Lue keskustelun säännöt.
Työ-yhteisön ainoa köyhä
Dot394
19.08.2023 |
Onko kohtalotovereita?
Työkaverit ovat keskiluokkaisia, ok-taloasujia, miehillään hyväpalkkaiset työt. Kahvitaukojen keskustelut koskevat lasten harrastuksia, ulkomaanmatkoja, konsertteja, hankintoja, sisustamista, puutarhanhoitoa.
Sitten olen minä, kolmen lapsen yh. Minimielatusmaksut kelan kautta koska ex työtön. Palkasta ei juuri ylimääräistä jää vaikka pärjätäänkin. On todella ulkopuolinen olo vain myhäillä mukana. Joskus tulee olo että keskustelut ovat vain kilpailua siitä kenellä parhaimmat matkat tai konserttielämykset. Ja aiheet ovat kovin pinnallisia.
Eihän tämä ole näiden rikkaampien syy ja tottakai saavat puhua heille tärkeistä asioista, mutta lähinnä haen vertaistukea.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama tilanne kuin olla ainoa köyhä moottoripyöräilijä.
Kaikki muut jotain kuusikymppisiä kokoomuslaisia toimitusjohtajia joilla on 30ke mopo.
Itse pitkäaikaistyötön ja tonnin pyörä. Ei ollut paljoo juteltavaa juu.
Niin se vain on ettei laji yhdistä, ylitä luokkarajoja.
Niillä toimareilla ei vaan oo aikaa harrastaa. Muistan ikuisesti, kuinka mun toimari kadehti mun sukellusharrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama tilanne kuin olla ainoa köyhä moottoripyöräilijä.
Kaikki muut jotain kuusikymppisiä kokoomuslaisia toimitusjohtajia joilla on 30ke mopo.
Itse pitkäaikaistyötön ja tonnin pyörä. Ei ollut paljoo juteltavaa juu.
Niin se vain on ettei laji yhdistä, ylitä luokkarajoja.
Niillä toimareilla ei vaan oo aikaa harrastaa. Muistan ikuisesti, kuinka mun toimari kadehti mun sukellusharrastusta.
Rikkaiden tuttujen kavereita kuolee tämän tästä Alpeilla lasketteluonnettomuuksissa. Kun on varaa ostaa matkat ja sukset, muttei ole aikaa treenata tarpeeksi ennen isoja mäkiä. Rahalla harrastamista ei kannata kadehtia. Kun se peruspuurtaminen puuttuu, ei tule rutiineja, eikä taitoa selvitä yllättävistä tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
No, meidän työyhteisössä on lähes kaikilla hyvät palkat, mutta vaan harva matkustelee tai harrastaa mitään kallista. Enemmänkin on osunut sellaisia aika maanläheisiä ihmisiä työyhteisöön.
Kivat sulle. Mun työpaikalla ei tätä aloittelijan ongelmaa ole, kun alemman luokan kuntatyöntekijät kyseessä hehhe. Yhtään jolla rikas pso sielä töissä huvin vuoksi.
Mutta tiedän tunteen liiankin hyvin. Olin reilu 10 v sellaisessa työpaikassa, ja vaikka oma palkkani oli hyvä pistin vain säästöön. Olin sinkku ja siinä meni täysin mt noitten seurassa. Lähdin menemään. Säästöni ovat huvenneet kun sittemmin ollu työtön/opiskellut/pätkätöissä. Nykyään muutama vuos matalapalkkahommissa. Harrastuksissa pyörii näitä leidejä jotka vaan puhuu reissuistaan. En ikinä maksais 200 e jostain flowsta! Koko ajan ravintolassa ja teatterissa, elämä on niin hienoa on vuokrakämppä Eirassa ( juu sielä on paljon jengiä vuokralla mut lähinnä suhteilla pääsee).
Ei se olekaan muuta kun kilpailua! Juuri olen vaihtanut seuraa, ja kannatti. Siis vaik uudessakin olis jotain tällaisia snobikuluttajia, niin nyt tietää kiertää kaukaa. Ai niin joo on myös tällaisia sukulaisia. Todella järkkyä kuunneltavaa nyt kun itse on tosi maanläheinen. Lensinpä tuosta Italiaan pällistelemään nähtävyyksiä viikoks. Say what! Lapsia pitää kasvattaa kestävyyteen, mut silti nää turhat reissut. Ja tuosta sulle yks mini-lv. Eräs sukulaistyttö 18 v kävi Helsingissä, jonne on muuttamassa hoasiin, niin meni monen ruokalajin kalliiseen ravintolaan. Joo mä tein kyllä tuossa iässä paljon tyhmää, mutta en uskotellut itselleni et asuisin opiskelijakämpässä ja eläisin luksuselämää vanhempien rahoilla!? Ravintoloissa, turistikohteissa, festareilla oleminen on nykyään monelle kaikki kaikessa!
