HS: Ison omakotitalon saa maalta jo alle 20 000

Niin. Ihmiset haluavat lähelle kaupunkia moderniin omakotitaloon tai kerrostaloon, joista jälkimmäisen suosio on myös kasvanut ratkaisevasti.

Ehkä sit eläkepäivillä muutan keskelle ei mitään.

Ja heti alussa kerrotaan talon olevan 70-luvulta. Valitettavasti noille 70-luvun rötisköille ei ole juuri minkäänlaista kysyntää, koska niin suuri osa niistä on asuinkelvottomia. Toki osa saattaa olla hyvässä kunnossa, mutta kuka haluaa edes halvalla itselleen terveysriskiä jonka korjaaminen maksaa uuden talon verran. Eikä siellä maalla kyllä enää oikein töitäkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sit eläkepäivillä muutan keskelle ei mitään.

Tekemään siis mitä, pelkästään istumaan sohvalla, koska ei siellä yksinkertaisesti ole mitään ja jos jotain aikoo niin kaikki on vaivalloista.

Tarjosin huutokaupassa eräästä kolmen huoneen ja yhden wc:n mörskästä Pohjois-Karjalassa 3500 euroa. Onnekseni muut huusi enemmän ja se pommi ei jäänytkään kiusakseni. Taisi mennä lopulta kaupaksi 9000 eurolla. 

Tontin takia alunperin edes lähdin tarjousta tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sit eläkepäivillä muutan keskelle ei mitään.

Tekemään siis mitä, pelkästään istumaan sohvalla, koska ei siellä yksinkertaisesti ole mitään ja jos jotain aikoo niin kaikki on vaivalloista.

Eihän sitä tarvitse pelkästään sohvalla istuskella. Minä myös haaveilen eläkepäivistä jossain hevonjöörassa, tekisin pihahommia, hankkisin muutaman kanan tai lampaan pihaan, kävisin marjastamassa ja sienestämässä, laskisin poutapilviä. Tällaistahan tämä eläminen on jo nyt melkein, mutta kun täytyy joka päivä kammeta kaupunkiin töihin, niin se hieman verottaa ajan käyttöä. Nykyisin minulla on jo omakotitalo kehyskunnassa, mutta sen voi sitten joskus pistää tarjolle myyntiin ja ostaa ihan oikealta landelta sen pienen möksän. Riittää kun auto toimii, niin sillä sitten pääsee halutessaan ihmisten ilmoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sit eläkepäivillä muutan keskelle ei mitään.

Tekemään siis mitä, pelkästään istumaan sohvalla, koska ei siellä yksinkertaisesti ole mitään ja jos jotain aikoo niin kaikki on vaivalloista.

Voi kuule. Vaikka hoitaisin omaa kasvimaata, hommaisin kanoja. Vesistön vieressä, istuisin kalassa, kävisin sienestämässä. Asun nytkin omakotitalossa, enkä koe asioita vaivalloiseksi. Monikin asuu pikkuyksiössä jossain keskustassa ja valittaa ettei oo tekemistä. Sit niitten pitää lähteä ulos kaupungille, et ois tekemistä. Ja periaatteessa eivät tee mitään, kun menevät vaan kahville jonnekkin. Ja näpräävät puhelintaan.

Suomalaisten omaisuus on yleensä vain se asunto. Muuttoliikkeen myötä suuri osa jää perinnöttömiksi, kun niillä vanhempien taloilla ei olekaan enää arvoa. Vastaavasti Helsingissä perintöjen arvot koko ajan kasvavat. Yksiönkin arvo on halvimmillaan joku 150 000. Siitä saa jo kivan perinnön. 

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ihmiset haluavat lähelle kaupunkia moderniin omakotitaloon tai kerrostaloon, joista jälkimmäisen suosio on myös kasvanut ratkaisevasti.

Kerrostalojen suosio on laskenut kaiken aikaa ja niissä kyselyissä joissa kerrostalon sijantikin on määritelty paljastuu että aniharva suomalainen haluaa kerrostaloon suuren kaupungin keskustaan.

Varsinkin nuoret haluavat jopa vanhempia enemmän omakotitaloon kaupungin laidalle luonnonläheiseen ympäristöön.

