Kasvatustiede vs yhteiskuntatiede

Täällä paistaa kasvatustiedettä kohtaan asenteita, jotka kumpuavat jostain ihan muusta kuin akateemisesta perehtymisestä kyseiseen alaan. Kasvatustieteissä positiivista on se, että ne ankkuroituvat tiiviimmin yhteisesti jaettuihin ilmiöihin kuten varhaiskasvatustieteessä lapsuuteen ja lapsiin ryhmässä.

Yhteiskuntatieteissä tutkittavien asioiden määrä on niin laaja, että opiskelijan voi Suomessa olla vaikea löytää asiantuntijoita ja mentoreita esim gradunsa aiheelle. Tämä ei ole hyvä asia oppimisen laadun kannalta.

Kasvatustiede on tiede joka yhdistää yhteiskuntatieteitä ja psykologiaa. Yhteiskuntatieteet keskittyvät enemmän rakenteisiin, kasvatustieteessä huomioidaan myös yksilöllisiä tekijöitä, mikä on oppimisen kannalta oleellista. Tämä on varmaan asia, jota yhteiskuntatieteilijät pitävät epäakateemisena. Yhteiskuntatieteilijöitä taas kritisoidaan siitä että vetävät aineistossa mutkia suoraksi teorioidensa valossa.

Voit itse perehtyä siihen, millaista tutkimusta milläkin laitoksella tehdään. Huomaat ehkä siitä, että erot eivät lopulta ole niin suuria mitä täällä annetaan ymmärtää. Kasvatustieteissä arvostan sitä, että tehdään paljon pitkittäistutkimuksia ja poikkitieteellistä tutkimusta on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntatieteilijät työllistyvät?

Tämä kiinnostaa minuakin.

Ja vaikka itse olen opettaja, niin ihmettelen myös sitä mihin kasvatustieteilijät työllistyvät. Toki kaupungin koulutoimenjohtaja tai opetuspäällikkö voisi olla kasvatustieteilijä, mutta ainakin täällä se on jokin insinööri, joka vain sattuu siirtojen vuoksi olemaan tuossa virassa.

Kasvatustieteilijöitä on varsinkin HR- ja kehittämistehtävissä firmoissa ja valtiolla. Koulutus tuntuu olevan jonkinlainen kultakaivos, josta saa kaikkien alojen asiantuntijuuden yhdellä tutkinnolla. Olen viettänyt pitkän urani piipahtelemalla ihmisten työpaikoilla ja todennut, että kasvatustieteilijöillä on yksi yhteinen taito, jolla he pääsevät töihin, joita eivät oikeasti osaa: he pystyvät pyörittelemään tuiki tavalliset asiat pseudotieteellisyyksien ja lainasanojen verhoon. Kasvatustiede onkin olennaisesti ilmiöiden sovittelemista olemassa oleviin teorioihin. Puuron syömisestäkin saa komeantieteellisen tapahtuman, kun siihen ymppää dikotomiaa ja kognitiivisuutta.

Muu maisteri + opeopinnot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntatieteilijät työllistyvät?

Tämä kiinnostaa minuakin.

Ja vaikka itse olen opettaja, niin ihmettelen myös sitä mihin kasvatustieteilijät työllistyvät. Toki kaupungin koulutoimenjohtaja tai opetuspäällikkö voisi olla kasvatustieteilijä, mutta ainakin täällä se on jokin insinööri, joka vain sattuu siirtojen vuoksi olemaan tuossa virassa.

Kasvatustieteilijöitä on varsinkin HR- ja kehittämistehtävissä firmoissa ja valtiolla. Koulutus tuntuu olevan jonkinlainen kultakaivos, josta saa kaikkien alojen asiantuntijuuden yhdellä tutkinnolla. Olen viettänyt pitkän urani piipahtelemalla ihmisten työpaikoilla ja todennut, että kasvatustieteilijöillä on yksi yhteinen taito, jolla he pääsevät töihin, joita eivät oikeasti osaa: he pystyvät pyörittelemään tuiki tavalliset asiat pseudotieteellisyyksien ja lainasanojen verhoon. Kasvatustiede onkin olennaisesti ilmiöiden sovittelemista olemassa oleviin teorioihin. Puuron syömisestäkin saa komeantieteellisen tapahtuman, kun siihen ymppää dikotomiaa ja kognitiivisuutta.

