Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kaikkialla on onnellisia pariskuntia, minä olen yksin

Vierailija
14.08.2023 |

En koskaan löydä ketään, jonka haluaisin ja joka haluaisi minut.
Mietin jo, ettei minun kannata enää elää. Kukaan ei välitä minusta.

Kommentit (45)

Vierailija
41/45 |
16.08.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Löysin elämäni rakkauden vasta 45-vuotiaana. Että toivoa on kaikilla.

Kiitos,- Kommentisi kävi lohdutuksesta nyt kun luultavasti taas pian saan huomata kuinka takana on yksi sinkku kesä takana. Mutta vastahan tässä on sinkkuna ollut 44 vuotta e. tähänastisen ikäni. - Onneksi sentään olen saanut niin naisia kuin miehiä muutoin läheisiksi ihmissuhteiksi elämääni. Mutta olisi se enemmän kuin mukavaa, jos voisi kohdata hänetkin, jonka kanssa voisi edetä parisuheeseen eikä joutua tai päästä fiendzonelle. Paljon erinomaisen paljon sekin mutta ei kuitenkaan sama asia.

Vierailija
42/45 |
16.08.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Alan luovuttaa. Itsekin yksin kauan enkä viihdy itseni kanssa. Kaikkea on mutta rakkaus/ystävyys puuttuu. 

Et löydä koskaan hyviä ihmissuhteita jos et ensin opettele viihtymään itsesi kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/45 |
16.08.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinä et kenenkään onnellisuudesta tiedä!

Vierailija
44/45 |
16.08.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä olen parisuhteessa, ja silti aina yksin.

Mä olin myös parisuhteessa paljon yksinäisempi kuin mitä olen nyt sinkkuna. 

Vierailija
45/45 |
16.08.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan luovuttaa. Itsekin yksin kauan enkä viihdy itseni kanssa. Kaikkea on mutta rakkaus/ystävyys puuttuu. 

Et löydä koskaan hyviä ihmissuhteita jos et ensin opettele viihtymään itsesi kanssa.

Ohis olen ja olen ollut koko ikäni e. yli 40 vuotta sinkkuna. Väittäsin pärjääväni ja viihtyväni erimomaisen hyvin sinkkuna. Joskus olen rajoittuneessa ja ahtaassa mielessäni aatellut, että viihdynkö liiankin "jo" liian hyvin. En kuitenkaan ole erakko. En erityien introverttikään. En täydellinen. En myöskään vaadi tai odota mahd. kumppanini olevan virheetön tai täydellinen.

Mutta en myöskään koe mielekkääksi yrittää pariutumista väkisin. Toisinaan vain tuntuu erinomasen pahalta, kun en ymmärrä tai hahmota mikä minussa on lopulta sellaista että en ole voinut edetä kenenkään kanssa parisuhteeseen.

Miksi niin moni muu tuntuu -näin ainakin ulkopuolelta katoen- löytävän ja kohtaavaan itselleen, niin paljon helpommin ja mutkattomammin kumppanin.

Eri