Missä kulkee raja sille, että henkilö ohjataan tahdonvastaiseen hoitoon?
Missä kulkee raja sille, että henkilö voidaan ohjata tahdonvastaiseen hoitoon? Missä kuljee se eettinen ja moraalinen raja kumitissiasentaja'lääkäreillä', jossa lääkärin tulisi osata sanoa "ei" ja ohjata asiakas mielenterveyspalveluiden ääreen? Linkin tapauksessa nuo fiktiiviset rajat ovat paukkuneet kuitenkin monta kertaa!
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahdonvastaiseen hoitoon on niin tiukat kriteerit, että ei edes selvästi itsetuhoista laiteta hoitoon, jos on kuitenkin sellaisessa tilassa, että ymmärtää tilanteen. Todella pahassa psykoosissa voi joutua tahdonvastaiseen, kun on vaarallinen muillekin kuin itselleen.
Ei tarvitse olla vaarallinen muille kuin itselleen. Se sanamuoto on että vaaraksi itselleen TAI muille. Mutta täytyy olla mielisairas (psykoosissa) siten että hoitamatta jättäminen oleellisesti pahentaisi mielisairautta, eivätkä muut hoidot auta.
Näissä on hyvä muistaa ettei psykoosia tarvitse todistaa. Riittää kun olettaa kyseessä olevan psykoosi. Ei tarvitse siis erikseen olla mitään mikä tukisi väitettä sairaudesta.
Siihen riittää esim. se että ihminen sanoo ulkoiluttaneensa koiraansa aamupäivällä. Tämän voi päättää psykoosiksi ilman että tarvitsee todistaa ettei näin ole tapahtunut.
Voihan sitä miettiä sitten vaikkapa, että onko huomattava ylipaino tai tupakointi tai alkoholismi tai huumeet jotenkin vähemmän vaarallista kuin plastiikkakirurgian riskit. Varmaan niiden kriteerien olisi syytä olla mahdollisimman objektiiviset.
Vääräksi itselleen., kaksipiippuista itsensä saa tappaa, ei viedä muita mukana
Vapaatahto, itsemääräämisoikeus