Lue keskustelun säännöt.
Saan vapöörejä, jos joudun laittamaan vielä kerrankin ruokaa. Mikä neuvoksi?
15.08.2023 |
Enkä edes tiedä, onko vapööri oikea sana. Joka tapauksessa saan hysteerisen kohtauksen, hermoromahduksen ja kouristuksia jos joudun miettimään vielä yhdenkin päivällisen.
Tässä on koko kesä mentykin niin, että aika usein ohjelmassa on kebabia, pizzaa pakastealtaasta tai muuta. Harmi vaan, että en edes pidä tuollaisesta ruoasta.
Tilanne on lyhykäisyydessään se, että minä teen nykyään töitä kotona, ja ruoanlaitto on luontevasti langennut sitten minulle. Mies kokkaa viikonloppuisin ja hoitaa kaupassakäynnit enimmäkseen kun kerran autolla kulkee, eli tekee kyllä oman osansa ruokahuollosta.
Ongelma on, että minä en jaksa tätä nykyistä osaani. En ole uupunut tai mitään, jaksan kyllä kaiken muun, mutta olen alkanut vihata ruoanlaittoa yli kaiken. Kaikki ruokakin tympii. Tämä aiheuttaa lisäksi järkyttävää syyllisyyttä: sukuni on täynnä metsästäjiä, joten pakastin on aina pullollaan huippulaadukasta lihaa, joten eihän se nyt sovi syödä nakkeja ja ranskalaisia.
Sakkana pohjalla mieheni on kulinaristi ja pitää perheen yhteisiä ruokahetkiä hyvin tärkeinä. Rakastan miestäni, mutta oikeastaan vaan istuisin arkipäivällisellä mieluummin sohvassa hyvän kirjan kanssa pari voileipää seurana. Minäkin tykkään syödä hyvin viikonloppuisin, mutta minulle kelpaisi mainiosti että arkiruokailu hoidettaisiin koirien kuivamuonan tapaisella tankkauksella.
Ajatuksia?
Kommentit (13)
Millä tavalla nakit ja ranskalaiset ovat "huonompaa" kuin kebab ja pizza pakasteesta?
Onko sinusta suunnitteleminen vaikeaa? Muista se, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Siispä suunnittele viikon ruokalista mahdollisimman helpoksi ja nopeasti valmistuvaksi: maanantaina nakit+ ranskalaiset, tiistaina kinkkukiusaus, keskiviikkona jauhelihakeitto, torstaina uusia perunoita ja kalaa, perjantaina broileria ja riisiä. Kastikkeeksi käy perinteinen sulatettu voi+sipuli, broilerin voit ostaa valmiiksi grillattuna sinä päivänä, kun käyt kaupassa ja kalan mahdollisimman helposti valmistettavaksi, uunissa tai paistinpannussa. Noista jauhelihakeitto on vähän vaativampi niin, että pitää jotain ruskistaa ja pilkkoa, mutta varttitunnin homma sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan edellistä, eli suunnittele ruuat. Käy sieltä pakkasesta hakemassa vaikka jotain huippulihaa ja pistä lihamyllyn läpi: kas, siinä on jauhelihaa. Siitä keittoa, lihapullia, lasagnea jne. Ja kaikki kiittävät. Sulatuksen ja myllyn käyttämisen vaiva ei nyt ole kovin suuri!
No, entäs jos perheen kulinaristi valmistaa edellisenä iltana pääruoan valmiiksi ja sinulle jäisi sitten vain lisäkkeiden teko. Aina kannattaa aloittaa helpoista ja selkein ohjein eikä mitään stressiä. Täydellisyyden vaatimus ja vertailuhan aiheuttavat sen stressin. Ruoanlaitonkin pitää olla hauskaa, että sitä jaksaa joka päivä. Toinen seikka on se, että madaltaa vaatimustasoa esim. kerran viikossa em. ruoka ja muulloin valmisruokaa, joita muuten niitäkin saa nykyisin huippukokkien suunnittelemina kaupasta. Kaikki pataruoat ovat helppoja, ohjeen mukaan vaan uuniin hautumaan tunneiksi, aromitkin ovat huikeat ja maukasta ja mureaa syntyy. Ruoasta on tullut hiukan liiankin iso asia, jos se kiukuttaa. Ohjeet ja kattamisen voi tehdä kulinaristi eli se, jolle ne asiat ovat tärkeitä. Ruokaa ei myöskään tarvitse arvostella ja arvioida, viimeistään silloin mieli mustuu, jos huomautellaan. Kiitollisuus ja kiittäminen tärkeintä.
