys on viisasta
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti, mutta ehdottomasti koiraihminen.
Minä myös. Tosin ei ole yhtään mitään kissoja vastaan, ovat ihania nekin. Lemmikkiä ei ole.
t. intro-Vertti
Ekstrovertti ja tykkään molemmista, mutta kotiini mieluummin vain kissoja. Ekstroverttimieheni pelkää koiria. Meidän kissa luulee olevansa koira.