Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme saisi lopettamaan ahmimisen?
17.08.2023 |
Terveys kärsii, parisuhde kärsii, minä kärsin. Ylipainoa 20 kiloa, silti palaan tuohon aina kun stressaa tai haluan "nollata". Ikään kuin päästää kaikista velvollisuuksista irti ja olla hetken kamppailematta jatkuvia mielihaluja vastaan, jotka kiusaavat vaikka söisin muuten monipuolisesti ja tarpeeksi. Masennus on todettu ja lääkitys päällä, sillä ei ole vaikutusta.
Aina mielessä vielä yksi lautasellinen, lisää kaupasta, vähän enemmän. Ja aina lopulta taivun, annan olla, ajattelen että huomenna uudestaan. Ja olen pienen hetken onnellinen, vaikka tiedän että tuo ei ole aito ratkaisu vaan pahentaa asioita.
Onko kenelläkään antaa kokemuksia, neuvoja, ehkä vertaistukea? Miten oppisin käsittelemään tunteita ja kuormitusta jotain muuta kautta, kestämään mielihaluja? En halua elää elämääni näin.
Kommentit (26)
Mitä jos pureskelisit ruuan kunnolla ja söisit hitaammin. Huomaat kuinka tulee pienemmästäkin ateriasta täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että sä syöt vähemmän!! Kukaan muu ei nassuun tunge ruokaa kuin SÄ ITSE. Ihmisellä on vastuu OMISTA VALINNOISTA
Eipä se vauvapalsta ole kenenkään addiktiota ennenkään parantanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile jotain "terveellistä" ahmittavaa. Jokin hyvin maustettu salaatti voi hyvin korvata illan herkkuhetken. Suklaalevyn tilalla voit juoda kaakaon ja kastaa siihen täysjyväkorppuja. Mansikoita vaniljakastikkeella ei lihota paljon.
Korvaa lihottavat jutut vähemmän lihottavilla. Pahaan makean himoon kokeile vaikka pavlovaa, se oli balettitanssija Anna Pavlovan dieettiherkku. Se pitäisi tietysti tehdä itse. :)
Näin sun ei tarvitse luopua syömisen tuomasta turvallisuudentunteesta - vielä. Pikkuhiljaa voit sitten siirtyä sen addiktion tarkkailuun ja hallinnan ottamiseen siitä. Luultavasti ahmimissasi jutuissa on jotain addiktiota synnyttävää myös niissä itsessään, siksi olisi hyvä irrottautua niistä, korvaushoidolla. :)
Tässä on pian tulevaisuutesi jos et lopeta ahmimista ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on addiktio. Itsellä tuo loppui vasta, kun muutin ruokavalion täysin. Sokeri, suola, kaikki herkullinen maku aktivoi aivoissa jotakin, joka pakottaa ahmimaan tai käänteisesti, ehkäisee kylläisyyshormoni leptiinin toimintaa. Ei tuohon auta muu kuin todella askeettinen ruokavalio. Itselläni se tarkoitaa perunoita, papuja, kasvishernekeittoa, keitettyjä kananmunia, jne. Laadukasta ruokaa, mutta ei mitään makuhermoja räjäyttävää. Paino pysyy kunnossa, ei ole koskaan nälkä eikä ole mielitekoja.
Mikä masentaa? Mitä pakenet etkä halua käsitellä? Helpommalta se varmaan hetkellisesti tuntuu ahmia kuin myöntää että on esim. huonossa suhteessa, inhoaa työtään tms. Tarttis jotain muutosta tapahtua konkreettisesti, mennä pelkoja päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä <3 kuulostaa hyvin tutulta. Olen yli 10v "hallinnut" masennusta, ahdistusta ja stressiä ahmimalla ja terveyshän siinä on mennyt. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut saada kiinni ns. normaalista syömisestä. Eniten auttoi se, että sain ihan syömishäiriöyksiköstä apua. Kävin lääkärissä ja kun vihdoin uskalsin tuoda ilmi että syöminen on ongelma ja sain lähetteen syömisenhallintaryhmään, jossa oli muita samanlaisista ongelmista kärsiviä ja siellä sitten jaettiin kokemuksia ja pyrittiin pureutumaan ongelmien syihin, vaihtoehtoisiin lievitystapoihin ja ehkäisyyn ravitsemusterapeutin ja sairaanhoitajan kanssa. Kaiken sen ammattiavun lisäksi oli todella lohdullista nähdä, että ei ole yksin. Siihen kaveriksi olen käynyt psykologilla sekä kymmenen kerran setin psykofyysistä fysioterapiaa, jossa on pyritty vahvistamaan positiivista suhdetta omaan kehoon. Kaikki tämä on siis tapahtunut julkisen terveydenhuollon piirissä Turussa.
