3.5 v ja " neuvominen"
Hei!
Miten teidän noin kolme ja puolivuotiaat ottavat neuvoja vastaan? Kyselen ihan mielenkiinnosta, että miten muilla. Meidän neitiä kun ei saa missään asiassa neuvoa tai ohjata. Tarkoitan ihan sellaista askartelua, pelejä, laulunsanoja jne... Hän saattaa kysyä itse, miten joku laulu jatkuu, mutta sitten kun kerron,hän ei haluakaan kuunnella, puhumattakaan opettelusta, ja rallattaa sitten omilla sanoillaan. Hän on kiinnostunut saksilla leikkaamisesta, mutta kyseinen homma ei ihan onnistu haluamallaan tavalla. Jos yritän hienovaraisesti ohjata tai neuvoa, hän kyllästyy ja siirtyy tekemään jotain muuta. pelejä hän myös pelaa omalla tavallaan. Yritin kuitenkin neuvoa (tietenkin hienovaraisesti) muistipeliä, mutta neiti kyllästyi.
mietin vain, että onkohan meillä vain iloluontoinen luonnonlapsi, joka inhoaa ohjailua vai liittyykö tämä uhmaan. On välillä melko uhmakas ja inhoaa muutenkin sääntöjä. Vai onko vain luonteessa. Miten muilla?
Kommentit (5)
En toki ajatellekaan, että tuo käytös olisi 3-vuotiaalle epänormaalia : ) . Tietysti lapsen täytyy antaakin olla luova, mutta esimerkiksi muistipeliä on aika vaikea pelata toisten lasten mukana, jos yksi pelaa aivan omilla säännöillään. Ja kuitenkin halu pelta kaverin kanssa on kiva. Noh, ajan kanssa sitten.
Luen mielelläni muidenkin kokemuksia.
En muista koska tämä alkoi, varmaan on ollut meidän pojalla sisäsyntyistä.
Paras esimerkki on ilman apupyöriä fillarilla ajaminen. Poika oli 3.5 v kun halusi apupyörät pois mutta ei suostunut kuuntelemaan minkäänlaista ohjastusta, neuvoja, vinkkejä. Apupyörät laitettiin takaisin, kun vanhemmat eivät enää jaksaneet.
Hiukan myöhemmin urheilukerhossa oli " kurssi" apupyörittä ajamiseen ja sinne pojan laitoin. Ekana päivänä hän keksi mistä on kyse ja vetäjä kehui että onpa tarkkaavainen poika.
Nyt poika on ekaluokkalainen ja edelleen neuvot kotona menee kuuroille korville. Toivottavasti koulussa kuuntelee.
eli geeneissä varmaan menee myös ;)
Meillä tyttö ottaa kyllä ihan hyvin neuvot vastaan tuollaisissa asioissa ja toimii niiden mukaan. Joissakin hommissa on toki oma näkemys, jolloin saan kuulla " ei se niin mee!" :D
Neuvojen vastaanottaminen tuntuu olevan erityisen vaikeaa omilta vanhemmilta. Hoitopaikkojen tädit sen sijaan saavat neuvoa ja opettaa uusia asioita, etenkin tuota meidän eskarilaista. Tästä oli jokunen aika sitten huvittava esimerkki, kun lapsi piirtää kirjaimia väärin, esim. aloittaa j:n alhaalta ylöspäin. Äidin neuvot ja ohjeet (olen tehnyt vihkoon ohjeita, miten kirjaimia ja numeroita tehdään) eivät menneet perille, mutta eräänä päivänä lapsi tuli suurin piirtein silmät loistaen eskarista, että nyt osaan piirtää j:n oikein :D
Kolmevuotiaallamme alkoi tuo " ohjeuhma" joskus kaksi vuotta täytettyään. Ei ole aina ollut erityistä herkkua, kun halu on mahtava, mutta taidot niin ja näin, esim. pukemisessa. Välillä taas osataan vaatia palvelua, kun itseä laiskottaa tai jos vauva on saanut liikaa huomiota vanhempien sisarusten kustannuksella.
Että kyllä lapsesi ihan normaalilta kuulostaa, ainakin minun korvaani. Täytyyhän se pesäero jossain vaiheessa tehdä vanhempiinsa ;) Anna vastuuta vaan, kyllä lapsi oppii sitten, kun on asialle kypsä. Eikä niitä palpelejä sun muita tarvitse välttämättä aikuisen säännöillä pelata. Lapset ovat luovia persoonia! Sallitaan heille se ilo.
terv. Kolli +3