Muu maisteri + opeopinnot

Ilmankos koulumaailma on ihan sekaisin. Opetushallituksessa kasvatustieteilijät sovittelevat ilmiöitä teorioihin, ja tuovat näin syntyneet keksintönsä kuluihin toteutettaviksi. Siis tekemällä tehtyjä ratkaisuja ongelmiin, jotka nekin on tekemällä tehtyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntatieteilijät työllistyvät?

Tämä kiinnostaa minuakin.

Ja vaikka itse olen opettaja, niin ihmettelen myös sitä mihin kasvatustieteilijät työllistyvät. Toki kaupungin koulutoimenjohtaja tai opetuspäällikkö voisi olla kasvatustieteilijä, mutta ainakin täällä se on jokin insinööri, joka vain sattuu siirtojen vuoksi olemaan tuossa virassa.

Kasvatustieteilijöitä on varsinkin HR- ja kehittämistehtävissä firmoissa ja valtiolla. Koulutus tuntuu olevan jonkinlainen kultakaivos, josta saa kaikkien alojen asiantuntijuuden yhdellä tutkinnolla. Olen viettänyt pitkän urani piipahtelemalla ihmisten työpaikoilla ja todennut, että kasvatustieteilijöillä on yksi yhteinen taito, jolla he pääsevät töihin, joita eivät oikeasti osaa: he pystyvät pyörittelemään tuiki tavalliset asiat pseudotieteellisyyksien ja lainasanojen verhoon. Kasvatustiede onkin olennaisesti ilmiöiden sovittelemista olemassa oleviin teorioihin. Puuron syömisestäkin saa komeantieteellisen tapahtuman, kun siihen ymppää dikotomiaa ja kognitiivisuutta.

Muu maisteri + opeopinnot

Ilmankos koulumaailma on ihan sekaisin. Opetushallituksessa kasvatustieteilijät sovittelevat ilmiöitä teorioihin, ja tuovat näin syntyneet keksintönsä kuluihin toteutettaviksi. Siis tekemällä tehtyjä ratkaisuja ongelmiin, jotka nekin on tekemällä tehtyjä.

Kärjistettynä näin. Opetushallitus ja ylipäätään -ministeriö ja muut opetuksen kanssa hääräävät paikat ovat täynnä henkilöstöä, jonka on jollain tavalla vuosi toisensa jälkeen todistettava, että he saavat aikaan tuloksia ja ovat siis virkansa ja palkkansa arvoisia. "Tulos se on huonokin tulos", miettii ylitarkastaja ja keksii uuden hankkeen, jolla saa opettajiin vipinää.

Kasvatustieteessä sinut muokataan ideologioiden toistajaksi ja niiden siirtäjäksi koululaisilla. Sinut pakotetaan muottiin, missä lasten paapominen menee järjestyksenpidon edelle. Joudut kertomaan epätotuuksia, vaikka et itse haluaisikaan. Joudut opettajana täysin kestämättömään tilanteeseen, kun kunnon oppiaiden sekaan sijoitetaan häiriköitä. Menet häiriköiden ehdoilla ja kaikki teot tilanteen parantamiseksi on tuomittu epäonnistumaan, koska hyväksyttäviä keinoja ei ole käytössäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustiede vs yhteiskuntatiede

Noi on hömppää molemmat.

t. insinööri

Mitäpä Pentti perusinsinööri humanistisista tieteistä ymmärtäisi.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteessä sinut muokataan ideologioiden toistajaksi ja niiden siirtäjäksi koululaisilla. Sinut pakotetaan muottiin, missä lasten paapominen menee järjestyksenpidon edelle. Joudut kertomaan epätotuuksia, vaikka et itse haluaisikaan. Joudut opettajana täysin kestämättömään tilanteeseen, kun kunnon oppiaiden sekaan sijoitetaan häiriköitä. Menet häiriköiden ehdoilla ja kaikki teot tilanteen parantamiseksi on tuomittu epäonnistumaan, koska hyväksyttäviä keinoja ei ole käytössäsi.

