Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulla oli selvästi tiukempi kuri kuin muilla, miten suhtauduit silloin ja miten suhtaudut nyt? Ja onko seuraus, että omilla lapsi on sitten superlöysä kuri...
16.08.2023 |
Mietin nyt tuollaista 10-12 vuoden ikääryhmää, kun omat on nyt sen ikäisiä. Itse olin 90-luvun loppupuolella tuon ikäinen ja koin, että meillä oli selvästi kovempi kuri kuin muilla ikäisilläni. Esimerkiksi kotiintuloajat oli tarkat, eikä niistä voinut joustaa, vasta joskus isompan yläastelaisena oli jotain vapauksia. Tai että karkkia sai vain karkkipäivänä eikä koskaan muulloin edes heräteostoksena. Jos halusi jotain tavaraa, niin harvoin ostettiin mitään, sitten vasta synttäri- tai joululahjana ehkä. Nukkumaan piti mennä tiettyyn aikaan, eikä siitä joustettu. Vaatteet oli laitettava mitä käskettiin. Meillä myös oli ruumiillista kurittamista (vyöllä), mikä ei kai ollut kovin yleistä enää tuolloin ainakaan tuossa iässä.
Muistan, että olin kyllä vähän kateellinen, kun kavereilla tuntui olevan niin rentoa.
Nyt poden vähän huonoa omatuntoa, että onko meillä jo liiankin löysää. Ei nuo nyt ihan pellossa elä, mutta ei ole sellaista sääntöviidakkoa kuin itsellä oli. Ja saavat itsekin päättää monesta asiasta.
Miten teillä?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni kuria ei enää suositella lapsille. Suositus on, että lapsille asetetaan turvalliset rajat panostamalla erityisesti tunnetaitojen kehitykseen.
Ja tämä on suomeksi.... ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli jokseenkin löysää kurin suhteen. Lapsia minulla ei ole, mutta muutoin, jos olen auktoriteettiasemassa, annan vaihtoehtoja ja vapauden valita. Siksi suhtaudun nuivasti, jos minulle sanellaan tiukkoja rajoja. Vaikutelma on lähinnä se, ettei joko luoteta, tai on muutoin tarve kontrolloida. Yhteistyökin perustuu luottamukseen ja käsitykseen asioiden hoitumisesta ilman mikromanagerointia. Lasten suhteen tietenkin tietty rajojen asettaminen on ok ja toivottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihasin kuritusväkivaltaa käyttäviä vanhempiani ja vihaan hetä edelleen, vaikka he ovat jo vuosia sitten molemmat kuolleet. Väkivalta on väkivaltaa, ei kasvattamista.
Tämä!
Omasta näkökulmasta vaikea edes tajuta, miten 90-l lopulla tuollainen on ollut mahdollista, jos perheessä on muuten asiat suht ok. Kun ap vaan tyynesti kirjoittaa ei kai ollut kovin tavallista, niin kuulostaa, että hän kieltää itseltään sen, miten sairaasti häntä on kohdeltu.
Jokaisella vanhempiensa pahoinpitelemäksi tulleella on oikeus vihata sitä.
Muistelen, että 90-luvun alussa minulla oli kavereita, jotka sai kotona remmistä, vaikka olivat ns. normaaleja perheitä.
Käsittääkseni kuria ei enää suositella lapsille. Suositus on, että lapsille asetetaan turvalliset rajat panostamalla erityisesti tunnetaitojen kehitykseen.