52 prosenttia suomalaisista valitsee omakotitalon, kun kysytään, minkälaisessa asunnossa haluaisi asua 25 vuoden kuluttua. Se on hieman useampi kuin tämänhetkiset omakotiasujat: 45 prosenttia suomalaisista. Seuraavaksi suosituin talotyyppi on kerrostalo, jossa haluaisi asua 29 prosenttia suomalaisista.

Jos saa 20 000€:lla asuttavan talon, onko väliä, vaikka sitä ei saa ikinä myytyä?

Juuri eräs N. 60V tuttuni peri 70-luvun talon.

Ihan asuttava ja siisti, joskin aikalailla alkuperäiskuntoinen. Ei tule mitään homeoireita.

Aikoo asua siinä loppuikänsä/kunnes joutuu muuttamaan vanhainkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos saa 20 000€:lla asuttavan talon, onko väliä, vaikka sitä ei saa ikinä myytyä?

Juuri eräs N. 60V tuttuni peri 70-luvun talon.

Ihan asuttava ja siisti, joskin aikalailla alkuperäiskuntoinen. Ei tule mitään homeoireita.

Aikoo asua siinä loppuikänsä/kunnes joutuu muuttamaan vanhainkotiin.

On sillä väliä, jos siihen ei itse halua muuttaa. Jos mun koko perintöni olisi sen 20 000:n mörskä jossain huitsin hoossa, niin kyllä kirpaisisi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos saa 20 000€:lla asuttavan talon, onko väliä, vaikka sitä ei saa ikinä myytyä?

Niinpä. Täällä ei eletä ikuisesti ja viimeistään keski-ikäiset alkavat jo ynnätä että miten paljon rahaa omakotitalon remontointiin kannattaa laittaa että se pysyisi asuttavana oman käyttötarpeen loppuun kun perintöä siitä ei kuitenkaan jää lapsille (jos niitä edes on).

Niin pientä remonttia ei johonkin Helsinkiläiseen taloyhtiöön voi edes tulla ettei se maksaisi kerrostalokämpän omistajalle 20 000€

Hmm, itse muutin koronan jälkeen maalle, koska saan tehdä pysyvästi 100% etätyötä ja tajusin että täältä voin sinkkunakin ostaa ihan kunnollisen talon kauniilta paikalta. Luulin että meitä etäilyn myötä kauemmas muuttavia olisi enemmänkin, koska omalla it-alan työpaikalla tiedän useita. 

Tosin en minä ennen omakotitalossa asumattomana sinkkunaisena olisi uskaltanut 70-luvun taloa ostaa, eikä toki myös valtavan isolle talolle ollut tarvetta. Ostin 2010 rakennetun modernin, niin ei tarvitse heti alkaa remontoimaan. Ja toki vaikka 100% etätyö onkin, niin en nyt parin tunnin matkaa kauemmas työpaikasta halunnut muuttaa eli sekin rajasi vähän mistä sen asunnon hankkii. Työ on Helsingissä ja muutiin Salon saaristoon.

On sillä väliä, jos siihen ei itse halua muuttaa. Jos mun koko perintöni olisi sen 20 000:n mörskä jossain huitsin hoossa, niin kyllä kirpaisisi. 

Jos vanhempiesi koko omaisuus oli 20 000€ niin sitten on kyllä yksi lysti ostivatko ne sillä 20 000€ omakotitalon eläkepäivien viettoon tai seisottivatko rahat tilillä.

Ellet halua mörskää riesaksesi voit kieltäytyä perinnöstä eikä 20 000€ käteistäkään

kenenkään elämää olisi mullistanut.

Miksi ostaisin röttelön maalta, jossa ei ole palveluja eikä työtä? Jossa laajakaista tökkii eikä posti kulje kilometriä lähemmäs, jossa ei olisi mitään muuta kuin maalaisten pilaama "luonto" ojitettuine soineen, röttelöitä siellä täällä ja juoppoja aikamiespoikia kyyläämässä pimeän turvin mun tekemisiäni omassa kodissani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sit eläkepäivillä muutan keskelle ei mitään.

Tekemään siis mitä, pelkästään istumaan sohvalla, koska ei siellä yksinkertaisesti ole mitään ja jos jotain aikoo niin kaikki on vaivalloista.