Yhteiskuntatieteellisessa taas opitaan muokkaamaan yhteiskuntaa ideologian mukaiseksi.

Yhteiskuntatieteiden sisällä on melko paljon variaatiota. Mikä niistä kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustiede on vanhentunut; yhteiskuntatieteiden kautta voi vaikuttaa siihen, miten uutta tiedettä sovelletaan.

Kasvatustiede ei ole tiedettä ollenkaan vaan eri ihmisten eri mielipiteitä erilaisista asioista. Edes USA:ssa tämä ei ole tiede vaan oppi ja siellä sentään parapsykologiakin on tiede. Olen itse joutunut tuota "kasvatustiedettä" lukemaan että sain opettajan pätevyyden. Kyllä se oli yhtä myrkkyä insinöörille.

Ei kai avoimeen "haeta", eikös niihin oteta ihan ilmoittautumisjärjestyksessä?

Avoimessahan et voi suorittaa koko tutkintoa, joten lue vaikka ensin yhteiskuntatieteiden perusopinnot ja seuraavana vuonna kasvatustieteiden perusopinnot. Sitten tiedät, kumpi sinua kiinnosti. Toki työllistymisen kannalta kumpikaan ei ole mikään tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustiede on vanhentunut; yhteiskuntatieteiden kautta voi vaikuttaa siihen, miten uutta tiedettä sovelletaan.

Kasvatustiede ei ole tiedettä ollenkaan vaan eri ihmisten eri mielipiteitä erilaisista asioista. Edes USA:ssa tämä ei ole tiede vaan oppi ja siellä sentään parapsykologiakin on tiede. Olen itse joutunut tuota "kasvatustiedettä" lukemaan että sain opettajan pätevyyden. Kyllä se oli yhtä myrkkyä insinöörille.

Älä muuta sano. Itsekin tieteen puolestapuhuva ja opetusalalla. Kasvatustieteen opinnot olivat kieltämättä täysin irti arkielämästä. Mitään ei jäänyt niistä käteen.

Ei silti, varmasti osaava ja kiinnostunut voi sillä uraa luoda.

Yleisessä kasvatustieteessä voit ottaa sivuaineeksi mahdollisesti myös yhteiskuntatieteitä. Ei siis tarvitse valita joko tai. Itselläni on sivuaineena muun muassa sosiologia. Monella myös vaikkapa kauppatieteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteessä sinut muokataan ideologioiden toistajaksi ja niiden siirtäjäksi koululaisilla. Sinut pakotetaan muottiin, missä lasten paapominen menee järjestyksenpidon edelle. Joudut kertomaan epätotuuksia, vaikka et itse haluaisikaan. Joudut opettajana täysin kestämättömään tilanteeseen, kun kunnon oppiaiden sekaan sijoitetaan häiriköitä. Menet häiriköiden ehdoilla ja kaikki teot tilanteen parantamiseksi on tuomittu epäonnistumaan, koska hyväksyttäviä keinoja ei ole käytössäsi.

Yhteiskuntatieteellisessa taas opitaan muokkaamaan yhteiskuntaa ideologian mukaiseksi.

Yhteiskuntatieteessä voit työllistyä useille sektoreille. Tällä koulutuksella toki voit pyrkiä muuttamaan yhteiskuntaa omien lähtökohtiesi pohjalta ja sinulla on laajempaa tulkinnan varaa ajatuksillesi. Kasvatustieteen kautta et voi muuttaa yhteiskuntaa omista lähtökohdistasi, vaan sinut on lukittu käytännössä opetushallituksen linjaan, mihin et voi tehdä omia tulkintoja. Olet vain ja ainoastaan ylhäältä tuotetun "tiedon" siirtäjä.

Yhteiskuntatieteisiin kuuluu niin monia erilaisia tieteen aloja, että niistä on vaikea puhua yleistasolla "yhteiskuntatieteenä." Mikä niistä kiinnostaa?