Tiedän mistä puhut. Olen yliopiston käynyt, mutta ollut ikäni köyhä. Muistan kun järkytin kerran työkaveriani ollessani jonkin aikaa tällaisessa vihreän oksan työpaikassa, jossa kahvihuoneessa puheena ulkomaanmatkat, kakkosasunnot, isot pihat ja puutarhat, perinnöt, rahastosäästäminen jne. Hän selitti jotain ja viittasi Kansanasuntojen asukkaisiin vähän säälivällä äänellä "siellä ne köyhät asuu". Vastasin: "Ai NE köyhät? Minulle tarjottiin juuri asuntoa sieltä." Työkaverin leuka loksahti ja tuijotti minua silmät pyöreinä epäuskoisen näköisenä. Meni hiljaiseksi.
Kyllä tylsintä on kuunnelle toisten lasten harrastuksista ja pahimmillaan pitää vielä katsoa kännykältä videota jostain kevätkonsertista. Mielelläni kuuntelen matkakertomuksia. Nehän on kielenkiintoisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se peruspuurtaminen puuttuu, ei tule rutiineja, eikä taitoa selvitä yllättävistä tilanteista.[/quote]
Totta - eikä laji yhdistä.
Mun siis harrastuspiireistä yks 50 v nainen vetää nykyään rankimmat treenit Buranan avulla. Koska ei jaksa peruspuurtamista, fyssarin kuminauhajumppaa. Ei ehdi kun pitää somettaa ravintoloissa yms.
Tulee painoa lisää kunto laskee, mut pitää kyllä esittää välillä akrobatiaakin.
Tuskin se kuolee mut pidemmän päälle joutuu lopettamaan nämä hommat.
Vierailija kirjoitti:
Niin? Olen aina ollut se surkein. Vain yksi lapsi. Eronnut yh. Vuokra-asuja. Nykyisin sinkku. Ei ole paljon retosteltavaa.
Mäkin oon ollut se surkein. Yh, yksi lapsi, exä työtön juoppo joka vielä tappeli erossa, kun olisi pitänyt saada minunkin vähäiset rahani. Elin todellisessa kurjuudessa muiden matkustellessa ja rikkaiden miestensä kustantaessa hiustenpidennyksiä ja merkkilaukkuja (härpäkkeet olivat rumia, en ollut kateellinen). Onneksi oon kuitenkin sellainen perusiloinen yksilö, joka osaa nauttia arjen pienistä iloista esim. luonnosta ja liikunnasta.
Nyt sitten eläkeikää lähestyessä tipun taas uudelleen. On vaikeaa yksin maksaa kaikki talouden menot, kun muilla on 2 maksamassa samoja menoja. Pariskunnat menee mökille, mutta mua haukutaan kun asun yksin omakotitalossa. Mökkiä ei tietenkään ole, ja mun asuinneliöt per nenä on paljon vähemmän, jos ja kun pariskuntien luksusmökitkin lasketaan mukaan. No kun ei oo sitä kaveria jakamassa, enkä enää ota karmeiden kokemuksieni jälkeen! Lastenlapsille on hankala kustantaa mitään isoa yksin. Ja heidän hoitokin on raskasta täysin yksin. Saan kyllä muuten mennä ja tulla vapaasti, mikä on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ne kaikkein uusrikkaimmat ei edes halua mun kanssa jutella. Niiden jutut on tosi tyhmiä. Äly ei näköjään kehity liian yltäkylläisissä olosuhteissa. Ihminen vaan laiskistuu, kun mies elättää.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa rasittavan tylsiltä nuo ap:n työkaverit. En itse jaksaisi noita keskusteluja ollenkaan, vaikka olen itsekin keskiluokkainen. Matkustelu on kivaa, mutta en jaksa kuunnella joidenkin random tyyppien matkoista enkä jaksaisi joillekin työkavereille kertoa omistani. Ja Lasten harrastukset, hankinnat, sisustaminen - voi jessus, mitä ihmeen puhumista niissäkin on?! Omatkin lapseni harrastavat, mutta en kyllä koskaan jaarittele niistä harrastuksista tuttavilleni. Enkä kertoile mistään noista aiheista, joita ap luetteli.