Asun pk-seudulla, mutta silti teen enimmäkseen asioita, joita tekisin myös maalla. Retkeilyä, marjastusta, sienestystä, talvella hiihdän. Minua ei pidä täällä mikään muu kuin työ. Tarpeelliset vaatteet saa tilattua netistä, jos ei ole muuten kaupungissa käyntiä.

Vierailija kirjoitti:

On sillä väliä, jos siihen ei itse halua muuttaa. Jos mun koko perintöni olisi sen 20 000:n mörskä jossain huitsin hoossa, niin kyllä kirpaisisi. 

Jos vanhempiesi koko omaisuus oli 20 000€ niin sitten on kyllä yksi lysti ostivatko ne sillä 20 000€ omakotitalon eläkepäivien viettoon tai seisottivatko rahat tilillä.

Ellet halua mörskää riesaksesi voit kieltäytyä perinnöstä eikä 20 000€ käteistäkään

kenenkään elämää olisi mullistanut.

Eihän ne omakotitalot vanhempien aikaan olleet halpoja. Ne olivat saavutuksia joista oltiin ylpeitä ja niihin on käytetty ehkä kahden ihmisen elinikäinen työ- ja omaisuuspanostus. Mutta kun muuttoliike on muuttanut sen oleellisen asian eli sijainnin, niin näiden talojen arvo on romahtanut hetkessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ihmiset haluavat lähelle kaupunkia moderniin omakotitaloon tai kerrostaloon, joista jälkimmäisen suosio on myös kasvanut ratkaisevasti.

Kerrostalojen suosio on laskenut kaiken aikaa ja niissä kyselyissä joissa kerrostalon sijantikin on määritelty paljastuu että aniharva suomalainen haluaa kerrostaloon suuren kaupungin keskustaan.

Varsinkin nuoret haluavat jopa vanhempia enemmän omakotitaloon kaupungin laidalle luonnonläheiseen ympäristöön.

52 prosenttia suomalaisista valitsee omakotitalon, kun kysytään, minkälaisessa asunnossa haluaisi asua 25 vuoden kuluttua. Se on hieman useampi kuin tämänhetkiset omakotiasujat: 45 prosenttia suomalaisista. Seuraavaksi suosituin talotyyppi on kerrostalo, jossa haluaisi asua 29 prosenttia suomalaisista.

Minäkin halusin omakotitaloon ja hetken sellaisessa (aikuisena) asuttuani halusin äkkiä pois ja mahdollisimman helppoon asumismuotoon palveluiden äärelle.

Monella tuo on haaveena, mutta jos tietäisivät kuinka paljon omakotitaloasuminen teettää työtä ja rahanmenoa, niin tulisivat toisiin ajatuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten omaisuus on yleensä vain se asunto. Muuttoliikkeen myötä suuri osa jää perinnöttömiksi, kun niillä vanhempien taloilla ei olekaan enää arvoa. Vastaavasti Helsingissä perintöjen arvot koko ajan kasvavat. Yksiönkin arvo on halvimmillaan joku 150 000. Siitä saa jo kivan perinnön. 

Paitsi mitäs sitten jos äitimuori tai isäpappa päättääkin myydä sen asunnon pois ja päättää mennä johonkin vähän parempaan palvelutaloon ja alkaa vielä vähän matkustelemaan. Nykyään ihmisiä kehoitetaan käyttämään omat rahansa eikä säästämään niitä aikuisille lapsille perinnöksi. Tai se voi mennä testamentin kautta vaikka kodittomille kissoille ja lapset saa vaan lakiosan. Ei kannata jakaa perintöjä ennen kuin tiedät, että mitä suunitelmia toisilla on sen sijaan.

Entä sitten, jos talolla ei ole enää mitään arvoa sen jälkeen, kun sen rakennuttaneet kuolevat vanhuuttaan pois? Se talo on ollut heidän valintansa, ja ovat siinä sitten asuneet. Ja se talon arvo on ollut se, että siinä on asuttu 40-50 vuotta. 

Nauran perinnönkuolaajille, jotka halveksuvat näitä vanhoja, huonokuntoisia ja rahallisesti arvottomia taloja. Rakennuta itse oma ja parempi, paremmalle paikalle ja lopeta tyhjästä vinkuminen.