Meillä asia ratkaistiin niin, että mies tekee oman ruokansa ja minä syön pari voileipää tai kasvissosekeittoa. En arvosta yhteisiä ruokahetkiä, en arvosta itsetehtyä ruokaa (siis sellaista, mitä pitää syödä, koska toinen näki kamalasti vaivaa) enkä arvosta sitä, että ruualla on joku muu arvo kuin energian saaminen.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan edellistä, eli suunnittele ruuat. Käy sieltä pakkasesta hakemassa vaikka jotain huippulihaa ja pistä lihamyllyn läpi: kas, siinä on jauhelihaa. Siitä keittoa, lihapullia, lasagnea jne. Ja kaikki kiittävät. Sulatuksen ja myllyn käyttämisen vaiva ei nyt ole kovin suuri!
Pakastimen omistaja kysyy, että mistä saa sellaisen lihamyllyn, joka jauhaa pakastetun lihan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eksi sinulla on kulinaristi mies. Hän on varmaan motivoitunut laittamaan ruuat perheessänne.
Minunkin lapsuuden kodissa isä teki ruuat.
Tai, jos on rahaa, niin sitten hoituu muutenkin.
Ite oon tehny 25 vuotta kaikki ruoat itse allergioiden ja gluteenittomuuden takia. Bälillä tulee kausia, että tympii. Kun ei jaksaisi heitän ainekset haudutuspataan ja väännän nappia. Nyt ostin air fryerin, mutten ole vielä ehtinyt kokeilla sitä. Älä tee aina samaa vaan koita etsiä uusia ideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut?
Arkiruuat valmiiksi annoksina pakastimeen/jääkaappiin? Sunnuntaina teet viikoksi ruuat. Ja viikonlopouna sitten panostatte.
Jos mies haluaa arkena jotain hienompaa, hän tekee.
Keskustele miehen kanssa tilanteesta. Kerro, että ei natsaa.
Tai ostatte jostain vaikka hävikkiruokaa valmiiksi. Monet paikat myy oikeaa ruokaa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just! Nakkeja ja ranskalaisia, eihän ne ole edes ruokaa!
Joo vaikka kuinka muka suunnittelee, niin AINA puuttuu jotakin!
Nyt olen käyttänyt atrian valmiita wokkipusseja, valmiita kalapihvejä, muu-jauhista ynnä muuta helppoa. Lasagne valmiskastikkeista ja eiku uuniin!
Ja joo noin kasviskeitot! Nopeaa ja hyvää.
ENiten inhoan sitä tiskiä, hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan edellistä, eli suunnittele ruuat. Käy sieltä pakkasesta hakemassa vaikka jotain huippulihaa ja pistä lihamyllyn läpi: kas, siinä on jauhelihaa. Siitä keittoa, lihapullia, lasagnea jne. Ja kaikki kiittävät. Sulatuksen ja myllyn käyttämisen vaiva ei nyt ole kovin suuri!
Pakastimen omistaja kysyy, että mistä saa sellaisen lihamyllyn, joka jauhaa pakastetun lihan?
Sen voi ottaa sulamaan jo edellisenä päivänä. Tosin se vaatii vähän suunnittelua.
Helpompi tapa on pilkkoa liha paloiksi karjalanpaistilihan tapaan ja työntää uuniin kypsymään. Ei vaati muuta kuin mausteet, tilkan vettä ja sen verran vahtimista, että kypsyy sopivasti eikä kuivaa. Siihenkin auttaa kansi.
Muuten en tiedä mitä tehdä, mutta samaistun tuohon syyllisyyteen, kun pakastin on täynnä lihaa, jota et tahtoisi syödä. Minun siskoni on lampuri... Tykkään kyllä lampaanlihasta, mutta ei sitä nyt aina jaksaisi syödä. Ja kun lihan ottaa pakkasesta, täytyy aina suunnitella päivää, paria etukäteen mitä laittaisi. Ja mitä jos sinä päivänä tekisikin mieli kasviskeittoa mutta se liha on sulanut ja pakko laittaa, ettei mene haaskuun?