Hoidat leptiini hormonin erityksesi tasapainoon. Eli syöt ruokia jotka auttaa siinä. Sen epätasapainotila aiheuttaa jatkuvaa ahmimista ja lisääntyvää nälkää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on juuri yksi näitä mielialalääkityksellä käyviä läskejä luusereita joilla ei ole selkärankaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap on juuri yksi näitä mielialalääkityksellä käyviä läskejä luusereita joilla ei ole selkärankaa.
Luultavasti ne mt lääkkeet sotkee leptiinihormonin erityksen koska ylipaino on suurimmalla osalla masentuneita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piri. Vedä sitä tai adhd lääkkeitä, niin ruoka ei maistu.
Minulla auttoi terapia. Kun purettiin vanhoja lapsuusajan traumoja ja sain asioihin selvyyttä, jäi ahmiminen saman tien pois. En tarvitse enää ruoan tuomaa turvaa, ahmimalla saatua hetken onnellisuutta enkä tunteiden turruttamista.
Vierailija kirjoitti:
https://www.duodecimlehti.fi/duo93446
Tuosta linkkiä ja ymmärrystä miten nälkä tulee
Eihän ihminen usein liho nälkäänsä syödessään, vaan emotionaaliseen tarpeeseensa. Silloin syö vaikka ei olisi nälkäkään. Siinä on se ongelma.
MInun oma tuntumani on, että ainakin osatekijä pakkoahmimisessa on monella lisäaineet. Jossakin kerrottiin esim. natriumglutamaatista, että se lähettää aivoihin viestin "TÄTÄ TÄYTYY SAADA LISÄÄ" jo ennen kuin ruoan maku on edes ehtinyt välittyä minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on addiktio. Itsellä tuo loppui vasta, kun muutin ruokavalion täysin. Sokeri, suola, kaikki herkullinen maku aktivoi aivoissa jotakin, joka pakottaa ahmimaan tai käänteisesti, ehkäisee kylläisyyshormoni leptiinin toimintaa. Ei tuohon auta muu kuin todella askeettinen ruokavalio. Itselläni se tarkoitaa perunoita, papuja, kasvishernekeittoa, keitettyjä kananmunia, jne. Laadukasta ruokaa, mutta ei mitään makuhermoja räjäyttävää. Paino pysyy kunnossa, ei ole koskaan nälkä eikä ole mielitekoja.
Kaikki herkullinen aktivoi ahmimaan? Esim. tuoreet mansikat tai vadelmat? Minusta ne ovat herkullisia, eivätkä käynnistä ahmimisreaktiota, vaikka mulla oli sellaista historiaa nuorena. Oli pakonomaista ahmimista ja paastoamista.
Mutta kerran kesällä kun olin pyöräilemässä, löysin vattupensaikon, jossa oli kypsiä vattuja. Aloin syödä niitä pensaasta ja koin kummallisen tunteen: luonnollisen syömisen.
Siitä se aukeni sitten, irrottautuminen ahmimisen psyykkisestä mekanismista. Silloin tuli mieleen, että anorektikoille ja ahmijoille oman ruoan viljeleminen ja siitä ruoan tekeminen voisi olla tosi terapeuttista.
Onhan muutakin herkullista kuin kaikki suolattu ja sokeroitu. Makuaistimme on vain turtunut.
Terapia.