Mitä ajattelette siitä, että teitä neuvotaan?
Mua pidetään helposti vähän yksinkertaisena ja tietämättömänä tyttönä, jota ihmiset mielellään neuvovat ja opastavat. Eikä aina edes mitenkään hienovaraisesti tyyliin "varmaan tiesitkin jo, mutta" vaan pamauttavat suoraan "sunhan pitää sitten tehdä asia x".
Ja nyt kun sanotte, että sun pitää vaan sanoa vastaan näille niin oppivat. Se ei juurikaan hyödytä, kun tätä tapahtuu ihan satunnaisten kulkijoidenkin kanssa.
Olenko mä joku poikkeus vai puututaanko muiden tekemisiin yhtä paljon?
Kommentit (21)
Vähän vaikea kuvitella, miten satunnaiset kulkijat ryhtyvät neuvomaan. Siis millaisissa tilantessa alkavat neuvoa? Noin muuten tuli mieleen, että onko tapasi ilmaista asioita sellainen, että kuulija olettaa sun haluavan jonkin ratkaisun ongelmaasi tai asiaan, jonka otat puheeksi? Ja siksi alkavat tarjota ratkaisua tai neuvoja?
Minä näytän yksinkertaiselta, ja siksi minua neuvotaan helposti esim. kaupoissa liikkuessa, ja tietysti töissä.
Naamalleen ei mitään voi, joten pakko ottaa huumorin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Minä näytän yksinkertaiselta, ja siksi minua neuvotaan helposti esim. kaupoissa liikkuessa, ja tietysti töissä.
Naamalleen ei mitään voi, joten pakko ottaa huumorin kannalta.
No joo. Hauskinta tässä on se, että mä oikeasti tiedän todella paljon asioita. Usein hurjasti enemmän kuin nämä neuvojat..
Ap
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vähän vaikea kuvitella, miten satunnaiset kulkijat ryhtyvät neuvomaan. Siis millaisissa tilantessa alkavat neuvoa? Noin muuten tuli mieleen, että onko tapasi ilmaista asioita sellainen, että kuulija olettaa sun haluavan jonkin ratkaisun ongelmaasi tai asiaan, jonka otat puheeksi? Ja siksi alkavat tarjota ratkaisua tai neuvoja?
Siihen riittää, että on hiljaa. Koska ilmeisesti jos ei kerro kaikkia ajatuksiaan ääneen, tarkoittaa se sitä, ettei niitä ajatuksia ole..
Ap
Siis missä tilanteissa tätä neuvomista tapahtuu? Mitä nämä satunnaiset ohikulkijat neuvovat? Anna hieman esimerkkejä, vaikea hahmottaa muuten.
Itse otan mielelläni neuvoja vastaan esimerkiksi töissä, mutta aina joku ensin kysyy että tarvitsenko apua. Eiväthän he muuten edes tiedä mitä olen tekemässä tai miettimässä. Sitten jos teen selkeästi jotain väärin (esim. Laitan tavaroita vääriin paikkoihin tms.) niin ei minua haittaa se että joku kertoo miten pitäisi toimia, päin vastoin.
Outoa. Onko käytöksesi sellaista, että muille tulee helposti mieleen että olet hieman kujalla? Vai oletko kujalla, mutta et tiedosta sitä itse vaan luulet olevasi fiksu?
Jos joku neuvoo minua, siihen on jokin syy. Olen kysynyt neuvoa tai toimin väärin, ja molemmissa tapauksissa olen kiitollinen neuvojalle.
Ap:n hengenheimolainen tuli meille ja ilmoitti heti alkuunsa, että ei tarvitse neuvoja, hän kyllä osaa. 6 vko myöhemmin työsuhde päätettiin koeaikana, koska ei oppinut töitään eikä ottanut neuvoja vastaan.
Jotkut yrittää päteä. Nykyään en kuuntele enää ketään. Jos jotain oikeasti kaipaan niin kysyn neuvoa.. ASIANTUNTIJALTA. ja oikealta sellaselta.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n hengenheimolainen tuli meille ja ilmoitti heti alkuunsa, että ei tarvitse neuvoja, hän kyllä osaa. 6 vko myöhemmin työsuhde päätettiin koeaikana, koska ei oppinut töitään eikä ottanut neuvoja vastaan.
Mistä tiedät? väitätkö että ap on typerä? Se mikä teille tuli hommiin??? taisi vaan olla "tietynlainen" ihminen. Pätijä omalla laillaan.
