Apua! Miten lohduttaa teiniä, jonka suuri ensirakkaus jätti?
Ei usko että maailmassa on ketään muita. Haluaa vain hänet takaisin. Äidinkin sydän särkyy tätä seuratessa 😢
Kommentit (27)
"Suuri ensirakkaus jätti"?
Kokeile pienempää ensi kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain ylimääräistä hemmottelua, mistä lapsesi vaan tykkää. Lempiruokaa tai shoppailua, jotain kivaa. Kuuntele vaan ja sano, että ymmärrät. Ikinä ei saa vähätellä, että olet nuori ja unohdat pian yms. - se ei tunnu nuoresta kivalta siinä tilanteessa.
Syömistä ja shoppailua suruun, siinäpä terveet ohjeet.
Tässä varmaan ideana se et tehdään jotain kivaa yhdessä. Ettei nuori ehtisi koko ajan murehtia vaan saisi muuta ajattelemista.
Eiköhän teinit työstä noi sydänsurunsa mielummin itsekseen ja ystävien kanssa kun lähde shoppailemaan ja dinnerille vanhempiensa kanssa.
Kyllä minun poikani ainakin halusi tulla äidin luo, kun oikein suretti menetetty rakkaus. Käytiin pitkällä kävelylenkillä ja syötiin yhdessä. Oli mukavampi olla yhdessä jonkun kanssa kuin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain ylimääräistä hemmottelua, mistä lapsesi vaan tykkää. Lempiruokaa tai shoppailua, jotain kivaa. Kuuntele vaan ja sano, että ymmärrät. Ikinä ei saa vähätellä, että olet nuori ja unohdat pian yms. - se ei tunnu nuoresta kivalta siinä tilanteessa.
Minua taas lohdutti ensi "rakkauden" jälkeen teininä eniten kun erottiin että äitini kävi illalla sängyssä halaamassa ja totesi että usko tai älä, aina tulee uusia ihastuksia. Sen enempää en olisi hänen kanssaan halunut asiasta puhuakkaan. Kunhan arki jatkuu normaalina niin teinit kyllä selviää sydänsuruistaan ihan niin kuin tähänkin asti.
Minusta taas kamalinta oli kun joku sanoi juuri, että "meressä on paljon kaloja". Siinä kohtaa se minusta vähättelee toisen surua. Vaikka totta tietysti on. Sopivampi kommentti johonkin myöhäisempään vaiheeseen ehkä muttei heti siihen kärkeen kun on ihan hajalla.
Parasta on vain olla läsnä. Ehkä pientä hemmottelua. Sanoo että päivä kerrallaan. Elämä voittaa, tulet selviämään tästä, mutta sure rauhassa. Pitää huolta, että arjen rutiinit sujuu ja että saa muutakin ajateltavaa.
Ei noita toisen puolesta voi surra tai poistaa tuskaa. Eikä hoputtaa prosessointia.
Elämä voittaa, tulet selviämään tästä, sure rauhassa?! Kuoliko se teini-ihastus rintamalla.
Minkä ikäinen?
Mikä oli eron syy?
Oliko aikomuksena muuttaa yhteen ja hankkia lapsia?
Oliko suhde normaali?
Oliko seksiä?
Tulivatko appivanhemmat toimeen keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain ylimääräistä hemmottelua, mistä lapsesi vaan tykkää. Lempiruokaa tai shoppailua, jotain kivaa. Kuuntele vaan ja sano, että ymmärrät. Ikinä ei saa vähätellä, että olet nuori ja unohdat pian yms. - se ei tunnu nuoresta kivalta siinä tilanteessa.
Syömistä ja shoppailua suruun, siinäpä terveet ohjeet.
Tässä varmaan ideana se et tehdään jotain kivaa yhdessä. Ettei nuori ehtisi koko ajan murehtia vaan saisi muuta ajattelemista.
Eiköhän teinit työstä noi sydänsurunsa mielummin itsekseen ja ystävien kanssa kun lähde shoppailemaan ja dinnerille vanhempiensa kanssa.
Kyllä minun poikani ainakin halusi tulla äidin luo, kun oikein suretti menetetty rakkaus. Käytiin pitkällä kävelylenkillä ja syötiin yhdessä. Oli mukavampi olla yhdessä jonkun kanssa kuin yksin.
Tuli sinun luokse? Oletin että tässä oli kyse jostain 14v kun puhuttiin ensirakkaudesta.
Eiköhän teinit työstä noi sydänsurunsa mielummin itsekseen ja ystävien kanssa kun lähde shoppailemaan ja dinnerille vanhempiensa kanssa.