Voiko ahdistunut olla iloinen

Mulla siis todella paha ahdistuneisuushäiriö, joka paheni onnettomuuden jälkeen joitain vuosia sitten.
Törmään kuitenkin usein siihen, että ne jotka tietävät ahdistuksestaan ihmettelevät miten iloinen olen.
Mulla oli itsetuhoisia ajatuksia silloin onnettomuuden jälkeen ja olin silloinkin muille iloinen, mutta sitten tuli sellaisia olotiloja etten halua elää.
Vointi on tosi poukkoilevaa ja niin myös mun vireystila, nyt ahdistaa sekin etten saisi olla edes iloinen, mitä olen ollut aina vaikka olen ollut lapsesta asti ahdistunut.
Mulla on psykiatrikäyntejä joka vuosi paljon, mutta olen alkanut miettimään olenko sittenkään ahdistunut jos siinä ei voi olla ulospäin iloinen?