Jos sinulla oli selvästi tiukempi kuri kuin muilla, miten suhtauduit silloin ja miten suhtaudut nyt? Ja onko seuraus, että omilla lapsi on sitten superlöysä kuri...

Meillä oli tiukka mutta tolkullinen kuri. Ei siis mitään mielivaltaisia hihasta revittyjä sääntöjä, vaan johdonmukaista. Harmitti tietysti joskus, mutta kai se hyväksi oli.

Vihasin kuritusväkivaltaa käyttäviä vanhempiani ja vihaan hetä edelleen, vaikka he ovat jo vuosia sitten molemmat kuolleet. Väkivalta on väkivaltaa, ei kasvattamista.

Vierailija kirjoitti:

Vihasin kuritusväkivaltaa käyttäviä vanhempiani ja vihaan hetä edelleen, vaikka he ovat jo vuosia sitten molemmat kuolleet. Väkivalta on väkivaltaa, ei kasvattamista.

Millaista kuria pidät omille lapsille? Oletko toista äärilaitaa, eli ei mitään kuria?

Vierailija kirjoitti:

Vihasin kuritusväkivaltaa käyttäviä vanhempiani ja vihaan hetä edelleen, vaikka he ovat jo vuosia sitten molemmat kuolleet. Väkivalta on väkivaltaa, ei kasvattamista.

Nimenomaan. On erittäin vastenmielistä, että valtasuhdeasemassa oleva kiduttaa heikompiaan, koska pystyy siihen

Oli hankalaa, kun asuttiin pöpelikössä ja oli vain kaksi suunnilleen saman ikäistä serkusta. Mulla oli paljon tiukempi kuri kuin serkulla ja luistin sitten omista säännöistäni sen takia. Aina oli ongelmia joko kodin tai serkun kanssa.

Ei ollut oikeastaan mitään ihmeempää kuria, esim. 4-luokalla valvoin jo välillä aamu neljään jne. Ihan outoa katsella nykyään, kun lapsilla onkin nukkumaanmenoajat sun muut.

Vierailija kirjoitti:

Vihasin kuritusväkivaltaa käyttäviä vanhempiani ja vihaan hetä edelleen, vaikka he ovat jo vuosia sitten molemmat kuolleet. Väkivalta on väkivaltaa, ei kasvattamista.

Mulle se tuli tarpeeseen. Ei mitään mielivaltaista ja summittaista. Lapsi kestää ankaratkin seuraukset, jos kokee ne oikeudenmukaisiksi.

Toki voisin uhriutua ja esittää olleeni puhdas pulmunen, mutta silloin en olisi rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasin kuritusväkivaltaa käyttäviä vanhempiani ja vihaan hetä edelleen, vaikka he ovat jo vuosia sitten molemmat kuolleet. Väkivalta on väkivaltaa, ei kasvattamista.

Nimenomaan. On erittäin vastenmielistä, että valtasuhdeasemassa oleva kiduttaa heikompiaan, koska pystyy siihen

Mä olin josssain vaiheessa ihan jäätävän itsepäinen. Jos olin esim. päättänyt, että en siivoa huonetta, niin en siivonnut. Vaikka sanottiin 20 kertaa. Sitten tuli sitä remmiä. Tavallaan ymmärrän, että vanhemmilla meni hermot, mutta toisaalta eihän se nyt kivaa ollut se kuritus.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasin kuritusväkivaltaa käyttäviä vanhempiani ja vihaan hetä edelleen, vaikka he ovat jo vuosia sitten molemmat kuolleet. Väkivalta on väkivaltaa, ei kasvattamista.

Millaista kuria pidät omille lapsille? Oletko toista äärilaitaa, eli ei mitään kuria?

On lapsilla tietysti kuri ollut ja ihan kelpo ihmisiä heistä on kasvanut. Väkivaltaa emme käyttäneet.

Mulla tulee jostain syystä huonot vibat sanasta "kuri" :D Tai siis että silloin täytyy pitää kuria jos ei osata käyttäytyä. No, jokatapauksessa meillä ei oo ollut mitenkään älyttömän tiukka kuri, mutta välittäminen on näytetty senkin edestä, joskus kovinkin sanoin. On ollut turvallinen lapsuus.

Miksi kerrotte vain omasta lapsuudestanne, kun idea oli, että kerrotte omasta lapsuudestanne ja peilaatte sitä vanhemmuuteenne nyt? Sehän ketjun idea oli.

Minulla oli milloin kuria, milloin sen täydellistä höltymistä, eikä vanhemmat olleet lapsistaan kiinnostuneita, olimme aika tuuliajolla. Itse taas ole ollut todella läsnäoleva vanhempi, meillä oli perussäännöt, mutta kyllä joustettiin asioissa. Lapsistani tuli amatööriäidin käsissä onneksi upeita tyyppejä :)

Käytän aikalailla saman tason kuria mitä itsekin nautin alaikäisenä. En hyväksy tupakointia tai alkoholia alaikäiseltä mutta olen sanonut että haluan että humalassa soittaa hakemaan tai jos on hätä. Vanhempani eivät ikinä ostaneet alkoholia tai hyväksyneet sitä, mutta sanoivat aika rehellisesti että tietävät ettei teinejä voi aina käskemällä estää joten on tärkeää tietää että kotiin voi aina soittaa oli tilanne mikä tahansa.

Pienemmille lapsille kotiintuloajat mutta ne eivät ole minuutin päälle jos tietää missä lapsi on. Loma-aikoina sitten pidempään. Teineiltä kysyn milloin suunnittelevat tulevansa kotiin ja mihin ovat menossa. Koulupäivinä kotona tulisi olla ns. ihmisten aikoihin. Harrastuksiin jotka on itse valittu tulee mennä ellei ole kipeä, sama koulun kanssa. Suihkuun joka päivä ja vaatteet vaihtoon. Siinäpä ne meidän perheen säännöt.