Jos olisin itse tuolla työpaikalla, lukisin kahvitauolla kirjaa tai kuuntelisin kuulokkeilla musiikkia. Tai sitten ottaisin kahvikupin omalle työpisteelle.
Lasten ammateilla kehuskelu on yksi näiden nousukasvanhempien (työkavereiden) synneistä. Tiedän tosi tarkkaan kaikkien näiden lääkärilasten elämät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tylsintä on kuunnelle toisten lasten harrastuksista ja pahimmillaan pitää vielä katsoa kännykältä videota jostain kevätkonsertista. Mielelläni kuuntelen matkakertomuksia. Nehän on kielenkiintoisia!
Työkavereiden matkakertomuksia on tasan kahdenlaisia. Mielenkiintoisia ja En halua kuulla -tyyppisiä.
Ekat osaa kertoa matkasta ja tapahtumista niin elävästi ja hauskasti, että tulee tunne kun olisi ollut vähän matkalla itsekin.
Sitten on ne kehujat, jotka vaan luettelee, missä kävivät, kuinka monta tuntia kävelivät turistinähtävyyksissä ja kuinka paljon kaikki maksoi. Ja kuinka sinunkin PITÄISI käydä siellä ja täällä. Ja kuinka kaikki miehet ihaili meidän vaaleaa tytärtä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan niin läheisiä työkavereiden kanssa että kaikki erot ja rahaongelmat, riidat ukon kanssa ja lasten kouluongelmat puhutaan töissä. Ketään ei todellakaan katsota kieroon jos on köyhä, yh, onnettomassa suhteessa, liuta nepsylapsia hoidettavana tms. Ollaan tukena ja apuna.
Ehkä nuo pinnalliset aiheet kahvipöydässä on turvallinen puheenaihe jos ei olla niin läheisiä että haluttais tuoda niitä omia ongelmia esiin millään tavalla.
Kieroonkatsominen ei ollut se ongelma ainakaan itsellä tässä, vaan se uskomaton kapeakatseisuus. Olettivat automaattisesti, että kaikki muutkin ovat syntyneet kultalusikka perseessä. Eivät osanneet edes kuvitella, että jollain voisi olla toisin. Köyhät olivat heille jossain muualla, eivät voineet kuvitella, että yksi köyhä oli siellä "valepuvussa" tarkkailijana heidän joukossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti rikkaat eivät kehuskele tai pröystäile omaisuudellaan, koska se on mautonta. Ne on vaan nämä keskiluokkaiset wannabe-rikkaat.
Ehkä Euroopassa. Etkö tiedä että nykyään pitää matkia amerikkalaisia?
Ilmaistyötä suorittava opiskelija työyhteisössä...olisihan se mukava joskus vielä päästä ANSIOtyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä avioero sen tulotason saa köyhän puolelle vaikka olisi varakas exä. Meillä on vuoroviikkosysteemi ja tukia ei siispä makseta puolin eikä toisin. Asokämppä, pari kouluikäistä ja perusmenot niin asiantuntijapalkalla ei todellakaan juhlita. He joilla talouden kulut jaetaan ovat niitä matkustelijoita ja 2000e hararstepolkupyörien ostelijoita. Tai lapsettomia.
Tämä on totta, olen elänyt hyvintoineentulevan elämää kun lapset olivat pieniä ja eron tullessa todella vähätuloisena, olin juuri lähtenyt jatko-opiskelemaan ja lapset teinejä.
Aluksi oli sopeutumista, mutta eipä se raha meitä onnelliseksi tehnyt.
Nyt palkkani on töissä varmaan paras, mutta eipä tuo kulutuksessa näy, lapset on aikuisia ja eläkeikä lähestyy, autoni on työpaikan pihan vanhin ja pienin.
Mutta kuuntelen kyllä ihan mielenkiinnosta kaikkien ostoksia ja kyselen jopa niistä hienosta pyöristä.
Mikä on se syvällinen aihe mistä sinä ap haluaisit puhua ja miksi et puhu siitä?