Yhteiskunnassa on se vialla, että kasvatustieteitä ei arvosteta, mikä heijastuu tässä keskustelussa. Olen ollut töissä päiväkodissa, jossa käytetään tätä ihailemaanne kuria ja pedagogiikkaa ei ole. Esim toimintahetket ovat sellaisia, joissa lasten pitää istua hiljaa ja kuunnella opettajaa. Jos ei pysty siihen, saa huudot ja jäähyä. Joka päivä. Voin kertoa, että tämä ei auttanut ja samat henkilöt olivat jäähyllä päivästä toiseen. Kuri ei siis auttanut oppimisessa ja käyttäytymisessä toisin kuin täällä väitetään. Kurin ihannointi on ideologista.

Kun samoille lapsille veti toimintaa, jossa käytettiin menetelmänä leikillisyyttä ja lapset saivat osallistua, myös ne "häiriköt" osallistuivat mielellään ja kiittelivät hauskasta hetkestä. Kun porukkaa jaettiin vielä pienryhmiin, pääsivät he hyödyntämään vahvuuksiaan kuten esiintymistaitoja. Eli osallistuivat ja oppivat paremmin, kun käytettiin nykyajan pedagogiikkaa. Saivat samaööa positiivisen roolin ryhmässä ja heidän asenteensa hetkiä kohtaan muuttui myönteisemmäksi.

Kasvatustieteissä ongelmana ei ole kasvatustiede vaan se, että ihmiset luulevat tietävänsä siitä kaiken, vaikkeivat olisi alan asiantuntijoita. Monessa yksikössä ei suinkaan käytetään pedagogiikkaa vaan tuota "kunnon kuria" josta puhutte, koska paikassa ei työskentele pätevät ihmiset. En ole nähnyt positiivisia tuloksia tällä vanhan ajan menetelmällä.

Kasvatustieteellisestä voimme ottaa hyvän esimerkin. Jos aiheena on opiskeluvaiheessa esim. Hitlerin hirmuteot. Jos erehtyisit kysymään jo opiskeluvaiheessa tunnilla, että miksei Stalinin hirmuteoista kerrota yhtä paljoa, vaikka hän oli huomattavasti suurempi hirviö kuin Hitler, niin saat vähintään tuomitsevia katseita ja tuhahtelua. Opettajana sitten joudut vain mainitsemaan Stalinin sivulauseessa ja kerta toisensa jälkeen kertomaan Hitlerin hirmuteoista. Olet sidottu yksisilmäiseen ja "viralliseen" totuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustiede on vanhentunut; yhteiskuntatieteiden kautta voi vaikuttaa siihen, miten uutta tiedettä sovelletaan.

Kasvatustiede ei ole tiedettä ollenkaan vaan eri ihmisten eri mielipiteitä erilaisista asioista. Edes USA:ssa tämä ei ole tiede vaan oppi ja siellä sentään parapsykologiakin on tiede. Olen itse joutunut tuota "kasvatustiedettä" lukemaan että sain opettajan pätevyyden. Kyllä se oli yhtä myrkkyä insinöörille.

Älä muuta sano. Itsekin tieteen puolestapuhuva ja opetusalalla. Kasvatustieteen opinnot olivat kieltämättä täysin irti arkielämästä. Mitään ei jäänyt niistä käteen.

Ei silti, varmasti osaava ja kiinnostunut voi sillä uraa luoda.

Samansuuntaiset kokemukset. Suoritin opettajan pedagogiset, kun olin jo ollut koulutushommissa reilut kaksikymmentä vuotta. En oppinut mitään sellaista, mikä olisi muuttanut mitään omassa opettamisessani. Lähes koko ajan olin äimän käkenä siitä, mitä voidaan kutsua tieteeksi. Opettajat olivat kyllä kivoja, opiskelukaverit samoin, mutta ei heistä yksikään tuttavaksi jäänyt.

Kasvatustiede ei oikein tunnu saavan arvostusta, en ihan ymmärrä miksi. Mulla muutama ystävä , jotka tätä kautta saaneet hyvän ja mielenkiintoisen työn. Yksi on laaja-alainen erityisopettaja ja toinen tekee asiantuntijatyötä. Molemmat tykkää.