Ei meillä ollut lapsuudessani kuria, oli vain kasvatus eli tiesimme, mitä saa tehdä ja mitä ei. Rangaistuksia ei ollut, koska niitä ei tarvittu ja lisäksi oli paljon asioita, jotka nyt vain olivat niin kuin olivat eli esim. se, että kaupasta ei karkkia osteta (joten emme osanneet sellaista edes vaatia). Jos sai synttärilahjaksi karkkia, sen sai syödä vaikka heti, karkkipäivää ei ollut. Ainoa ääneen lausuttu sääntö oli, että toista ei saa vahingoittaa.

Ihmisiä meistä tuolla tavalla tuli ja samaa mallia jatkan omien lasteni kanssa. Vielä eivät ole vaatineet erityisiä kotiintuloaikoja, koska viimeinen bussi tähän suuntaan tulee klo 19.45. Jos siitä myöhästyy, pitää pyytää vanhempia hakemaan ja lapset tietävät, että se ei välttämättä töiden takia onnistu. Kannattaa siis tulla ajoissa kotiin.

Meillä oli tiukka kuri. Vanhemmat yrittivät vaikuttaa, kenen kanssa saan edes leikkiä. Itse olen löysä, tai pikemminkin neuvotteleva. Minulla on muutama tarkkaan harkittu sääntö, mutta en puutu kaikkeen.

Veljeni ei pidä sitäkään kuria, mitä minä pidän.

Itselläni ei ollut mitään kuria, ei kotiintuloaikoja sun muuta. Ehkä siksi käyttäydyinkin hyvin, ei ollut tarvetta kapinoida. Samalla tyylillä kasvatin tyttäreni.

Vierailija kirjoitti:

Vihasin kuritusväkivaltaa käyttäviä vanhempiani ja vihaan hetä edelleen, vaikka he ovat jo vuosia sitten molemmat kuolleet. Väkivalta on väkivaltaa, ei kasvattamista.

Tämä!

Omasta näkökulmasta vaikea edes tajuta, miten 90-l lopulla tuollainen on ollut mahdollista, jos perheessä on muuten asiat suht ok. Kun ap vaan tyynesti kirjoittaa ei kai ollut kovin tavallista, niin kuulostaa, että hän kieltää itseltään sen, miten sairaasti häntä on kohdeltu.

Jokaisella vanhempiensa pahoinpitelemäksi tulleella on oikeus vihata sitä.

Minusta tuntuu, että meillä oli erilaista kuin muissa perheissä, joissain asioissa oli tosi tiukka kuri ja joissain asioissa ei katsottu perään ollenkaan. Luulen että äidilläni oli jotain mt-ongelmia ja isä oli muuten vain tunari. Tuntuu ettei saanut mitään ohjausta mihinkään, mutta huutoa tuli usein monista asioista ja todella tiukkoja käskyjä kotiintuloajoista. Teininä olin saman tapainen kuin muut ikäiseni, eli pussikaljoittelu ja kaverit kiinnostivat, ja äiti piti sitä aivan järkyttävänä käytöksenä ja riidat olivat hirveitä. Sen sijaan seurusteluun ja vanhojen ukkojenkin kanssa vehtaamiseen suhtauduttiin täysin lepsusti, ei mitään ohjausta oman itsen tai oman keho kunnioittamiseen. Järkevä keskusteluyhteys katosi täysin, tuntui että äiti pelkäsi ja vihasi minua, vaikka tekoni olivat ihan tavallisia, samantapaisia kuin muilla nuorilla.

Olen omassa perheessäni yrittänyt tehdä toisella tavalla. Yritän olla lempeä ja katsoa että ruoka on pöydässä ja kannustan ja komennankin hyvään käytökseen ja yhteispeliin ja esimerkiksi siihen, että lapset tekevät kotona jotakin kotitöitä. Hemmottelen ja kehun ja yritän olla jämäkkä esimerkki.  Ei varmaan aina onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vihasin kuritusväkivaltaa käyttäviä vanhempiani ja vihaan hetä edelleen, vaikka he ovat jo vuosia sitten molemmat kuolleet. Väkivalta on väkivaltaa, ei kasvattamista.

Mitä tarkoittaa kuritusväkivalta? Normaali kuritus tarkoittaa rankaisemista, mutta tuo on ilmeisesti eri asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasin kuritusväkivaltaa käyttäviä vanhempiani ja vihaan hetä edelleen, vaikka he ovat jo vuosia sitten molemmat kuolleet. Väkivalta on väkivaltaa, ei kasvattamista.

Nimenomaan. On erittäin vastenmielistä, että valtasuhdeasemassa oleva kiduttaa heikompiaan, koska pystyy siihen

Meillä lapset kokevat esim. puhelimen takavarikoinnin kidutukseksi. Olen miettinyt, että voidaanko meistä tehdä lasu sen takia? Vahvempana kun en saisi piinata (tai kiduttaa) heikompiani.

Oli tiukka kuri. Kuitenkin sen seurauksena opin vain salaamaan ajatuksiani, persoonaani ja tekojani.

Lapselleni en ole osannut olla yhtä tiukka. Lapseni ei salaile asioita minulta.

Varmaan aika esimerkilliseltä näytettiin ulospäin, mutta kapinoi hiljaa ja en voinut hyvin. Aika vaikeita asioita nämä ovat ja heidän tapansa oli vain yksi muiden joukossa.