On hienoa, kun minua joku neuvoo asiassa, jota en hallitse vielä 77 vuotiaanakaan. Välillä tulee tietenkin neuvoja sellaisissakin asioissa, jotka hallitsen, sekä joskus myös vääriä neuvoja. Mutta nehän voi aina ohittaa. On se vaan niin mahdottoman hienoa, että sinä, nuoresta iästäsi huolimatta, uskot selviäväsi omin päin kaikista maailman kiemuroista!
Vierailija kirjoitti:
Ap:n hengenheimolainen tuli meille ja ilmoitti heti alkuunsa, että ei tarvitse neuvoja, hän kyllä osaa. 6 vko myöhemmin työsuhde päätettiin koeaikana, koska ei oppinut töitään eikä ottanut neuvoja vastaan.
Mulla on yksi tällainen kaveri, jonka itsekäs ego ei kestä mitään neuvomista tai vinkkejä. Ei vaikka hyvällä yrittäisi, eikä sillein että pidettäisi häntä tyhmänä, ei, vaan ihan hyvällä. Mutta ei, ignooraa vaan kaiken ja tekee virheet joista yritettiin varoittaa ja sitten haukkuu että onpa tää paska. Jokseenkin raivostuttavaa.
Jos tunnet että sinua neuvotaan niin asia voi olla että tarvitset niitä neuvoja.
Oletko miettynyt tätä?
Mulla on välillä vähän sama ongelma. Ihmiset jotka ovat persoonaltaan pätijöitä tai muuten jotenkin pitävät itseään parempina (vaikka eivät sitä oikeasti ole) helposti ottavat mut silmiinsä. Ja raivostuttavaa on esimerkiksi sellainen kesätyöntekijä, joka alkaa neuvoa vakkareita.
Ja sellaista mulle käy usein, kun töissä joku kysyy multa neuvoa, niin silti samaa neuvoa kysytään uudestaan toiselta työntekijältä, vaikka mä olen vielä siinä vieressä. Kuitenkin tämä toinenkin työntekijä antaa aivan saman neuvon, jonka itsekin annoin. En ymmärrä. Tuo tuntuu todella loukkaavalta. Miksi sitten multa edes kysytään, jos koetaan, että mun tietooni ei voi luottaa!
Työpaikoilla ja harrastuksissa ok, muissa ei.
Löytyy kokemusta enemmän kuin neuvojilta.
T: tuntematon
Se hyvä puoli pitkäaikaistyöttömyydessä on, että neuvojia työpaikalla ei ole. Just tosiaankin tän ketjun "rikkiviisaat dummy headit"!
Ongelma on varmaan myös viestinnässä ja vuorovaikutuksessa. Jos huomataan, että joku juttu menee ihan väärin, tietenkin yritetään saada toiminta oikaistuksi. Työssä ollaan usein myös oppimassa, ei se ole pelkkää rutiinien toistoa ja neuvoja on hyvä ottaa vastaan. Miksi niin harmistut neuvomisesta, yleensä kaikkien parhaaksi, työn sujumiseksi ja tulosten aikaansaamiseksihan siellä ollaan. Jokaisen pitää tai jokainen voi oppia uusia työtapoja, yhteistyötä ja ainahan tulee uusia määräyksiäkin, joita pitää opetella ja noudattaa. Varmaa on vain muutos, aina ja kaikkialla. Voit myös itse kysyä, jos et ole varma, niin tiedät ennenkuin toimit. Puhutko selkeästi ja vastaat pääkohdat korostaen, kun sinulta kysytään. Et siis selitä pitemmän kaavan kautta tai epämääräisesti jotain sinnepäin. Jotain jäi epäselväksi, kun hän kerran kysyi uudestaan.
Minua on useasti neuvottu jonkin asian aloittamisessa ja eteenpäin viemisessä kun olen juuri kertonut saaneni sen onnistuneeseen päätökseen. Syytä tähän en kyllä keksi millään.
Asuntoni lähellä on liikennevalotolppa, jossa on sellainen sininen mötikkä, mutta ei kuitenkaan mitään painiketta mistä pitäisi painaa, että valo vaihtuisi. Siinä on aina välillä joku painelemassa sitä mötikkää useammankin kertaan. Tekisi mieli sanoa, että ei sitä tarvitse painaa, mutta pelkään juuri noita ap:n kaltaisia mielensäpahoittajia ja pidän suuni kiinni.
Mua ei neuvota jos en kysy. Ja jos joku erehtyy neuvomaan niin huomautan siitä.
Mua ei ole tolleen neuvottu. Outoa että sua neuvotaan jatkuvasti.