Mikään ei estä sinua hankkimasta hyväpalkkaista työtä. Aloita tänään.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa rasittavan tylsiltä nuo ap:n työkaverit. En itse jaksaisi noita keskusteluja ollenkaan, vaikka olen itsekin keskiluokkainen. Matkustelu on kivaa, mutta en jaksa kuunnella joidenkin random tyyppien matkoista enkä jaksaisi joillekin työkavereille kertoa omistani. Ja Lasten harrastukset, hankinnat, sisustaminen - voi jessus, mitä ihmeen puhumista niissäkin on?! Omatkin lapseni harrastavat, mutta en kyllä koskaan jaarittele niistä harrastuksista tuttavilleni. Enkä kertoile mistään noista aiheista, joita ap luetteli.
Jos olisin itse tuolla työpaikalla, lukisin kahvitauolla kirjaa tai kuuntelisin kuulokkeilla musiikkia. Tai sitten ottaisin kahvikupin omalle työpisteelle.
Ihmettelen aina näitä ihmisiä jotka voimiensa tunnossa haukkuvat muiden keskustelunaiheet tylsiksi ja sitten vetäytyvät kuoreensa. Tylsiä nuo aiheet ovat kaikkien mielestä. Ei ole mahdollista löytää yhteisiä, kiinnostavia aiheita kun esim työpaikalla kokoontuu sattumanvaraisesti valikoitunut ihmisjoukko. Ei ole mitään yhteistä. Useimmat yrittävät silti pitää yllä keskustelua, että ei synny tuollaista mököttävää ja sulkeutunutta ilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa rasittavan tylsiltä nuo ap:n työkaverit. En itse jaksaisi noita keskusteluja ollenkaan, vaikka olen itsekin keskiluokkainen. Matkustelu on kivaa, mutta en jaksa kuunnella joidenkin random tyyppien matkoista enkä jaksaisi joillekin työkavereille kertoa omistani. Ja Lasten harrastukset, hankinnat, sisustaminen - voi jessus, mitä ihmeen puhumista niissäkin on?! Omatkin lapseni harrastavat, mutta en kyllä koskaan jaarittele niistä harrastuksista tuttavilleni. Enkä kertoile mistään noista aiheista, joita ap luetteli.
Jos olisin itse tuolla työpaikalla, lukisin kahvitauolla kirjaa tai kuuntelisin kuulokkeilla musiikkia. Tai sitten ottaisin kahvikupin omalle työpisteelle.
Ihmisillä on tapana puhua elämästään, ei matkustelusta puhuminen ole pröystäilyä yhtään sen enempää kuin työkaverin kertoma siitä, miten menee kansalaisopiston kansallispukukurssille tai toisen selostus 12 km juoksulenkistään.
Ihmisillä on eräänlainen sisäsyntyinen tarve vuorovaikuttaa ja silloin etsitään neutraaleja aiheita eikä ryhdytä selvittämään omaa suolentoimintaa tai puolison mielenterveysongelmia. Jos ei halua olla osa yhteisöä, voi aina lukea nurkassa kirjaa, mutta silloin hyväksyy sen, että työyhteisössä jää syrjään. Osalle se sopii, osa hoksaa vasta myöhemmin, että työpaikkakiusaaminen onkin sitä, että itse osoittaa, että muut ovat typeriä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmaistyötä suorittava opiskelija työyhteisössä...olisihan se mukava joskus vielä päästä ANSIOtyöhön.
Meillä ei harjoittelijat pääse mukaan kahvitauolle samaan tilaan, koska siitä syntyy niin paljon pahaa mieltä, kun työttäkäyvillä on palkka ja opiskelijoilla vain opintotuki. Tehtiin tämmöinen päätös, jotta opiskelijoille ei tule kurja olo.
Eli sinä haluat puhua uskonnosta, Jumalasta jne. syvällisistä ja porukka itsekkäästi puhuu omenapuistaan? Mahtaa olla kamala paikka yksinhuoltajalle!
Meillä ollaan niin läheisiä työkavereiden kanssa että kaikki erot ja rahaongelmat, riidat ukon kanssa ja lasten kouluongelmat puhutaan töissä. Ketään ei todellakaan katsota kieroon jos on köyhä, yh, onnettomassa suhteessa, liuta nepsylapsia hoidettavana tms. Ollaan tukena ja apuna.
Ehkä nuo pinnalliset aiheet kahvipöydässä on turvallinen puheenaihe jos ei olla niin läheisiä että haluttais tuoda niitä omia ongelmia esiin millään tavalla.